Allen Pirness
Meillä kaikilla on juuret, jotka ulottuvat ajassa taaksepäin. Ehkä jollakulla muullakin on isoisovanhemmat, jotka muuttivat Suomesta Amerikkaan, kuten minun esivanhempani. He toivat mukanaan oman kulttuurinsa perinteitä, jotka olivat heille tärkeitä. Monet näistä perinteistä ovat sittemmin punoutuneet osaksi Pohjois-Amerikan siionin olemusta. Esimerkiksi sauna on tuttu lähes kaikille Pohjois-Amerikan uskovaisille riippumatta siitä, ovatko he suomalaista perua vai muualta. On hyvä, että vaalimme perinteitämme ja muistamme, mistä sukumme on tullut. Nämä perinteet eivät kuitenkaan määrittele Jumalan valtakuntaa.
Viimeisten 20 vuoden aikana Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa on eletty etsikon aikaa. Jumalan valtakunnasta on ilolla viety evankeliumia sinne, missä Jumala on avannut sydämet sitä uskomaan. Olemme ihastelleet Jumalan avaamia ylivertaisia mahdollisuuksia ja hänen ajoitustaan. Taannoisen pandemian aikanakin hän salli evankeliumin levitä. Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa kuultavien Zoom- ja WhatsApp-seurojen määrä jopa lisääntyi. Jumalan ajatukset ovat todellakin omia ajatuksiamme paljon korkeammat.
Jumalan valtakunnassa on iloittu kaikista niistä kielistä, joilla evankeliumia nyt saarnataan. Tämä kielten moninaisuus osoittaa, että Jumalan silmissä kaikki ihmiset ja kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia. Olen itse saanut nähdä, kuinka muissa kulttuureissa parannuksen armon saaneet ovat omaehtoisesti hylänneet ne kulttuurinsa piirteet, jotka ovat uskolle vaaraksi. Kielitaidottomana matkalaisena on ollut turvallista liikkua vieraissa maissa ja kulttuureissa, kun oppaina on ollut uskovaisia veljiä ja sisaria.
Tärkein uskovaisia yhdistävä tekijä ei ole kulttuuri eivätkä perinteet vaan se yhteinen kokemus, että olemme saaneet syntimme anteeksi. Se hengellinen yhteys, joka syntyy evankeliumin uskomisesta, auttaa solmimaan syviä ystävyyssuhteita yli kieli- ja kulttuurirajojen. Kaikilla maailman uskovaisilla on sama halu kilvoitella ja kulkea uskon tietä hyvällä omallatunnolla. Synti saa sydämen murheelliseksi, ja jokaiselle on tärkeää kuulla evankeliumi saarnattuna itselleen ymmärrettävällä kielellä. Ensimmäisen korinttilaiskirjeen 14. luvussa apostoli Paavali kirjoittaa, että tärkeämpää on se, että ihmiset ymmärtävät heille puhutun sanan, kuin se, että hengen voimallisia vaikutuksia korostetaan näyttävästi.
Jumalan sanaa saarnataan useilla eri kielillä, ja puhujilla on taustanaan monia kulttuureita ja monenlaisia kokemuksia. Mutta huolimatta erilaisista kokemustaustoista ja erilaisista tavoista selittää sanaa, heillä on sama henki. Esimerkiksi Laestadius käytti Raamattua selittäessään sellaisia esimerkkejä, joita Saamenmaan ihmiset helposti ymmärsivät. Meille ne eivät niinkään avaudu tai ovat jopa hämmentäviä. Muistan myös tilanteen, jossa togolaiselle maanviljelijälle tarjottiin Jumalan sanaa tulkin välityksellä hänen kotipihallaan. Kuulin kuinka Jumalan valtakuntaa selitettiin esimerkeillä, jotka olivat hänelle ymmärrettäviä. Kun Pyhä Henki avaa Jumalan sanaa, se on kuulijalle rakentavaa riippumatta siitä, millä sanoilla puhujan sen ilmaisee.
Usein sanotaan, että uskovaiset puhuvat Kaanaan kieltä. Se tarkoittaa, että on olemassa asioita, jotka ymmärrämme uskon kautta, ja että kun puhumme niistä keskenämme, puhettamme eivät ymmärrä ne, jotka eivät usko samalla tavalla. Esimerkiksi syntien anteeksiantamisen äänellinen julistus ei tuo lohtua epäuskoiselle. Kääntäjät ja tulkit tuntevat hyvin tämän haasteen. Kielestä toiseen tulkatessa on vaikea välittää puheen syvintä merkityssisältöä. Viesti on syvempi kuin pelkkä sanojen yleinen merkitys.
Kun tapaamme toisiamme uskovaisten kesken, meillä on taipumus hakeutua tuttujen seuraan. On kuitenkin hyvä muistaa, että ystävyyssuhteet vain rikastuvat siitä, että tunnemme ihmisiä elämän eri aloilta. Minulla on erityisiä muistoja puhujaveljien kanssa lähetysmatkoilla viettämästämme ajasta, ja ajan myötä on syntynyt pitkäaikaisia ystävyyssuhteita. On ollut ilo pitää yhteyttä moniin sellaisiin veljiin, joiden kanssa on yhdessä palvellut. Saatamme asua maailman eri kolkissa ja elää kukin omaa elämäämme, mutta kuitenkin muistamme toisiamme rakkaina veljinä.
Jumalan valtakunnalla todellakin on kulttuuri. Apostoli Pietari sanoitti sen hyvin: ”Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa” (Room. 14:17). On elämän suurin aarre saada elää tässä valtakunnassa yhdessä veljien ja sisarten kanssa.
Teksti on julkaistu kesä–heinäkuun Voize on Zionin kolumnina vuonna 2021. Tekstiä on lyhennetty.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Värityskirja kukkien ja perhosten ystäville. Värityskirjan paperi on hieman paksumpaa, joten väritystä voi kokeilla erilaisilla tekniikoilla.