Sirk­ka Leh­to

Ou­lun­sa­lon kir­kon­ky­län rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä jul­kais­tiin sun­nun­tai­na 8. lo­ka­kuu­ta nel­jän mie­hen kir­joit­ta­ma ru­no­ko­ko­el­ma. Ru­no­ja te­ok­seen Työ­ka­lu­pak­ki ja eväs­rep­pu oli­vat kir­joit­ta­neet Lau­ri Kin­nu­nen, Mii­ka Tik­ka­nen, Kos­ti Val­to­nen ja Rau­no Myl­ly­kos­ki. Kir­jan on koon­nut ja toi­mit­ta­nut kus­tan­nus­toi­mit­ta­ja Han­na Aho.

Ju­ma­la on tur­va

Ti­lai­suu­den aluk­si juh­la­vä­ki hil­jen­tyi Pek­ka Kin­nu­sen pi­tä­mään al­ku­har­tau­teen.

– Ju­ma­lan kä­des­sä on mei­dän koko elä­mä, sen mat­ka ja vai­heet. Sen jäl­keen Ju­ma­la suo le­von, Kin­nu­nen ru­koi­li vii­ta­ten ti­lai­suu­den alus­sa pi­det­tyi­hin muis­to­sa­noi­hin.

Psal­mis­sa 46 on loh­dut­ta­via sa­no­ja sii­tä, et­tä Ju­ma­la on kaik­kien tur­va.

– Psal­mi ker­too Ju­ma­lan an­ta­mas­ta tur­vas­ta tus­kas­sa­kin, ku­ten kuo­le­man koh­da­tes­sa. Kun us­ko­vai­nen kuo­lee, hän muut­taa ar­mo­val­ta­kun­nas­ta kun­ni­an val­ta­kun­taan.

Kin­nu­nen muis­tut­ti, et­tä pa­ras loh­dun ja tur­van an­ta­ja on Ju­ma­lan sana.

– Loh­tua ja tur­vaa toi­vom­me kai­kil­ta sa­noil­ta.

Ai­heet vaih­te­le­vat

Ru­no­kir­jan jul­kis­ti SRK:n kus­tan­nus­pääl­lik­kö Ari-Pek­ka Pa­lo­la.

– SRK on jul­kais­sut nel­jä­kym­men­tä ru­no­kir­jaa vuo­des­ta 1969 läh­tien, ja niis­tä 25 on ol­lut ko­ko­naan tai pää­o­sin nais­ten kir­joit­ta­mia.

Pa­lo­la ker­too, et­tä mies­lu­ki­jat ovat kui­ten­kin toi­vo­neet mies­ten kir­joit­ta­mia ru­no­ja, sil­lä mie­hil­lä on ru­nois­sa­kin eri­lai­sia nä­kö­kul­mia ja usein myös eri­lai­sia ai­hei­ta kuin nai­sil­la.

Ai­kai­sem­min, vuon­na 2009, on jul­kais­tu edel­li­nen mies­ru­no­jen an­to­lo­gia, Tau­ko­paik­ka, jo­hon on koot­tu 25 mies­kir­joit­ta­jan ru­no­ja.

– Ko­ko­el­man Työ­ka­lu­pak­ki ja eväs­rep­pu osi­ois­ta jo­kai­nen muo­dos­taa oman­lai­sen ko­ko­nai­suu­den.

Vaih­te­lu tuo mie­len­kiin­toa

Kir­jas­sa esiin­tyy nel­jä eri­lais­ta kir­joit­ta­jan ään­tä, ikään kuin nel­jä eri sä­vel­la­jia.

– Lau­ri Kin­nu­sen ru­not ovat tyy­lil­tään pe­rin­tei­sem­piä, ja niis­sä on vah­va hen­gel­li­nen si­säl­tö. Eri­tyi­sen hie­nos­ti hän ku­vaa kär­si­myk­sen ko­ke­mis­ta ja kä­sit­tä­mät­tö­myyt­tä. Mii­ka Tik­ka­sen tyy­li on mo­der­nim­pi ja ker­rok­sel­li­sem­pi, ru­no­jen sa­no­ma ei vä­li­ty vält­tä­mät­tä ker­ral­la, Pa­lo­la ana­ly­soi.

– Kos­ti Val­to­nen ir­rot­te­lee ru­nois­saan nä­en­näi­sen ke­pe­äs­ti, mut­ta epä­ta­val­lis­ten rin­nas­tus­ten ta­kaa löy­tyy sy­väl­lis­tä si­säl­töä. Rau­no Myl­ly­kos­ken ru­not ku­vas­ta­vat hie­nos­ti käy­tän­nön mie­hen aja­tus­maa­il­maa, jat­kaa Pa­lo­la.

Pa­lo­la ko­kee, et­tä vaih­te­lun an­si­os­ta lu­ki­jan mie­len­kiin­to säi­lyy.

– Ru­no­jen yti­mes­sä ovat työ, kut­su­mus, vai­mo ja lap­set – vä­lil­lä va­ka­vas­ti, vä­lil­lä hu­mo­ris­ti­ses­ti. Kaik­kien kir­joit­ta­jien ru­nois­sa nä­kyy vah­vas­ti oma­koh­tai­nen us­ko ja sen vai­ku­tus. Niis­sä on mu­ka­na ar­mon ja toi­von sa­no­maa, sum­ma­si Pa­lo­la.