Mikko Pätsi on 60-vuotias metsuriyrittäjä ja hirsirakentaja. Hän syntyi nelilapsisen perheen ainoaksi pojaksi kolmen siskon väliin. Koti ei ollut uskovainen koti, mutta lähellä asuva mummo oli uskovainen. Kun Pätsi oli 7-vuotias, perhe muutti mummolaan. Pätsin nukkumapaikka oli pirtissä, ja hänen mieleensä jäi monet iltarukoukset ja Siionin laulut, joita mummo iltaisin lauleli. Mummon kylvämä siemen sai itää ja Pätsi sai parannuksen armon aikuisiällä.
Käsillä tekeminen tuo iloa
Aikanaan Pätsistä tuli isäntä taloon ja lypsykarjatilallinen, kunnes vuonna 1993 hänen elämänuransa suuntautui kokonaan puun ympärille: ensin hän teki hakkuita omassa ja vieraidenkin metsissä ja siirtyi myöhemmin hirsikurssin myötä hirsirakentamiseen. Vuodesta 1996 Pätsi on tehnyt metsurin ja hirsirakentajan töitä omassa yrityksessään.
Hirsirakentajan työ tuo Pätsille iloa. Pätsin mottona onkin, että työ on ihmisen ilo. Kun suurin osa elämää on arkea, arjen pitää olla mukavaa. Mieluisassa työssä arki on sitä. Pätsi kokee olevansa etuoikeutettu, kun saa lähteä työhön, eikä koe olevansa pakotettu tekemään sitä. Hän nauttii käsillä tekemisestä ja työstä, joka näkyy. Hän voi pitkälti suunnitella tekemisensä niin metsässä kuin hirsirakennuksella. Rakentaminen ei lopu koskaan.
Pätsi on käynyt välissä reissutoissäkin: ollut viikkoja pois kotoa rakentamassa hirsimökkejä.
– Siellä aika lailla keskittyy tekemiseen, eikä mieti kotijoukkoja. Tulee tehtyä pitkiä päiviä. Tietysti soittelen kotiin Sallalle.
Luovaa rakentamista ja hakkuutyötä
Perinnehirsirakentaminen on luovaa käsityötä. Työkaluina Pätsillä on pelkät käsityökalut ja traktorin nosturi. Työn jäljen hän viimeistelee piilukirveellä. Jokainen seinällä oleva hirsi on omanlaisensa. Tyvi ja latva vuorottelevat. On matalampia ja korkeampia hirsiä. Kullekin löytyy paikkansa. Ne ovat saaneet jo metsässä merkinnän päähänsä, mihin ovat menossa. Puita kaataessaan Pätsi näkee kokonaisuuden valmiina. Seinän noustessa hän ajattelee jo pari kerrosta korkeammalle ja miettii seuraavia hirsiä. Onko se sitä luovuutta?
Kun Pätsi astelee hakkuutöihin varsinkin harvennushakkuualueelle, hän kokee, että sekin työ on luovaa työtä. Raivaussahan kanssa touhutessa hän katselee kymmenen vuoden päähän, miten mistäkin taimesta kehittyy upea hirsipuu.
– Tai sitten näen, miten tuosta latvansa vaihtaneesta ja koivun piiskaamasta alikasvukuusesta ei tule mitään, ja sivallan sen poikki ja annan viereisen koivun kasvaa, Pätsi kiteyttää.
Yrittäjän työn vapautta ja vastuuta
Lasten vanhempana Pätsi tuntee tyytyväisyyttä siitä, että on voinut ottaa lapsia mukaansa töihin, metsätöihinkin. Jokainen lapsi on leikkinyt leikkejänsä kotipihan hirsimaalla. Paksun lumen ajat kuluvat juuri hirsitöitä tehdessä. Siellä on tullut syötyä monet lastuiset leivät ja pizzat yhdessä lasten kanssa. Siellä on rakennettu monet majat, ja kukin vuorollaan on saanut polvensa auki parkkuuraudalla!
– Yrittäjänä mahdollisuus vilppiin olisi helppo. Asiakas on muutaman kerran halunnut maksaa työn ilman veroja. On vedonnut, miten kumpikin asiasta hyötyisi. Uskovaisena on kuitenkin ollut halu kuunnella omantunnon ääntä.
Pätsin työ on fyysisesti raskasta.
– Paita kastuu jo aamulla, ja siitähän minä tykkään! Pätsi toteaa.
– Silti olisi hyvä harrastaa muutakin liikuntaa. Osa työstä on melko yksipuolista, esimerkiksi seinän piiluaminen, jolloin venyttely on tosi tärkeää, ettei jumitu.
Luottamusta Luojaan koettelemuksissa
Pätsin mieleen on jäänyt monta mukavaa muistoa matkan varrelta ja koettelemuksiakin. Kerran voimat eivät riittäneet sähkölinjalle päin kallellaan olevan puun kaatamiseen oikeaan suuntaan.
– Kaksi tuntia ähelsin voimakankien kanssa, kunnes lopulta raskaasti huokaistuani ja ääneen rukoiltuanikin tuuli puhalsi petäjän nurin oikeaan suuntaan, ja Posion kunnan sähköt eivät katkenneet.
Monet seurapuheet ja raamattuluokan aiheet Pätsi on miettinyt metsätöissä tai taimien istutushommissa. Pätsi on sairastanut yli kymmenen vuotta parantumatonta ääreishermoston rappeumaa, ja se on asettanut tekemiselle rajat. Vaikka haluaisi tehdä, kivun takia ei aina pysty työhön.
– Olisi mukava tulla tekemään sovittuna aikana jollekin hirsisaunaa, mutta tässä toteutuu sanonta: ”Jos Luoja suo”, minä tulen ja teen.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Nuortenkirja kertoo kahdeksasluokkalaisen Sallan kouluvuodesta, jonka aikana rinnakkaisluokkalainen Niko tulee pikkuhiljaa osaksi kouluarkea. Kirja käsittelee ihastumista, ystävyyttä sekä vastuullisuutta ja rehellisyyttä ihmissuhteissa.
Lämminhenkisessä lastenkirjassa kuvataan perheen vaikean tilanteen herättämiä tunteita ja pelkoja sekä niistä selviytymistä. Kirja tarkastelee lapsen näkökulmasta perheen muuttunutta elämää, joka vähitellen alkaa tuntua tutulta. Läheisten rakkaus ja uskon tuoma turva kantavat.