Minna Koivukangas ja Alli Nuolioja
Puolanka
Vierailut toisiin rauhanyhdistyksiin muistuttavat, että olemme yhteisellä matkalla.
Elokuun viimeinen sunnuntai aukeni aurinkoisena ja kauniina, kun Pulkkilan Rauhanyhdistyksen väki pakkautui linja-autoon ja aloitti matkanteon Puolankaa ja Hepoköngästä kohti.
Rauhanyhdistyksellä on ollut perinteenä järjestää yhteinen retkipäivä toimintakauden alkaessa. Retkikohteina ovat viime vuosina olleet lähinnä lähialueen ulkoilupaikat. Pitkän tauon jälkeen vähän kauemmaksi ulottuvalle linja-autoretkelle lähdettiinkin innokkain tunnelmin ja aistittavissa oli hieman jännitystäkin.
Kotiseututietoa ja lastenvartteja
Retkitunnelmaan retkeilijöitä viritteli matkanjohtaja Matti Myllykoski, joka oli ehdottanut retkipaikaksi Puolankaa.
– Lähdetään optimistisella mielellä pessimistipitäjään, Myllykoski viittasi Puolangan kehittämään matkailuvalttiin.
Hän oli valmistellut matkalle ohjelmaa kertoillen muun muassa kotiseudun historiasta ja maantiedosta. “Lastenvartteja” piti Aulis Hiltunen, joka luki opettavaisia tarinoita vanhasta Joulusta jouluun -kirjasta. Näiden siivittämänä matka taittui mukavasti.
Luonnonihmettä ihastelemassa
Ensimmäisenä retkikunta suuntasi Hepokönkäälle, joka on yksi Suomen korkeimmista luonnonvaraisista vesiputouksista. Hepokönkäällä aika kului luonnonihmettä ihastellessa ja nuotiotulesta ja retkieväistä nauttiessa. Useimmille retkeilijöille Hepoköngäs oli aivan uusi nähtävyys.
Luonnon ääreltä seurue siirtyi Puolangan Rauhanyhdistykselle, jossa oli alkamassa päiväseurojen väliaika. Vierailu alkoi kahvituksella ja Pulkkilan Rauhanyhdistyksen väki sai nauttia puolankalaisten vieraanvaraisuudesta. Seurojen jatkuessa seuraisäntä kertoili vierailijoille Puolangasta, sen rauhanyhdistyksen historiasta ja nykyisestä toiminnasta.
Yhteisellä matkalla
Seurapuheen piti Matti Törmänen, joka luki 1. Pietarin kirjeen ensimmäisestä luvusta jakeet 1–9. Apostoli Pietari oli kirjoittanut kirjeen hajalla asuville uuden liiton alkuseurakunnille. Kirjeessä Pietari muistuttaa uskon tärkeydestä ja sen päämäärästä.
Törmänen puhui puheessaan myös koettelemuksista uskovaisen elämässä. “Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa” (1. Piet. 1:6).
– Häneltä me saamme perinnön, joka ei kuihdu, ei turmellu, ei tahraannu. Se perintö on varattuna meille taivaassa. Kun tämä matka päättyy, niin parempaa on edessä.
Puhuja toi terveisiä myös pieneltä Livon Rauhanyhdistykseltä, joka oli vastikään vieraillut Tyrävaaran Rauhanyhdistyksellä, niin kuin nyt pulkkilalaiset Puolangalla. Tällaiset vierailut muistuttavat meitä siitä, että emme ole yksin täällä matkalla.
Virsi kajahti kirkossa
Seurojen jälkeen matkakohteena oli vielä Puolangan kaunis kirkko. Seurakunnan suntio kertoi kirkosta ja sen historiasta. Kirkossa kajahti yhteislauluna komeasti On riemu kun saan tulla (VK 195)
Kotimatka taittui mukavissa merkeissä tarinoita kuunnellen ja yhdessä laulaen.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Nuortenkirja kertoo kahdeksasluokkalaisen Sallan kouluvuodesta, jonka aikana rinnakkaisluokkalainen Niko tulee pikkuhiljaa osaksi kouluarkea. Kirja käsittelee ihastumista, ystävyyttä sekä vastuullisuutta ja rehellisyyttä ihmissuhteissa.
Lämminhenkisessä lastenkirjassa kuvataan perheen vaikean tilanteen herättämiä tunteita ja pelkoja sekä niistä selviytymistä. Kirja tarkastelee lapsen näkökulmasta perheen muuttunutta elämää, joka vähitellen alkaa tuntua tutulta. Läheisten rakkaus ja uskon tuoma turva kantavat.