Päivämiehen ja Siionin Lähetyslehden äänilehden lukijat kokoontuivat pikkujouluun SRK:n toimistolle 3. joulukuuta. Ilmassa oli haikeutta, sillä lukijoiden vapaaehtoistyö päättyy tämän vuoden lopussa ja työtä jatkavat SRK:n työntekijät oman työnsä puitteissa.
Vajaat kolmekymmentä vuotta ovat vapaaehtoiset lukeneet Päivämiehen ja Siionin Lähetyslehden äänilehteä. Vuoden alusta vastuun lukemisesta ja äänittämisestä ottavat SRK:n työntekijät.
Tärkeimmän sanoman äärellä
SRK:n viestintäpäällikkö ja Päivämiehen päätoimittaja Olli Lohi kuvaili, että tämän vuoden aikana syntyi ajatus, että Päivämiehen toimitus ottaa vastuun äänilehden lukemisesta. Tavoitteena on kehittää äänilehteä yhtenä kanavana.
Lohi kiitti lukijoita, jotka ovat tulleet työpäivänsä päätteeksi vapaaehtoisesti lukemaan äänilehtiä. Hän antoi kiitoksen myös yli 30 vuotta äänitystekniikasta vastanneelle Pekka Karjulalle ja yli 20 vuotta työtä ohjanneelle Toivo Määtälle.
– Tällä työllä on merkitystä. Kun Jumala kutsuu tehtäväänsä, sen kautta saa olla tärkeimmän asian äärellä välittämässä ilosanomaa, itsekin vahvistumassa, sanoi Olli Lohi alkuhartaudessaan.
Hän lisäsi, että Päivämiehen äänitteiden kautta välittyy tärkeää sanomaa koteihin, joissa on halu kuulla Jumalan armosta ja rakkaudesta.
– Tässä ajassa moni asia tahraantuu. Uskon kautta saavutamme perinnön, joka ei tahraannu. Joulun sanoman äärellä saamme myös vahvistua uskossa.
Työmäärä oli suuri
Päivämiehen entinen toimitussihteeri Toivo Määttä avasi äänilehden historiaa. Hän laittoi myös kuulumaan ääninäytteen syyskuun 1992 äänilehdestä.
Päivämiehen äänilehden tallennustyö käynnistyi vuonna 1991. Ensimmäinen näytekasetti valmistui toukokuussa 1992 ja tuotanto käynnistyi syksyllä 1992. Näytekasetti sai suuren suosion, 220 tilausta, kun nykyinen tilaajamäärä on 150.
Päivämiehen toimituksessa oli tuohon aikaan vain kolme henkilöä: päätoimittaja, toimitussihteeri ja toimittaja, ja äänilehden lukeminen päätettiin hoitaa talkoilla. Perustettiin kuusi ryhmää, jotka vuorollaan lukivat.
Karjula muistaa, että oli työlästä saada samaan aikaan Päivämiehen printtilehden kanssa julkaistua äänikasetti. äänilehti tallennettiin ensin kelanauhoitteina ja siirrettiin kasetille. äänityspäivät venyivät pitkiksi.
Kiitos sitoutuneille lukijoille
äänilehdestä tuli heti alkuun palautetta näkövammaiselta, että oli virkistävää kuunnella sitä.
– Me näemme valon, mutta sokea ei näe. Päivämies-äänilehti toi uskoa rohkaisevan sisällön kautta toivoa ja valoa, sanoi Toivo Määttä.
Kuulijalta tuli myös palautetta, että äänikasetin ei tarvitse olla viimeisen päälle hiottu. Pääasia on, että ihmisen ääni kuuluu. Tämä otettiinkin äänilehden markkinoinnin sloganiksi.
Määttä kehui lukijoita, jotka olivat työhön sitoutuneita.
– Olen kiitollinen lukijoille. Lukijat tulivat vuorollaan ja olivat uskollisia. He tekivät tätä työtä sillä näköalalla, josta Raamatussakin sanotaan: Usko rakkauden kautta työtä tekee. Koin uskon vaikuttaman yhteisöllisyyden ja rakkauden.
Kohtaamisia äänityksen lomassa
Niin Pekka Karjula kuin lukijatkin nostivat yhtenä tärkeänä asiana esiin, että Päivämies tuli luettua tarkkaan. Karjula kuvaili, että äänityksen ohella on käyty syvällisiäkin keskusteluja, ja hänellä on mukavia muistoja noilta ajoilta. Samaan yhtyivät lukijat:
– Ikinä ei oo tarvinnu lähteä pahalla mielellä pois.
– äänittäjälle kiitos. Hän on ystävällinen, kärsivällinen, auttavainen, inspiroiva. Ei tarvitse ahdistua, vaikka välillä menee pieleen. Aina voi aloittaa alusta niin kuin uskossakin.
Lue lisää äänilehden lukijoiden kokemuksia 11.12. ilmestyvästä Päivämiehestä.
Teksti: Kaarina Haukipuro
Kuvat: Juhani Ojalehto
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys