Tä­nään vie­te­tään py­häin­päi­vää. Seu­ra­kun­nis­sa jär­jes­te­tään ju­ma­lan­pal­ve­luk­sia, jois­sa lu­e­taan vuo­den ai­ka­na kuol­lei­den seu­ra­kun­ta­lais­ten ni­met ja sy­ty­te­tään kynt­ti­lä hei­dän muis­tok­seen. Py­häin­päi­vän pe­rin­tee­nä on myös muis­taa edes­men­nei­tä lä­hei­siä vie­mäl­lä hau­dal­le kynt­ti­lä. Kynt­ti­lä­me­ri hau­doil­la sym­bo­li­soi toi­voa ian­kaik­ki­suu­des­ta ja kuo­le­man jäl­kei­ses­tä elä­mäs­tä.

Ei kuo­le­mas­ta voi pu­hua

Ei kuo­le­mas­ta voi pu­hua,

jos ei ole kes­kus­tel­lut

elä­män kans­sa.

Elä­mäs­tä voi sa­noa jo­ta­kin

vas­ta sit­ten, kun on suos­tu­nut

tuo­nen kut­suun:

kul­je­taan yh­des­sä

tämä ly­hyt mat­ka.

Mat­ka aa­mus­ta il­taan,

yön hil­jai­siin het­kiin.

Kun sa­nat me­net­tä­vät mer­ki­tyk­sen­sä,

ai­kaan tar­koi­te­tut,

jää vie­lä kai­paus,

rak­kau­den su­loi­nen he­del­mä.

Jää kä­den kos­ke­tus

hau­raal­la ihol­la.

Sil­loin kaik­ki on val­mis­ta.

Kes­ke­ne­räi­nen täy­del­lis­tä,

hä­mä­rä kir­kas­ta

kuin lu­paus:

ei yö­tä, ei kuo­le­maa.

Täs­sä huo­nees­sa

on ai­ka py­säh­ty­nyt.

Ei sitä enää ole.

On vain si­nun kä­te­si

ja rak­kaus.

Ne kan­ta­vat ra­jal­le.

On vie­lä toi­nen käsi

ja ar­mo.

Kan­ta­vat ko­tiin as­ti.

Tämä Teu­vo Ahon runo voit­ti Ou­lun tuo­mi­o­kirk­ko­seu­ra­kun­nan jär­jes­tä­män vii­me vuo­den Yh­teis­vas­tuu­ke­räyk­seen liit­ty­vän ru­no­kil­pai­lun tee­mas­ta Hyvä kuo­le­ma.

– Kuo­le­ma on kä­si­te, jos­ta on vai­kea – el­lei mah­do­ton­ta – pu­hua il­man elä­mää. Elä­mä puo­les­taan on alus­ta lop­puun saak­ka kuo­le­man kans­sa kul­ke­mis­ta. Ih­mi­si­nä me voim­me yrit­tää työn­tää kuo­le­ma ul­ko­puo­lel­lem­me, kui­ten­kaan sii­nä on­nis­tu­mat­ta. Ei kuo­le­ma ei­kä elä­mä­kään ole ih­mi­sen hal­lit­ta­vis­sa, ker­too ru­noi­li­ja.

Aho to­te­aa, et­tä “hyvä kuo­le­ma” voi ol­la sa­na­pa­ri­na mo­nel­le pe­lot­ta­va.

– On tot­ta, et­tä kuo­le­ma on elä­män vi­hol­li­nen. Jo­kai­nen tän­ne ai­kaan syn­ty­nyt ih­mi­nen kuo­lee. Kui­ten­kin apos­to­li kir­joit­taa: “Mi­nul­le elä­mä on Kris­tus ja kuo­le­ma on voit­to” (Fil. 1:21). Ju­ma­lan las­ten ko­ti­maa odot­taa kirk­kau­den maas­sa.

Kynt­ti­län­va­loa vir­tu­aa­li­ses­ti­kin

Kynt­ti­län­va­los­sa voi hil­jen­tyä py­häin­päi­vä­nä myös ne­tin kaut­ta. Py­häin­päi­väl­le on avat­tu omat verk­ko­si­vut osoit­tee­seen www.py­hain­pai­va.fi. Si­vuil­la on tie­toa py­häin­päi­vän pe­rin­tees­tä, ma­te­ri­aa­lia su­run kä­sit­te­lyyn ai­kui­sel­le ja lap­sel­le sekä har­tau­del­lis­ta ma­te­ri­aa­lia. Py­häin­päi­vän il­ta­na kel­lo 17─21 verk­ko­si­vu­jen kaut­ta voi seu­ra­ta vi­de­ost­rii­maus­ta Hel­sin­gin Hie­ta­nie­men hau­taus­maan muu­al­le hau­dat­tu­jen muis­to­mer­kil­tä, jon­ne ih­mi­set käy­vät sy­tyt­tä­mäs­sä kynt­ti­löi­tä.

Verk­ko­si­vuil­la sekä kir­kon so­si­aa­li­sen me­di­an ka­na­vil­la kut­su­taan ih­mi­siä sy­tyt­tä­mään so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa kynt­ti­lä lä­hei­sen muis­tok­si ja ja­ka­maan muis­to tun­nuk­sel­la #py­häin­päi­vä tai #sy­ty­tän­kynt­ti­län.

Seu­ra­kun­nat jär­jes­tä­vät val­ta­kun­nal­li­sen py­häin­päi­vän kynt­ti­lä­tem­pauk­sen, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on kan­nus­taa va­paa­eh­toi­sia eri puo­lil­la Suo­mea sy­tyt­tä­mään kynt­ti­lä hau­dal­le, jol­la ei pala yh­tään kynt­ti­lää. "Kan­sa­lais­liik­kee­seen" kynt­ti­löi­den sy­tyt­tä­mi­sek­si pi­meil­le hau­doil­le voi läh­teä myös it­se mu­kaan: sa­mal­la kun vie kynt­ti­län lä­hei­sen­sä hau­dal­le, voi tuo­da kynt­ti­län myös va­lot­to­mal­le naa­pu­ri­hau­dal­le.

Voit lu­kea li­sää Hyvä kuo­le­ma -ru­no­kil­pai­lus­sa me­nes­ty­neis­tä ru­noi­li­jois­ta ja hei­dän aja­tuk­sis­taan 28.10. il­mes­ty­nees­tä Päi­vä­mie­hes­tä.