Ee­va Bro­berg

Me­ri­kar­via

Ju­ma­lan las­ten vä­lis­ten ta­paa­mis­ten tär­kein an­ti on evan­ke­liu­mi ja sen voi­ma.

Tiis­tai-il­ta­päi­vä­nä 11. ke­sä­kuu­ta Me­ri­kar­vi­an Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­mi­ta­lol­la on hyö­ri­nää heti etei­ses­tä läh­tien. Nuo­ret aset­te­le­vat val­miik­si il­lan toi­min­ta­pis­tei­tä. Ai­kui­set tou­hu­a­vat myyn­ti­pöy­tien ää­rel­lä ja keit­ti­ös­sä. Il­mas­sa tul­vii her­kul­li­nen pul­lan tuok­su.

Vä­keä on jo run­saas­ti pai­kal­la ja li­sää tu­lee vie­lä al­ku­lau­lun­kin ai­ka­na. On al­ka­mas­sa vuo­sit­tain jär­jes­tet­tä­vä ke­sä­ta­paa­mi­nen osa­na Me­ri­kar­vi­an Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen va­rain­han­kin­taa. Lä­hi­naa­pu­rus­ton li­säk­si vie­rai­ta näyt­tää ole­van myös Itä-Suo­mes­ta sekä pää­kau­pun­ki­seu­dul­ta. On koh­taa­mis­ten il­ta.

Mitä to­del­li­nen rak­kaus on?

Il­ta al­kaa pa­ril­la lau­lul­la, joi­den jäl­keen pu­heen pi­tää Mik­ko Fa­ger. Pu­heen ai­hee­na on Cor­ne­liuk­sen ja Pie­ta­rin koh­taa­mi­nen (Ap. t. 10:19–22). Saim­me pu­hu­ja­vel­jen avul­la muis­tel­la mo­nia mui­ta­kin mer­kit­tä­viä koh­taa­mi­sia Raa­ma­tus­sa: Jee­suk­sen äi­din Ma­ri­an ja Eli­sa­be­tin koh­taa­mi­nen, tuh­laa­ja­po­jan pa­luu isän­sä luo sekä Pie­ta­rin ja Jo­han­nek­sen ta­paa­ma ram­pa mies temp­pe­lis­sä.

Jäl­kim­mäi­ses­sä koh­taa­mi­ses­sa Pie­ta­ri sa­noi ram­mal­le mie­hel­le: ”Ota vuo­tee­si ja käy”.

– Täs­sä koh­den evan­ke­liu­mi on pu­et­tu sa­noik­si, jot­ka tuot­ta­vat suu­ren ilon, Fa­ger to­te­aa.

– Tuh­laa­ja­poi­ka­ker­to­mus muis­tut­taa mei­tä to­del­li­ses­ta rak­kau­des­ta. Isä ei syy­tel­lyt poi­kaan­sa, vaan juok­si avo­sy­lin vas­taan ja jär­jes­ti ilo­juh­lat.

Tuh­laa­ja­poi­ka sai syn­tin­sä an­teek­si, ja hän sai pa­la­ta ta­kai­sin Isän ko­tiin, Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.

Eri­lai­set koh­taa­mi­set tois­ten Ju­ma­lan las­ten kans­sa an­ta­van voi­maa us­kon elä­mään. Tär­kein­tä nois­sa ta­paa­mi­sis­sa on evan­ke­liu­mi, jon­ka kaut­ta ken­ties pa­has­ti­kin ek­sy­neet saa­vat pa­la­ta Isän ko­tiin.

Mik­ko Fa­ge­rin mu­kaan eh­kä pu­hut­te­le­vin­ta on jo nyt aja­tus sii­tä, et­tä saam­me ker­ran koh­da­ta pe­ril­le pääs­seet tai­vaas­sa ja it­se Jee­suk­sen, Lu­nas­ta­jam­me, kas­vois­ta kas­voi­hin. Saar­na päät­tyy tur­val­li­seen evan­ke­liu­miin jo­kai­sen us­kot­ta­vak­si.

Pu­heen­so­ri­naa ja toi­min­ta­pis­tei­tä

Pu­heen jäl­keen ko­koon­num­me kah­vil­le. Ki­os­ki pal­ve­lee myy­mäl­lä kark­kia ja jää­te­löä. Myyn­ti­pöy­dät vie­vät osan ti­las­ta, ja lo­put tuo­lit täyt­ty­vät pai­kal­la oli­jois­ta. Kah­via juo­des­sa kuu­luu kova pu­heen­so­ri­na. Saam­me koh­da­ta lä­hel­tä ja kau­em­paa tul­lei­ta ja vaih­taa kuu­lu­mi­sia.

Var­sin­kin lap­sia on pit­kä rivi jo­not­ta­mas­sa on­gin­ta­pis­tee­seen. Ar­vaus­pis­tees­sä ar­va­taan esi­mer­kik­si pus­sis­sa ole­van suo­lan pai­noa ja la­si­pur­kis­sa ole­vien po­let­tien mää­rä. On­pa etei­sen nurk­kauk­seen teh­ty leik­ki­nurk­ka­kin. Il­lan päät­teek­si on tut­tuun ta­paan na­ru­tus­ta ja ar­von­taa.