Kun Ai­mo Kos­ke­lo läh­ti mu­kaan seu­ra­kun­nan luot­ta­mus­teh­tä­viin, nuo­rin hä­nen 14 lap­ses­ta oli vie­lä pie­ni. Teh­tä­vään läh­te­mi­nen ei oli­si ol­lut mah­dol­lis­ta il­man Kai­su-vai­mol­ta tul­lut­ta vah­vaa tu­kea. Rei­lua kah­ta­kym­men­tä vuot­ta luot­ta­mis­teh­tä­vis­sä muis­tel­les­saan Kos­ke­lo nau­rah­taa:

– On mo­nen­lai­ses­ta ra­os­ta läh­det­ty.

Kos­ke­lo aloit­ti en­sin seu­ra­kun­nan luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä, ja ai­ka var­hain hä­nel­le luo­tet­tiin teh­tä­viä hiip­pa­kun­ta­ta­sol­la sekä jä­se­nyys kir­kol­lis­ko­kouk­ses­sa. Kos­ke­lo on siis toi­mi­nut kai­kil­la kir­kol­li­sen pää­tök­sen­te­on eri ta­soil­la: seu­ra­kun­nan, hiip­pa­kun­nan ja ko­ko­nais­kir­kon toi­mis­sa. Kirk­ko­hal­li­tus on myön­tä­nyt hä­nel­le täs­tä an­si­oi­tu­mi­ses­ta Pro ec­c­le­sia -mi­ta­lin hel­mi­kuus­sa.

– Ai­van yl­lä­tyk­se­nä tuli, hän ku­vai­lee ti­lan­net­ta, kun sai tie­don myön­ne­tys­tä ar­vo­nan­nos­ta.

Ver­kos­toi­tu­mi­nen on tär­ke­ää

Kos­ke­lo on teh­nyt elä­män­työn­sä yrit­tä­jä­nä ja lii­ke-elä­män pal­ve­luk­ses­sa. Ta­lou­sa­si­oi­den vah­vas­ta osaa­mi­ses­ta Kos­ke­lo on­kin saa­nut työs­sään kii­tos­ta, ja se on ol­lut myös yh­te­nä mi­ta­lin myön­tä­mi­sen pe­rus­tee­na.

– Yrit­tä­jä­taus­tai­sia kir­kon luot­ta­mus­hen­ki­löi­tä on vä­hän, Kos­ke­lo har­mit­te­lee.

Ai­mo Kos­ke­lo ko­kee työn­sä mer­ki­tyk­sel­li­sek­si.

– Olen ha­lun­nut ver­kos­toi­tua ja ra­ken­taa sil­to­ja, sil­lä us­kon, et­tä sitä kaut­ta pys­tyy par­hai­ten vai­kut­ta­maan asi­oi­hin.

Konk­reet­ti­ses­ti työ on tar­koit­ta­nut sitä, et­tä Kos­ke­lo on esi­mer­kik­si ol­lut vuo­si­kym­me­nen ajan aja­mas­sa hiip­pa­kun­ta­ra­jo­jen uu­dis­tus­ta. Hän on esi­mer­kik­si kiin­nit­tä­nyt huo­mi­o­ta kir­kon kiin­teis­tö­jen jär­ke­väm­pään käyt­töön sekä edis­tä­nyt tap­pi­o­seu­ra­kun­tien ta­lous­ti­lan­tei­ta toi­men­pi­de-eh­do­tuk­sil­la, jot­ta nii­den ta­lou­den­pi­to jär­ke­vöi­tyi­si.

– Olen ha­lun­nut teh­dä tätä työ­tä pyy­teet­tö­mäs­ti, lait­ta­mal­la lah­ja­ni li­koon ja ajat­te­le­mal­la ai­na seu­ra­kun­nan ja kir­kon pa­ras­ta. Olen myös pyr­ki­nyt kat­so­maan tu­le­vai­suu­teen ja ra­ken­ta­maan kirk­koa stra­te­gi­ses­ti.

Kan­na­not­to­ja tar­vi­taan

Vah­va vi­sio ei yk­si­nään rii­tä. Va­li­o­kun­nis­sa on py­rit­tä­vä saa­maan asi­oi­ta esil­le ja pe­rus­tel­tua ne va­kuut­ta­vas­ti. Kans­sa­kes­kus­te­luis­sa on myös py­rit­tä­vä vai­kut­ta­maan. Kos­ke­lo pai­not­taa, et­tä päät­tä­jien on erit­täin tär­keä ver­kos­toi­tua mah­dol­li­sim­man mo­ni­puo­li­ses­ti. Toi­mi­vat rat­kai­sut ja nii­tä va­kuut­ta­vas­ti pe­rus­te­le­vat ar­gu­men­tit syn­ty­vät poh­din­nan tu­lok­si­na.

– Ha­vah­dun ar­jes­sa hy­vin usein sii­hen, et­tä mie­tin, kuin­ka asi­at kan­nat­tai­si jär­jes­tää, hän tuu­maa.

Kos­ke­lo on ha­lun­nut pe­rus­taa työn­sä Raa­mat­tuun ja Ju­ma­lan sa­nan oh­jaa­maan ar­vo­poh­jaan. Hän on ko­ke­nut, et­tä us­ko­vais­ten nä­ke­myk­siä ar­vos­te­taan kir­kon eri ta­soil­la. Hä­nen tun­tu­man­sa on, et­tä suu­ri osa kir­kon pää­tök­sen­te­ki­jöis­tä on edel­leen pe­rin­teis­ten ar­vo­jen puo­lel­la.

– Mie­li­ku­vaa kir­kon toi­min­nas­ta ei kan­na­ta pe­rus­taa pel­käs­tään me­di­an va­raan, sil­lä mil­loin me­dia yli­pää­tään on vii­mek­si kir­joit­ta­nut myön­tei­ses­ti us­kon­non­harKun Ai­mo Kos­ke­lo läh­ti mu­kaan seu­ra­kun­nan luot­ta­mus­teh­tä­viin, nuo­rin hä­nen 14 lap­ses­ta oli vie­lä pie­ni. Teh­tä­vään läh­te­mi­nen ei oli­si ol­lut mah­dol­lis­ta il­man Kai­su-vai­mol­ta tul­lut­ta vah­vaa tu­kea. Rei­lua kah­ta­kym­men­tä vuot­ta luot­ta­mis­teh­tä­vis­sä muis­tel­les­saan Kos­ke­lo nau­rah­taa:

– On mo­nen­lai­ses­ta ra­os­ta läh­det­ty.

Kos­ke­lo aloit­ti en­sin seu­ra­kun­nan luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä, ja ai­ka var­hain hä­nel­le luo­tet­tiin teh­tä­viä hiip­pa­kun­ta­ta­sol­la sekä jä­se­nyys kir­kol­lis­ko­kouk­ses­sa. Kos­ke­lo on siis toi­mi­nut kai­kil­la kir­kol­li­sen pää­tök­sen­te­on eri ta­soil­la: seu­ra­kun­nan, hiip­pa­kun­nan ja ko­ko­nais­kir­kon toi­mis­sa. Kirk­ko­hal­li­tus on myön­tä­nyt hä­nel­le täs­tä an­si­oi­tu­mi­ses­ta Pro ec­c­le­sia -mi­ta­lin hel­mi­kuus­sa.

– Ai­van yl­lä­tyk­se­nä tuli, hän ku­vai­lee ti­lan­net­ta, kun sai tie­don myön­ne­tys­tä ar­vo­nan­nos­ta.

Ver­kois­toi­tu­mi­nen on tär­ke­ää

Kos­ke­lo on teh­nyt elä­män­työn­sä yrit­tä­jä­nä ja lii­ke-elä­män pal­ve­luk­ses­sa. Ta­lou­sa­si­oi­den vah­vas­ta osaa­mi­ses­ta Kos­ke­lo on­kin saa­nut työs­sään kii­tos­ta, ja se on ol­lut myös yh­te­nä mi­ta­lin myön­tä­mi­sen pe­rus­tee­na.

– Yrit­tä­jä­taus­tai­sia kir­kon luot­ta­mus­hen­ki­löi­tä on vä­hän, Kos­ke­lo har­mit­te­lee.

Ai­mo Kos­ke­lo ko­kee työn­sä mer­ki­tyk­sel­li­sek­si.

– Olen ha­lun­nut ver­kos­toi­tua ja ra­ken­taa sil­to­ja, sil­lä us­kon, et­tä sitä kaut­ta pys­tyy par­hai­ten vai­kut­ta­maan asi­oi­hin.

Konk­reet­ti­ses­ti työ on tar­koit­ta­nut sitä, et­tä Kos­ke­lo on esi­mer­kik­si ol­lut vuo­si­kym­me­nen ajan aja­mas­sa hiip­pa­kun­ta­ra­jo­jen uu­dis­tus­ta. Hän on esi­mer­kik­si kiin­nit­tä­nyt huo­mi­o­ta kir­kon kiin­teis­tö­jen jär­ke­väm­pään käyt­töön sekä edis­tä­nyt tap­pi­o­seu­ra­kun­tien ta­lous­ti­lan­tei­ta toi­men­pi­de-eh­do­tuk­sil­la, jot­ta nii­den ta­lou­den­pi­to jär­ke­vöi­tyi­si.

– Olen ha­lun­nut teh­dä tätä työ­tä pyy­teet­tö­mäs­ti, lait­ta­mal­la lah­ja­ni li­koon ja ajat­te­le­mal­la ai­na seu­ra­kun­nan ja kir­kon pa­ras­ta. Olen myös pyr­ki­nyt kat­so­maan tu­le­vai­suu­teen ja ra­ken­ta­maan kirk­koa stra­te­gi­ses­ti.

Kan­na­not­to­ja tar­vi­taan

Vah­va vi­sio ei yk­si­nään rii­tä. Va­li­o­kun­nis­sa on py­rit­tä­vä saa­maan asi­oi­ta esil­le ja pe­rus­tel­tua ne va­kuut­ta­vas­ti. Kans­sa­kes­kus­te­luis­sa on myös py­rit­tä­vä vai­kut­ta­maan. Kos­ke­lo pai­not­taa, et­tä päät­tä­jien on erit­täin tär­keä ver­kos­toi­tua mah­dol­li­sim­man mo­ni­puo­li­ses­ti. Toi­mi­vat rat­kai­sut ja nii­tä va­kuut­ta­vas­ti pe­rus­te­le­vat ar­gu­men­tit syn­ty­vät poh­din­nan tu­lok­si­na.

– Ha­vah­dun ar­jes­sa hy­vin usein sii­hen, et­tä mie­tin, kuin­ka asi­at kan­nat­tai­si jär­jes­tää, hän tuu­maa.

Kos­ke­lo on ha­lun­nut pe­rus­taa työn­sä Raa­mat­tuun ja Ju­ma­lan sa­nan oh­jaa­maan ar­vo­poh­jaan. Hän on ko­ke­nut, et­tä us­ko­vais­ten nä­ke­myk­siä ar­vos­te­taan kir­kon eri ta­soil­la. Hä­nen tun­tu­man­sa on, et­tä suu­ri osa kir­kon pää­tök­sen­te­ki­jöis­tä on edel­leen pe­rin­teis­ten ar­vo­jen puo­lel­la.

– Mie­li­ku­vaa kir­kon toi­min­nas­ta ei kan­na­ta pe­rus­taa pel­käs­tään me­di­an va­raan, sil­lä mil­loin me­dia yli­pää­tään on vii­mek­si kir­joit­ta­nut myön­tei­ses­ti us­kon­non­har­joit­ta­mi­ses­ta, hän huo­maut­taa.

On tär­ke­ää osal­lis­tua kir­kon ta­pah­tu­miin ja kat­soa sen toi­min­taa laa­jem­min esi­mer­kik­si omas­sa ko­ti­seu­ra­kun­nas­sa.

– Mo­net us­ko­vai­set te­ke­vät työ­tä kir­kon teh­tä­vis­sä: esi­mer­kik­si pa­pit, kant­to­rit, di­a­ko­nis­sat, sai­raa­lan sie­lun­hoi­to­työs­sä ja lap­si­työs­sä mu­ka­na ole­vat. Työ on mo­niu­lot­teis­ta, ja moni on näi­den­kin toi­mi­joi­den vä­li­tyk­sel­lä löy­tä­nyt Ju­ma­lan val­ta­kun­nan. Us­ko­vais­ten työl­lä kir­kon eri ta­soil­la on val­ta­va mer­ki­tys.

Kak­si kuor­ta suo­jaa

Kos­ke­lo huo­maut­taa, et­tä työ­tä kir­kon hy­väk­si kan­nat­taa edel­leen teh­dä. Ju­ma­lan sa­naan pe­rus­tu­vat nä­ke­myk­set ja nii­den esil­lä pi­tä­mi­nen on eri­tyi­sen tär­ke­ää tänä ai­ka­na, jol­loin yh­teis­kun­ta ja kirk­ko sen mu­ka­na maal­lis­tu­vat vauh­dil­la.

– Yh­teis­kun­nal­lis­ten il­mi­öi­den pärs­keet lyö­vät kir­kon si­säl­le, ja kan­na­not­to­ja Ju­ma­lan sa­nan ja Raa­ma­tun ar­vo­val­lan puo­les­ta tar­vi­taan.

Kos­ke­lo to­te­aa, et­tä saam­me teh­dä kaik­kein tär­kein­tä työ­tä, eli Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­tä, kir­kon ja val­ti­on la­kien suo­jis­sa.

– On työn ai­ka. Saam­me toi­mia kah­den kuo­ren suo­jas­sa. Maal­li­nen us­kon­non­va­paus­la­ki suo­je­lee toi­min­taam­me, ja kir­kol­li­set lait ja toi­min­ta­mal­lit luo­vat suo­jaa­vaa ke­hys­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työl­le ja sa­nan­ju­lis­tuk­sel­le. Ju­ma­laan ja hä­nen oh­jauk­seen­sa luot­ta­en saam­me jat­kaa Ju­ma­lan sa­nan ja Raa­ma­tun ar­vo­val­lan esil­lä pi­tä­mis­tä.

joit­ta­mi­ses­ta, hän huo­maut­taa.

On tär­ke­ää osal­lis­tua kir­kon ta­pah­tu­miin ja kat­soa sen toi­min­taa laa­jem­min esi­mer­kik­si omas­sa ko­ti­seu­ra­kun­nas­sa.

– Mo­net us­ko­vai­set te­ke­vät työ­tä kir­kon teh­tä­vis­sä: esi­mer­kik­si pa­pit, kant­to­rit, di­a­ko­nis­sat, sai­raa­lan sie­lun­hoi­to­työs­sä ja lap­si­työs­sä mu­ka­na ole­vat. Työ on mo­niu­lot­teis­ta, ja moni on näi­den­kin toi­mi­joi­den vä­li­tyk­sel­lä löy­tä­nyt Ju­ma­lan val­ta­kun­nan. Us­ko­vais­ten työl­lä kir­kon eri ta­soil­la on val­ta­va mer­ki­tys.

Kak­si kuor­ta suo­jaa

Kos­ke­lo huo­maut­taa, et­tä työ­tä kir­kon hy­väk­si kan­nat­taa edel­leen teh­dä. Ju­ma­lan sa­naan pe­rus­tu­vat nä­ke­myk­set ja nii­den esil­lä pi­tä­mi­nen on eri­tyi­sen tär­ke­ää tänä ai­ka­na, jol­loin yh­teis­kun­ta ja kirk­ko sen mu­ka­na maal­lis­tu­vat vauh­dil­la.

– Yh­teis­kun­nal­lis­ten il­mi­öi­den pärs­keet lyö­vät kir­kon si­säl­le, ja kan­na­not­to­ja Ju­ma­lan sa­nan ja Raa­ma­tun ar­vo­val­lan puo­les­ta tar­vi­taan.

Kos­ke­lo to­te­aa, et­tä saam­me teh­dä kaik­kein tär­kein­tä työ­tä, eli Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­tä, kir­kon ja val­ti­on la­kien suo­jis­sa.

– On työn ai­ka. Saam­me toi­mia kah­den kuo­ren suo­jas­sa. Maal­li­nen us­kon­non­va­paus­la­ki suo­je­lee toi­min­taam­me, ja kir­kol­li­set lait ja toi­min­ta­mal­lit luo­vat suo­jaa­vaa ke­hys­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työl­le ja sa­nan­ju­lis­tuk­sel­le. Ju­ma­laan ja hä­nen oh­jauk­seen­sa luot­ta­en saam­me jat­kaa Ju­ma­lan sa­nan ja Raa­ma­tun ar­vo­val­lan esil­lä pi­tä­mis­tä.