Kaa­ri­na Höy­kin­pu­ro

Ala­jär­vi

Ala­jär­ven tal­vi­päi­vil­lä roh­kais­tiin pu­hu­maan kun­ni­oit­ta­vas­ti ja voit­ta­maan paha hy­väl­lä. Tal­vi­päi­vät ko­ko­si­vat 15.–16. hel­mi­kuu­ta kuu­li­joi­ta myös ym­pä­ris­tös­tä.

Lau­an­tai-il­lan alus­tuk­sen piti Mik­ko Se­tä­lä ai­hees­ta "Pu­hu­kaa toi­sil­len­ne ra­kas­ta­vas­ti". Hän to­te­si, et­tä tänä ai­ka­na ih­mi­set vies­ti­vät jul­ki­suu­des­sa toi­sil­leen ko­vem­mal­la kie­lel­lä kuin en­ti­sai­ko­jen so­ta­pääl­li­köt. Var­sin­kin säh­köi­sis­sä vies­ti­mis­sä kir­joi­te­taan sel­lais­ta, mitä ei sa­not­tai­si ke­nel­le­kään kas­vo­tus­ten.

Ei pa­hal­la vaan hy­väl­lä

Kova kie­len­käyt­tö on pe­lot­ta­vaa. Vas­ti­kään erään kou­lun pie­net op­pi­laat esit­ti­vät jul­ki­ses­ti toi­veen, et­tä isom­mat op­pi­laat ei­vät ki­roi­li­si. Se­tä­lä muis­tut­ti Raa­ma­tun ja Ka­te­kis­muk­sen sa­nois­ta, jois­sa ke­ho­te­taan kil­pai­le­maan tois­ten kun­ni­oit­ta­mi­ses­sa ja kiel­le­tään sa­no­mas­ta vää­rää to­dis­tus­ta lä­him­mäi­ses­tä. Paa­va­li neu­voo: "Älä an­na pa­han voit­taa it­se­ä­si, vaan voi­ta sinä paha hy­väl­lä" (Room. 12:21).

On in­hi­mil­li­ses­ti tär­ke­ää, et­tä voi ko­kea ole­van­sa hy­väk­syt­ty. Se ei ole kui­ten­kaan elä­män kal­lein asia, vaan se, et­tä saa säi­lyä Ju­ma­lan lap­se­na elä­män lop­puun as­ti.

Alus­tus­ta seu­ran­nees­sa kes­kus­te­lus­sa kes­ki­tyt­tiin useis­sa pu­heen­vuo­rois­sa net­ti­käyt­täy­ty­mi­seen.

Elä­vää vet­tä

Sun­nun­tain ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa tee­ma­na oli Ju­ma­lan sa­nan kyl­vö. Mat­ti Kont­ka­nen pu­hui Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min 4. lu­vun poh­jal­ta. Evan­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan, kuin­ka ope­tus­lap­set oli­vat läh­te­neet ha­ke­maan ruo­kaa, mut­ta Jee­sus oli jää­nyt Syy­ka­rin kai­vol­le. Kai­vol­la Jee­sus kes­kus­te­li sa­ma­ri­a­lai­sen nai­sen kans­sa elä­män ve­des­tä. Nai­nen us­koi ja pyy­si Jee­suk­sel­ta elä­vää vet­tä.

Ju­ma­lan sa­nan nä­läs­tä Kont­ka­nen ker­toi oman esi­mer­kin Af­ri­kan To­gos­ta. Lä­he­tys­mat­kal­la ol­lei­den pu­hu­jien au­to oli rik­koon­tu­nut. Sen kor­jaa­mis­ta odot­ta­es­saan mie­het oli­vat men­neet lä­hel­lä ole­vaan ko­tiin, ja siel­lä oli ha­lut­tu pi­tää seu­rat ja kuul­la evan­ke­liu­mia. Seu­ro­jen ku­lu­es­sa kak­si hen­ki­löä sa­noi sa­mat sa­nat kuin Syy­ka­rin kai­von nai­nen: "An­na mi­nul­le tätä vet­tä". Ta­pah­tu­ma osoit­ti, et­tä evan­ke­liu­min sa­no­ma kut­suu edel­leen us­ko­maan niin kuin on teh­nyt jo vuo­si­tu­han­sien ajan.

Ju­ma­la aut­taa

Mat­ti Kont­ka­nen piti rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä alus­tuk­sen ai­hees­ta "Minä an­nan teil­le tu­le­vai­suu­den ja toi­von" (Jer. 29:11). Teks­tis­sä Je­re­mia loh­dut­taa ja roh­kai­see Is­ra­e­lin kan­saa, joka oli jou­tu­nut pak­ko­siir­to­lai­suu­teen Baa­be­liin.

Vaik­ka kan­sa on vie­raal­la maal­la, ke­hot­taa Ju­ma­la hei­tä ra­ken­ta­maan ta­lo­ja, me­ne­mään nai­mi­siin ja kas­vat­ta­maan lap­sia ja kat­so­maan sen paik­ka­kun­nan pa­ras­ta, mi­hin Ju­ma­la on hei­dät asu­maan aset­ta­nut.

Alus­ta­ja kävi läpi mo­nia raa­ma­tun­koh­tia, jois­sa Ju­ma­la oli an­ta­nut apun­sa joko Is­ra­e­lin kan­sal­le tai yk­sit­täi­sel­le us­ko­vai­sel­le ih­mi­sel­le.

– Ra­kas nuo­ri ja lap­si ja ai­kui­nen. Me saam­me luot­taa Ju­ma­laan. Me saam­me us­koa Ju­ma­las­ta vie­lä sen­kin, et­tä hä­nen hal­lus­saan ovat ne asi­at, jot­ka ei­vät ole mei­dän hal­lus­sam­me.

Pe­lot­kin Ju­ma­lal­le

Kes­kus­te­lus­sa kii­tel­tiin alus­tus­ta ajan­koh­tai­suu­des­ta. So­dat, krii­sit ja il­mas­to­ky­sy­myk­set saat­ta­vat pe­lot­taa mei­tä, mut­ta saam­me us­koa mur­heem­me Ju­ma­lan huo­maan. Hän on it­se luo­nut maa­il­man, ja se on hä­nen kä­des­sään.

Sun­nun­tai­päi­vän seu­ra­pu­heen Mik­ko Se­tä­lä piti Tuo­ma­rien kir­jan (6:11–) poh­jal­ta. Teks­tis­sä ker­ro­taan Gi­de­o­nin tais­te­lus­ta mi­di­a­ni­lai­sia vas­taan. Kun Her­ra kut­sui Gi­de­o­nin teh­tä­vään, tämä vas­tus­te­li, kos­ka ei tun­te­nut it­se­ään riit­tä­vän vah­vak­si ja so­ve­li­aak­si, mut­ta Her­ra sa­noi Gi­de­o­nil­le: ”Käy­tä sitä voi­maa, joka si­nus­sa on. Mene ja pe­las­ta Is­ra­el mi­di­a­ni­lais­ten kä­sis­tä. Minä lä­he­tän si­nut!"

– Täs­tä Raa­ma­tun ker­to­muk­ses­ta näh­dään, et­tä Gi­de­on ei voit­ta­nut mi­di­a­ni­lai­sia omil­la voi­mil­laan, vaan Ju­ma­lan voi­mil­la. Tä­nään­kin me saam­me pyy­tää Ju­ma­lal­ta voi­mia omiin asi­oi­him­me ja hän on lu­van­nut aut­taa, muis­tut­ti pu­hu­ja.