Jo­han­na Lu­mi­jär­vi

Pau­la Myl­ly­kos­ki on asu­nut puo­li­son­sa Kai Myl­ly­kos­ken ja kah­dek­san lap­sen­sa kans­sa Es­pan­jas­sa syk­sys­tä 2019 as­ti. Kak­si ai­kuis­ta ty­tär­tä asuu Suo­mes­sa. Lap­sis­ta nel­jä käy es­pan­ja­lai­ses­sa pai­kal­li­ses­sa kou­lus­sa ja nel­jä suo­ma­lai­ses­sa kou­lus­sa. Van­hem­mat te­ke­vät etä­töi­tä Suo­meen omaan säh­kö­a­lan yri­tyk­seen­sä. Ke­sät per­he viet­tää Loh­jal­la Suo­men ko­dis­saan. Myl­ly­kos­ki on ope­tel­lut ym­mär­tä­mään ja pu­hu­maan es­pan­jaa.

– En­sim­mäi­se­nä vuon­na, kun lap­set me­ni­vät es­pan­ja­lai­seen kou­luun, häm­mäs­tyin sitä, et­tä kaik­kien las­ten opet­ta­jat ei­vät osaa sa­naa­kaan eng­lan­tia. Usein ha­et­tiin kou­lun eng­lan­nin opet­ta­ja tulk­kaa­maan, hän muis­te­lee.

Myl­ly­kos­kel­la ei tuol­loin ol­lut ins­pi­raa­ti­o­ta ei­kä yli­mää­räis­tä ener­gi­aa ope­tel­la es­pan­jaa. Kos­ka es­pan­jaa kui­ten­kin tar­vit­si mo­nes­sa kään­tees­sä, hän kyp­syt­te­li mie­les­sään aja­tus­ta kie­len opet­te­le­mi­ses­ta.

Vuon­na 2020 al­ku­syk­sys­tä Myl­ly­kos­ki tu­tus­tui bus­si­py­sä­kil­lä Do­mi­ni­kaa­ni­ses­ta ta­sa­val­las­ta ko­toi­sin ole­vaan Da­ma­ryyn.

– Kun huo­ma­sin, et­tä Da­ma­ry ei osaa lain­kaan eng­lan­tia, päl­käh­ti pää­hä­ni aja­tus, et­tä täs­sä­hän on täy­del­li­nen hen­ki­lö opet­ta­maan mi­nul­le es­pan­jan kiel­tä. Em­me voi vaih­taa kiel­tä eng­lan­tiin, joka on mi­nul­le tut­tu. Es­pan­jan op­pi­mi­nen oli­si täl­löin te­ho­kas­ta, ker­too Myl­ly­kos­ki.

Ele­kie­lel­lä hän ky­syi pu­he­lin­nu­me­roa. Sen jäl­keen Da­ma­ry ja Myl­ly­kos­ki vies­tit­te­li­vät Goog­le-kään­tä­jän avul­la es­pan­jak­si ja so­pi­vat, et­tä Da­ma­ry al­kaa käy­dä Myl­ly­kos­kil­la joka ar­ki­päi­vä tun­nin ajan pu­hu­mas­sa per­heen äi­din kans­sa es­pan­jaa.

– Sii­tä se läh­ti, täy­sin nol­las­ta, Myl­ly­kos­ki nau­raa.

Da­ma­ry ei ole käy­nyt kou­lu­ja, jo­ten nai­set ei­vät voi­neet ot­taa mi­tään kir­jaa avuk­si. He te­ki­vät yh­des­sä ruo­kaa, lait­toi­vat pyyk­ke­jä ja kat­se­li­vat va­lo­ku­via. Myl­ly­kos­ki opet­ti Da­ma­rya virk­kaa­maan ja sii­nä si­vus­sa he jut­te­li­vat koko ajan. Sa­maan ai­kaan Myl­ly­kos­ki al­koi opis­kel­la es­pan­jaa myös Duo­lin­go-so­vel­luk­sen avul­la ja kuun­nel­la Duo­lin­gon pod­cas­te­ja. Lu­ku­vuo­den jäl­keen hän osa­si es­pan­jaa jo aut­ta­vas­ti.

– Jos lap­se­ni opet­ta­ja soit­taa nyt kou­lus­ta, niin ym­mär­rän asi­an, mut­ta vas­taa­mi­sen kans­sa on niin ja näin edel­leen, hän ku­vai­lee kie­li­tai­to­aan.

Es­pan­jan kie­len op­pi­mi­nen on an­ta­nut Myl­ly­kos­kel­le pal­jon. Asi­oi­den hoi­ta­mi­nen on hel­pot­tu­nut ja ih­mis­ten kans­sa koh­taa­mi­sis­sa voi käyt­tää vie­ras­ta kiel­tä.

– Da­ma­ryn kaut­ta avau­tui ko­ko­naan uu­si kult­tuu­ri. Tyk­kään ju­tel­la eri­maa­lais­ten ih­mis­ten kans­sa ja kuul­la hei­dän elä­mäs­tään. Luo­vas­ti ja kek­se­li­ääs­ti voi vä­häl­lä­kin sa­na­va­ras­tol­la sa­noa pal­jon, Myl­ly­kos­ki kan­nus­taa.

Hän ker­too ju­tel­leen­sa Da­ma­ryn kans­sa myös us­kon asi­ois­ta. Es­pan­ja­lai­set naa­pu­rit­kin ovat ky­sy­neet suo­raan, on­ko per­heel­lä jo­kin us­kon­to, kos­ka heil­lä on niin iso per­he.

– Sil­loin olen jo­ta­kin yrit­tä­nyt mö­kel­tää vas­tauk­sek­si, mut­ta kyl­lä es­pan­jan kie­li­tai­to sai­si vie­lä ke­hit­tyä pa­rem­mak­si. Olen var­ta vas­ten ope­tel­lut muu­ta­mia us­ko­mi­seen liit­ty­viä sa­no­ja, Myl­ly­kos­ki ker­too.