Min­na Koi­vu­kan­gas ja Al­li Nuo­li­o­ja

Puo­lan­ka

Vie­rai­lut toi­siin rau­ha­nyh­dis­tyk­siin muis­tut­ta­vat, et­tä olem­me yh­tei­sel­lä mat­kal­la.

Elo­kuun vii­mei­nen sun­nun­tai au­ke­ni au­rin­koi­se­na ja kau­nii­na, kun Pulk­ki­lan Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen väki pak­kau­tui lin­ja-au­toon ja aloit­ti mat­kan­te­on Puo­lan­kaa ja He­po­kön­gäs­tä koh­ti.

Rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä on ol­lut pe­rin­tee­nä jär­jes­tää yh­tei­nen ret­ki­päi­vä toi­min­ta­kau­den al­ka­es­sa. Ret­ki­koh­tei­na ovat vii­me vuo­si­na ol­leet lä­hin­nä lä­hi­a­lu­een ul­koi­lu­pai­kat. Pit­kän tau­on jäl­keen vä­hän kau­em­mak­si ulot­tu­val­le lin­ja-au­to­ret­kel­le läh­det­tiin­kin in­nok­kain tun­nel­min ja ais­tit­ta­vis­sa oli hie­man jän­ni­tys­tä­kin.

Ko­ti­seu­tu­tie­toa ja las­ten­vart­te­ja

Ret­ki­tun­nel­maan ret­kei­li­jöi­tä vi­rit­te­li mat­kan­joh­ta­ja Mat­ti Myl­ly­kos­ki, joka oli eh­dot­ta­nut ret­ki­pai­kak­si Puo­lan­kaa.

– Läh­de­tään op­ti­mis­ti­sel­la mie­lel­lä pes­si­mis­ti­pi­tä­jään, Myl­ly­kos­ki viit­ta­si Puo­lan­gan ke­hit­tä­mään mat­kai­lu­valt­tiin.

Hän oli val­mis­tel­lut mat­kal­le oh­jel­maa ker­toil­len muun mu­as­sa ko­ti­seu­dun his­to­ri­as­ta ja maan­tie­dos­ta. “Las­ten­vart­te­ja” piti Au­lis Hil­tu­nen, joka luki opet­ta­vai­sia ta­ri­noi­ta van­has­ta Jou­lus­ta jou­luun -kir­jas­ta. Näi­den sii­vit­tä­mä­nä mat­ka tait­tui mu­ka­vas­ti.

Luon­no­nih­met­tä ihas­te­le­mas­sa

En­sim­mäi­se­nä ret­ki­kun­ta suun­ta­si He­po­kön­kääl­le, joka on yk­si Suo­men kor­keim­mis­ta luon­non­va­rai­sis­ta ve­si­pu­touk­sis­ta. He­po­kön­kääl­lä ai­ka ku­lui luon­no­nih­met­tä ihas­tel­les­sa ja nuo­ti­o­tu­les­ta ja ret­kie­väis­tä naut­ties­sa. Useim­mil­le ret­kei­li­jöil­le He­po­kön­gäs oli ai­van uu­si näh­tä­vyys.

Luon­non ää­rel­tä seu­rue siir­tyi Puo­lan­gan Rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le, jos­sa oli al­ka­mas­sa päi­vä­seu­ro­jen vä­li­ai­ka. Vie­rai­lu al­koi kah­vi­tuk­sel­la ja Pulk­ki­lan Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen väki sai naut­tia puo­lan­ka­lais­ten vie­raan­va­rai­suu­des­ta. Seu­ro­jen jat­ku­es­sa seu­rai­sän­tä ker­toi­li vie­rai­li­joil­le Puo­lan­gas­ta, sen rau­ha­nyh­dis­tyk­sen his­to­ri­as­ta ja ny­kyi­ses­tä toi­min­nas­ta.

Yh­tei­sel­lä mat­kal­la

Seu­ra­pu­heen piti Mat­ti Tör­mä­nen, joka luki 1. Pie­ta­rin kir­jeen en­sim­mäi­ses­tä lu­vus­ta ja­keet 1–9. Apos­to­li Pie­ta­ri oli kir­joit­ta­nut kir­jeen ha­jal­la asu­vil­le uu­den lii­ton al­ku­seu­ra­kun­nil­le. Kir­jees­sä Pie­ta­ri muis­tut­taa us­kon tär­key­des­tä ja sen pää­mää­räs­tä.

Tör­mä­nen pu­hui pu­hees­saan myös ko­et­te­le­muk­sis­ta us­ko­vai­sen elä­mäs­sä. “Sik­si te rie­muit­set­te, vaik­ka nyt jou­dut­te­kin jon­kin ai­kaa kär­si­mään mo­nen­lai­sis­sa ko­et­te­le­muk­sis­sa” (1. Piet. 1:6).

– Hä­nel­tä me saam­me pe­rin­nön, joka ei kuih­du, ei tur­mel­lu, ei tah­raan­nu. Se pe­rin­tö on va­rat­tu­na meil­le tai­vaas­sa. Kun tämä mat­ka päät­tyy, niin pa­rem­paa on edes­sä.

Pu­hu­ja toi ter­vei­siä myös pie­nel­tä Li­von Rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­tä, joka oli vas­ti­kään vie­rail­lut Ty­rä­vaa­ran Rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä, niin kuin nyt pulk­ki­la­lai­set Puo­lan­gal­la. Täl­lai­set vie­rai­lut muis­tut­ta­vat mei­tä sii­tä, et­tä em­me ole yk­sin tääl­lä mat­kal­la.

Vir­si ka­jah­ti kir­kos­sa

Seu­ro­jen jäl­keen mat­ka­koh­tee­na oli vie­lä Puo­lan­gan kau­nis kirk­ko. Seu­ra­kun­nan sun­tio ker­toi kir­kos­ta ja sen his­to­ri­as­ta. Kir­kos­sa ka­jah­ti yh­teis­lau­lu­na ko­me­as­ti On rie­mu kun saan tul­la (VK 195)

Ko­ti­mat­ka tait­tui mu­ka­vis­sa mer­keis­sä ta­ri­noi­ta kuun­nel­len ja yh­des­sä lau­la­en.