JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ajatusten virtaa kevätyössä

20.5.2024 9.30

Juttua muokattu:

20.5. 10:55
2024052010553120240520093000

Kuva: Päivi Rehu

Kuva: Päivi Rehu

Eli­na Lu­mi­jär­vi

Lau­an­tai-il­ta oli eh­ti­nyt jo mel­kein puo­lil­le öin, kun ma­ka­sin vuo­tees­sa­ni unen ja val­veen ra­ja­mail­la. Ha­vah­duin ul­koa kuu­lu­vaan lau­luun. Ko­hot­tau­duin vuo­teel­ta­ni ja näin pi­has­sa nuo­ti­on ym­pä­ril­lä liki 20 nuor­ta, joi­den kas­voil­la tuli leik­ki hä­mä­räs­sä ke­vä­työs­sä. Nämä nuo­ret ih­mi­set oli­vat sau­no­neet, pe­lan­neet jal­ka­pal­loa ja nyt, il­lan muut­tu­es­sa hil­jal­leen yök­si, he lau­loi­vat yh­des­sä.

Las­keu­duin ta­kai­sin ma­kuul­le ja kuun­te­lin lau­lua pei­ton al­la pöt­kö­tel­len. Ku­lu­nut ke­vät on tun­tu­nut usei­den eri te­ki­jöi­den ta­kia ras­kaal­ta, ja mie­li on ol­lut ajoit­tain ma­ta­lal­la. Pi­hal­ta kan­tau­tu­va lau­lu läm­mit­ti miel­tä­ni niin ko­vas­ti, ja en voi­nut muu­ta kuin häm­mäs­tel­lä elä­män ih­meel­lis­tä rik­kaut­ta ja näis­sä nuo­ris­sa asu­vaa iloa ja va­paut­ta. He oli­vat kuin ke­väi­nen, pi­ha­pii­riin pö­räh­tä­nyt lin­tu­par­vi, jon­ka sir­ku­tus loh­dut­ti uu­pu­nut­ta miel­tä­ni.

Aja­tus­ten vir­ta kul­ki hi­taas­ti mie­les­sä­ni tuos­sa ke­vä­työs­sä. Poh­din elä­mää yleen­sä ja näi­den pi­ha­pii­rin nuo­ti­on ym­pä­ril­lä ole­vien nuor­ten elä­mää. Elä­mä an­taa meil­le it­se kul­le­kin eri­lai­set läh­tö­koh­dat, jois­ta ko­e­tam­me nous­ta sii­vil­lem­me ja saa­da ne kan­ta­maan. Tus­kin ku­kaan sel­vi­ää elä­mäs­tä il­man mo­ni­ta­hoi­sen ki­vun jon­ki­nas­teis­ta kos­ke­tus­ta.

Il­ta­yös­sä aja­tuk­se­ni pa­la­si ai­na yh­teen asi­aan: mis­tä tu­lee näi­den nuor­ten ih­mis­ten ke­veys ja ilo? Hei­dän elä­män­voi­man­sa ja va­lon­sa, joka saa hei­dän kas­von­sa lois­ta­maan? Tie­dän vas­tauk­sen. Se on sama voi­ma, jol­la it­se jak­san elä­mäs­sä­ni kul­kea eteen­päin. Se voi­ma tuo pil­vi­seen päi­vään ja su­re­vaan mie­leen loh­du­tuk­sen. Se voi­ma saa sy­dä­men kiit­tä­mään kai­kes­ta hy­väs­tä puu­tei­den ja vai­keuk­sien­kin kes­kel­lä. Se voi­ma on evan­ke­liu­min ar­mo­voi­ma. Se on voi­ma, joka on kul­ke­nut kaut­ta ai­ko­jen maan pääl­lä Raa­ma­tun sa­nan mu­kai­ses­ti, Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa.

”Ajat muut­tu­vat”, sa­no­vat toi­set. ”Ta­vat muut­tu­vat”, sa­no­vat eräät. ”Tie­dän it­se, mitä tar­vit­sen, ja en tar­vit­se mi­tään, mitä en it­se ha­lua”, sa­noo kol­mas ja nel­jäs. Niin sa­noo ih­mi­nen, joka on kas­va­nut lii­an hy­väk­si omas­sa it­ses­sään ja la­kan­nut tar­vit­se­mas­ta iki­ai­kais­ta, evan­ke­liu­min ar­mo­hoi­toa, syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta elä­män ar­jes­saan.

Ih­mi­nen al­kaa niin hel­pos­ti tou­hot­taa omi­aan ja unoh­taa sen, et­tä kaik­ki on Ju­ma­lal­ta, ei­kä mi­kään ole omaam­me tääl­lä ajas­sa. Ih­mi­nen mi­tä­töi omaa miel­tään kor­ke­am­mal­la kul­ke­van Ju­ma­lan aja­tuk­sen nos­ta­mal­la mie­lel­lään oman it­sen­sä te­ke­mi­set ja eri­no­mai­suu­den kes­ki­öön.

Kui­ten­kaan ih­mi­nen ei voi muut­taa sitä, min­kä Ju­ma­la on teh­nyt ja lu­van­nut pi­tää, vaik­ka kuin­ka ha­lu­ai­si­kin. Jo­ku­nen viik­ko sit­ten kuun­te­lim­me omal­la rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä alus­tus­ta, jos­sa muis­tu­tet­tiin, kuin­ka tur­vat­to­mas­sa maa­il­mas­sa on mon­ta asi­aa edel­leen ko­vin hy­vin. On Ju­ma­lan val­ta­kun­ta, on muut­tu­ma­ton an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi ja Ju­ma­lan lu­paus: ”Äl­kää pe­lät­kö, minä olen tei­dän kans­san­ne maa­il­man alus­ta lop­puun.”

Kun ih­mi­nen lak­kaa ky­se­le­mäs­tä ja tar­vit­se­mas­ta syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta elä­män­sä voi­mak­si, voi käy­dä niin, et­tä mat­ka al­kaa tun­tua ras­kaal­ta ja hi­taal­ta. Sitä myö­den myös us­ko­vais­ten jouk­ko al­kaa näyt­tää tunk­kai­sel­ta ja ras­kaal­ta. Evan­ke­liu­mi on suu­rem­pi ja ih­meel­li­sem­pi asia kuin pie­ni ih­mi­nen voi jär­jel­lään ym­mär­tää. Se on voi­ma, joka ei ole ih­mi­ses­tä, vaan Ju­ma­las­ta. Sen omis­ta­ja­na ei tule pa­rem­mak­si ih­mi­sek­si, mut­ta sen syn­nyt­tä­mä us­ko saa ai­kaan sel­lais­ta, joka kel­paa Raa­ma­tun mu­kaan Ju­ma­lal­le. Par­haim­mat­kin ih­mi­sen omat hy­vät teot ovat il­man us­koa tyh­jiä, ei­vät­kä ne kel­paa Ju­ma­lan edes­sä.

An­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi ei ole ker­ran elä­mäs­sä ta­pah­tu­va asia, jon­ka tur­vin sit­ten pär­jä­tään lop­puun saak­ka. Us­ko­vai­nen ih­mi­nen tar­vit­see syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta elä­män ar­jes­sa usein. An­teek­si­an­ta­mus on sii­tä mer­kil­li­nen asia, et­tä mitä enem­män sitä ku­lut­taa, sitä enem­män sitä ko­kee tar­vit­se­van­sa. Sen voi­ma on suu­ri ja vä­ke­vä. Us­ko syn­nyt­tää myös ha­lun ha­keu­tua seu­roi­hin saa­maan us­kol­le vah­vis­tus­ta.

Elä­vä us­ko elää us­ko­van sy­dä­mes­sä ja oh­jaa elä­mää. Us­ko ei ole tiet­tyä ni­meä kan­ta­va jouk­ko, vaan se kul­kee elä­vä­nä evan­ke­liu­min ar­mon us­ko­jien sy­dä­mes­tä sy­dä­meen. Sik­si se on sy­dä­men us­ko.

Nämä iha­nas­ti lau­la­vat nuo­ret oli­vat sy­dä­men us­kon omis­ta­jia. Hei­dän lau­lus­saan ja ole­muk­ses­saan soi se ilo ja valo, joka ei ole täs­tä maa­il­mas­ta. Se ilo ja valo on läh­töi­sin elä­vän us­kon tuo­mas­ta oman­tun­non rau­has­ta ja va­pau­des­ta. Sii­tä, et­tä nämä nuo­ret ovat ha­lun­neet us­koa omat syn­tin­sä an­teek­si.

Ajat­te­len, et­tä ei ole mer­ki­tyk­sel­lis­tä us­koa ku­ten Au­lis, El­sa tai Es­ko, vaan nöy­räs­ti, Ju­ma­lan sa­nan neu­vo­ja kuun­nel­len ja evan­ke­liu­mia omal­le koh­dal­le pyy­tä­en ja us­ko­en – ku­ten raa­ma­tus­sa ope­te­taan.

Ei us­ko­mi­sen mat­ka ole ai­na help­poa ol­lut, mut­ta tosi usein kyy­nel­ten­kin läpi on pais­ta­nut au­rin­ko.

ElinaLumijärvi
Olen puolivuosisataa vanha yhdeksän lapsen äiti. Olen syntynyt Sallassa, mutta sukujuuriltani karjalainen. Ulkoilen paljon ja liikun pitkiäkin matkoja. Elämä on ollut sisältörikasta, rakasta, ajoittain myös raskasta ja koettelemusten täyteistä. Pienet lapset, vanhukset, eläimet ja musiikki ovat lähellä sydäntäni. Sähköpostini elina.lumijarvi@gmail.com.
24.6.2024

Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Ps. 13:6

Viikon kysymys