As­ta Jaak­ko­la

Ro­va­nie­mi

Luon­to on Ju­ma­lan lah­ja. Vart­tu­neet lau­loi­vat lei­ri­päi­väs­sä lu­kui­sia luon­to­ai­hei­sia vir­siä.

Vart­tu­nei­den lei­ri­päi­vää vie­tet­tiin 2. syys­kuu­ta Ro­va­nie­men rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä. Lei­ri­läi­siä oli tul­lut 140 hen­keä omil­la au­toil­la ym­pä­ri Lap­pia ja kah­del­la bus­sil­la Koil­lis­maal­ta.

Lei­ri al­koi aa­mu­pa­lal­la, jon­ka jäl­keen lau­let­tiin vir­si 581, Kii­tos Ju­ma­lam­me, kun an­noit kau­niin maan.

Erk­ki Tuo­vi­nen luki al­ku­ru­kouk­sek­si Psal­min 8: ”Kun minä kat­se­len tai­vas­ta, si­nun kät­te­si työ­tä, kuu­ta ja täh­tiä, jot­ka olet aset­ta­nut pai­koil­leen – mikä on ih­mi­nen! Kui­ten­kin sinä hän­tä muis­tat. Mikä on ih­mis­lap­si! Kui­ten­kin pi­dät hä­nes­tä huo­len.” (Ps. 8:4–5.)

La­pin luon­to ku­vin

Erk­ki Tuo­vi­nen alus­ti lei­rin ai­hees­ta Luon­to on Ju­ma­lan lah­ja pu­hu­en luo­mis­ker­to­muk­ses­ta. Hän esit­ti laa­jal­ti ku­via La­pin alu­eel­ta. Ku­vis­sa oli mai­se­mia, kas­ve­ja ja eläi­miä eri vuo­de­nai­koi­na. Lap­pi­lais­ta pai­kan­ni­mis­töä tuli ku­vien kaut­ta run­saas­ti tu­tuk­si, esi­mer­kik­si Pa­ka­sai­vo, Taat­sin sei­ta, Ke­von kan­jo­ni, Mee­kon­jär­vi, Mee­kon pah­ta, Sop­pa­na­jär­vi, Ik­ku­na­ton kämp­pä, Ko­rou­o­man jää­pu­tous, Pit­sus­tu­pa Hal­tin lä­hel­lä.

Esi­tyk­ses­tä il­me­ni, mi­ten luon­to tar­jo­aa mo­net mah­dol­li­suu­det elin­kei­non har­joit­ta­mi­seen ja har­ras­tuk­siin: ka­las­tus, maa-, met­sä- ja po­ro­ta­lous, mar­jas­tus, met­säs­tys, mat­kai­lu, koi­ra­val­ja­kot, kos­ken­las­ku, ret­kei­ly. Suo­nii­tyil­tä on sii­pi­vii­kat­teel­la nii­tet­ty ja puu­ha­ra­val­la koot­tu hei­nää kar­jal­le. Kai­ras­sa sel­vi­ää ve­den ja tu­len tär­keys elä­mäl­le.

Tuo­vi­nen pu­hui, mi­ten luon­nos­sa nä­kee Ju­ma­lan huo­len­pi­don:

– Ju­ma­la huo­leh­tii rie­kon­kin pak­sun lu­men ai­kaan, tyk­ky­jen al­la. Luo­mi­ses­sa Ju­ma­la teki töi­tä kuu­si päi­vää ja seit­se­män­te­nä le­pä­si. Se on meil­le muis­tu­tus Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­sen tär­key­des­tä.

Vir­siä ja tau­ko­jump­paa

Ruo­kai­lun jäl­keen Juha Perk­kiö ker­toi Ro­va­nie­men Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen 120-vuo­ti­ses­ta his­to­ri­as­ta. Tuu­la Trög veti vir­kis­tä­vän tau­ko­jum­pan ja ve­nyt­te­lyn.

Lil­ja Spring-Ol­lil­la esit­ti huu­mo­ril­la höys­te­tyn mo­no­lo­gin, jos­sa iäk­kääl­lä Mar­gi­til­la oli 13 luu­taa: pi­ha­luu­ta, sau­na­luu­ta, mök­ki­luu­ta ja mo­nen mon­ta muu­ta. Joku polt­ti luu­dat, kun Mar­git jou­tui tois­ten hoi­viin. Yk­si­näi­syy­teen eh­do­tet­tiin kän­nyk­kää, ja hoi­ta­ja al­koi opet­taa kän­nyk­kän käyt­töä. Koh­ta Mar­gi­til­la oli 13 kän­nyk­kää! Oli mu­ka­va ru­pa­tel­la ei­kä ol­lut yk­si­näis­tä.

Kal­le Ris­to­lai­nen esit­te­li uu­sia di­gi­taa­li­sia ur­ku­ja, soit­ti eri kap­pa­lei­ta ja sä­es­ti vir­siä. Vil­jo Stöc­kell rep­pu­sel­käi­se­nä mat­ka­mie­he­nä si­tee­ra­si ro­va­nie­me­läi­sen kir­jai­li­jan Veik­ko Haa­ka­nan teks­te­jä.

Asa­ri­an ru­kous

Ti­lai­suu­den lo­pul­la osal­lis­tu­jat lau­loi­vat luon­to­ai­hei­sia vir­siä seis­ten, esi­mer­kik­si Kii­tä Her­raa, yö ja päi­vä (VK 461) ja On kau­nis syn­nyin­maam­me (VK 574).

Sa­mu­li Kor­te­nie­mi luki lei­ri­päi­vän päät­teek­si Asa­ri­an ru­kouk­sen (Apok­ry­fi­kir­jat). Kor­te­nie­mi pu­hui sii­tä, mil­lai­nen oli us­ko­vai­sen Asa­ri­an mie­li: hän tun­nus­ti koko Is­ra­e­lin syn­ti­syy­den Ju­ma­lan edes­sä ei­kä sa­no­nut ole­van­sa mui­ta hurs­kaam­pi.

– Hän ru­koi­li tu­li­ses­sa pät­sis­sä, jon­ka Her­ran en­ke­li vii­len­si niin, et­tei mie­his­sä hei­dän pois­tu­es­saan pät­sis­tä ol­lut edes sa­vun ha­jua.

Lop­pu­vir­te­nä lau­let­tiin Nyt Her­ran hy­vyy­des­tä (VK 330) ja sen jäl­keen pää­tös­kah­vil­la saat­toi vie­lä ru­pa­tel­la en­nen ko­tiin­läh­töä.

Lue täl­lä vii­kol­la il­mes­ty­nees­tä Päi­vä­mie­hes­tä myös lei­ri­päi­vään osal­lis­tu­nei­den luon­to­ko­ke­muk­sia.