JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Uutiset

Paita kastuu ja hirsi muotoutuu

Uutiset
23.4.2023 8.00

Juttua muokattu:

19.4. 10:35
2023041910355120230423080000

Mik­ko Pät­si on 60-vuo­ti­as met­su­riy­rit­tä­jä ja hir­si­ra­ken­ta­ja. Hän syn­tyi ne­li­lap­si­sen per­heen ai­no­ak­si po­jak­si kol­men sis­kon vä­liin. Koti ei ol­lut us­ko­vai­nen koti, mut­ta lä­hel­lä asu­va mum­mo oli us­ko­vai­nen. Kun Pät­si oli 7-vuo­ti­as, per­he muut­ti mum­mo­laan. Pät­sin nuk­ku­ma­paik­ka oli pir­tis­sä, ja hä­nen mie­leen­sä jäi mo­net il­ta­ru­kouk­set ja Sii­o­nin lau­lut, joi­ta mum­mo il­tai­sin lau­le­li. Mum­mon kyl­vä­mä sie­men sai itää ja Pät­si sai pa­ran­nuk­sen ar­mon ai­kui­si­äl­lä.

Kä­sil­lä te­ke­mi­nen tuo iloa

Ai­ka­naan Pät­sis­tä tuli isän­tä ta­loon ja lyp­sy­kar­ja­ti­lal­li­nen, kun­nes vuon­na 1993 hä­nen elä­mä­nu­ran­sa suun­tau­tui ko­ko­naan puun ym­pä­ril­le: en­sin hän teki hak­kui­ta omas­sa ja vie­rai­den­kin met­sis­sä ja siir­tyi myö­hem­min hir­si­kurs­sin myö­tä hir­si­ra­ken­ta­mi­seen. Vuo­des­ta 1996 Pät­si on teh­nyt met­su­rin ja hir­si­ra­ken­ta­jan töi­tä omas­sa yri­tyk­ses­sään.

Hir­si­ra­ken­ta­jan työ tuo Pät­sil­le iloa. Pät­sin mot­to­na on­kin, et­tä työ on ih­mi­sen ilo. Kun suu­rin osa elä­mää on ar­kea, ar­jen pi­tää ol­la mu­ka­vaa. Mie­lui­sas­sa työs­sä ar­ki on sitä. Pät­si ko­kee ole­van­sa etuo­i­keu­tet­tu, kun saa läh­teä työ­hön, ei­kä koe ole­van­sa pa­ko­tet­tu te­ke­mään sitä. Hän naut­tii kä­sil­lä te­ke­mi­ses­tä ja työs­tä, joka nä­kyy. Hän voi pit­käl­ti suun­ni­tel­la te­ke­mi­sen­sä niin met­säs­sä kuin hir­si­ra­ken­nuk­sel­la. Ra­ken­ta­mi­nen ei lopu kos­kaan.

Pät­si on käy­nyt vä­lis­sä reis­su­tois­sä­kin: ol­lut viik­ko­ja pois ko­toa ra­ken­ta­mas­sa hir­si­mök­ke­jä.

– Siel­lä ai­ka lail­la kes­kit­tyy te­ke­mi­seen, ei­kä mie­ti ko­ti­jouk­ko­ja. Tu­lee teh­tyä pit­kiä päi­viä. Tie­tys­ti soit­te­len ko­tiin Sal­lal­le.

Luo­vaa ra­ken­ta­mis­ta ja hak­kuu­työ­tä

Pe­rin­ne­hir­si­ra­ken­ta­mi­nen on luo­vaa kä­si­työ­tä. Työ­ka­lui­na Pät­sil­lä on pel­kät kä­si­työ­ka­lut ja trak­to­rin nos­tu­ri. Työn jäl­jen hän vii­meis­te­lee pii­lu­kir­veel­lä. Jo­kai­nen sei­näl­lä ole­va hir­si on oman­lai­sen­sa. Tyvi ja lat­va vuo­rot­te­le­vat. On ma­ta­lam­pia ja kor­ke­am­pia hir­siä. Kul­le­kin löy­tyy paik­kan­sa. Ne ovat saa­neet jo met­säs­sä mer­kin­nän pää­hän­sä, mi­hin ovat me­nos­sa. Pui­ta kaa­ta­es­saan Pät­si nä­kee ko­ko­nai­suu­den val­mii­na. Sei­nän nous­tes­sa hän ajat­te­lee jo pari ker­ros­ta kor­ke­am­mal­le ja miet­tii seu­raa­via hir­siä. On­ko se sitä luo­vuut­ta?

Kun Pät­si as­te­lee hak­kuu­töi­hin var­sin­kin har­ven­nus­hak­kuu­a­lu­eel­le, hän ko­kee, et­tä se­kin työ on luo­vaa työ­tä. Rai­vaus­sa­han kans­sa tou­hu­tes­sa hän kat­se­lee kym­me­nen vuo­den pää­hän, mi­ten mis­tä­kin tai­mes­ta ke­hit­tyy upea hir­si­puu.

– Tai sit­ten näen, mi­ten tuos­ta lat­van­sa vaih­ta­nees­ta ja koi­vun piis­kaa­mas­ta ali­kas­vu­kuu­ses­ta ei tule mi­tään, ja si­val­lan sen poik­ki ja an­nan vie­rei­sen koi­vun kas­vaa, Pät­si ki­teyt­tää.

Yrit­tä­jän työn va­paut­ta ja vas­tuu­ta

Las­ten van­hem­pa­na Pät­si tun­tee tyy­ty­väi­syyt­tä sii­tä, et­tä on voi­nut ot­taa lap­sia mu­kaan­sa töi­hin, met­sä­töi­hin­kin. Jo­kai­nen lap­si on leik­ki­nyt leik­ke­jän­sä ko­ti­pi­han hir­si­maal­la. Pak­sun lu­men ajat ku­lu­vat juu­ri hir­si­töi­tä teh­des­sä. Siel­lä on tul­lut syö­tyä mo­net las­tui­set lei­vät ja piz­zat yh­des­sä las­ten kans­sa. Siel­lä on ra­ken­net­tu mo­net ma­jat, ja ku­kin vuo­rol­laan on saa­nut pol­ven­sa au­ki park­kuu­rau­dal­la!

– Yrit­tä­jä­nä mah­dol­li­suus vilp­piin oli­si help­po. Asi­a­kas on muu­ta­man ker­ran ha­lun­nut mak­saa työn il­man ve­ro­ja. On ve­don­nut, mi­ten kum­pi­kin asi­as­ta hyö­tyi­si. Us­ko­vai­se­na on kui­ten­kin ol­lut halu kuun­nel­la oman­tun­non ään­tä.

Pät­sin työ on fyy­si­ses­ti ras­kas­ta.

– Pai­ta kas­tuu jo aa­mul­la, ja sii­tä­hän minä tyk­kään! Pät­si to­te­aa.

– Sil­ti oli­si hyvä har­ras­taa muu­ta­kin lii­kun­taa. Osa työs­tä on mel­ko yk­si­puo­lis­ta, esi­mer­kik­si sei­nän pii­lu­a­mi­nen, jol­loin ve­nyt­te­ly on tosi tär­ke­ää, et­tei ju­mi­tu.

Luot­ta­mus­ta Luo­jaan ko­et­te­le­muk­sis­sa

Pät­sin mie­leen on jää­nyt mon­ta mu­ka­vaa muis­toa mat­kan var­rel­ta ja ko­et­te­le­muk­si­a­kin. Ker­ran voi­mat ei­vät riit­tä­neet säh­kö­lin­jal­le päin kal­lel­laan ole­van puun kaa­ta­mi­seen oi­ke­aan suun­taan.

– Kak­si tun­tia ähel­sin voi­ma­kan­kien kans­sa, kun­nes lo­pul­ta ras­kaas­ti huo­kais­tu­a­ni ja ää­neen ru­koil­tu­a­ni­kin tuu­li pu­hal­si pe­tä­jän nu­rin oi­ke­aan suun­taan, ja Po­si­on kun­nan säh­köt ei­vät kat­ken­neet.

Mo­net seu­ra­pu­heet ja raa­mat­tu­luo­kan ai­heet Pät­si on miet­ti­nyt met­sä­töis­sä tai tai­mien is­tu­tus­hom­mis­sa. Pät­si on sai­ras­ta­nut yli kym­me­nen vuot­ta pa­ran­tu­ma­ton­ta ää­reis­her­mos­ton rap­peu­maa, ja se on aset­ta­nut te­ke­mi­sel­le ra­jat. Vaik­ka ha­lu­ai­si teh­dä, ki­vun ta­kia ei ai­na pys­ty työ­hön.

– Oli­si mu­ka­va tul­la te­ke­mään so­vit­tu­na ai­ka­na jol­le­kin hir­si­sau­naa, mut­ta täs­sä to­teu­tuu sa­non­ta: ”Jos Luo­ja suo”, minä tu­len ja teen.

17.6.2024

Käänny puoleeni; Herra, ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps. 25:16

Viikon kysymys