JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Asioiden kelaamista ja sen jälkeistä relaamista

8.8.2023 8.00

Juttua muokattu:

7.8. 15:37
2023080715375320230808080000

Ai­ka mo­net ih­mi­set jos­sa­kin koh­taa elä­mäs­sään käy­vät läpi lap­suut­taan ja nuo­ruut­taan. Lap­suu­den per­he­dy­na­mii­kan hah­mot­ta­mi­nen ja sen vä­lil­lis­ten vai­ku­tus­ten ym­mär­tä­mi­nen suh­tees­sa omaan elä­mään voi tun­tua mer­ki­tyk­sel­li­sel­tä. Olim­me­pa suu­res­ta tai pie­nes­tä per­hees­tä hen­gi­täm­me ko­din il­maa, joka koos­tuu ih­mis­ten vä­li­ses­tä vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­ta tai sen puut­tees­ta. Li­säk­si ko­din il­ma­pii­riin vai­kut­taa siel­lä asu­vien ih­mis­ten tapa aja­tel­la eri­lai­sis­ta asi­ois­ta ja on­gel­mien tai ki­pe­rien ti­lan­tei­den rat­kai­su­tai­dot. Il­ma­pii­riin vai­kut­taa myös lu­kui­sat muut asi­at.

Il­ma­pii­ri on mer­ki­tyk­sel­li­nen asia, kos­ka se voi taa­ta tur­val­lis­ta kas­vua tai sai­ras­tut­taa ih­mi­sen miel­tä. Niin mie­lel­läm­me me ajat­te­li­sim­me, et­tä koti on ai­na paik­ka, jos­sa on tur­vaa ja jos­sa mie­li saa le­vä­tä. Kai­ken ko­koi­sis­sa ja nä­köi­sis­sä per­heis­sä on oman­lai­sen­sa dy­na­miik­ka. Suu­ris­sa ja pie­nis­sä per­heis­sä on eri­lai­sia ih­mi­siä, jot­ka ko­ke­vat asi­oi­ta eri ta­voin, ja se voi tuo­da jos­kus omat haas­teen­sa yh­des­sä ole­mi­seen.

Jos­kus voi käy­dä niin­kin, et­tä juu­ri sii­nä ihan ta­val­li­ses­sa, tur­val­li­ses­sa, hy­vien tyyp­pien per­hees­sä asi­at jos­sa­kin vai­hees­sa mut­kis­tu­vat. Ai­na ei vält­tä­mät­tä edes tie­de­tä mitä ta­pah­tuu, mut­ta ais­ti­taan, et­tä il­ma­pii­ri muut­tuu. Osa ei eh­kä ai­dos­ti huo­maa mi­tään, tai sit­ten psyy­ke suo­jaa hei­tä si­ten, et­tei­vät he ha­lua huo­ma­ta muu­tos­ta. Osa taas ais­tii muu­tok­sen joka so­lul­laan ja ko­kee ti­lan­teen ah­dis­ta­vak­si.

Ai­kuis­tu­mi­sen kyn­nyk­sel­lä tai jo ai­kuis­tut­tua näi­tä syy-seu­raus­suh­tei­ta voi sit­ten al­kaa ha­kea näis­tä lap­suu­den asi­ois­ta­kin, jos mie­li ah­dis­tuu tai tör­mää it­ses­sään tun­tei­siin, jot­ka häm­men­tä­vät tai ai­heut­ta­vat hä­pe­ää tai pel­koa.

Usein suh­de omaan äi­tiin tai isään jou­tuu eri­tyi­sen tar­kas­te­lun koh­teek­si. Joku ko­kee, et­tei mi­nus­ta pi­det­ty huol­ta tai vä­li­tet­ty oi­ke­as­ti. Toi­nen taas voi ko­kea, et­tä hös­sö­tet­tiin lii­kaa, ei luo­tet­tu, vaan ky­tät­tiin koko ajan. Ihan kai­ken­lais­ta ko­ke­mus­ta voi ol­la.

Mitä vai­ke­am­paa omaa si­säis­tä maa­il­maa on hal­li­ta ja löy­tää ta­sa­pai­noa, sitä suu­rem­pi tar­ve voi tul­la löy­tää val­lit­se­vaan ti­lan­tee­seen syyl­li­nen tai ai­heut­ta­ja. Te­ra­pi­as­ta on tul­lut eh­kä hie­man muo­ti-il­mi­ö­kin, jo­hon mo­net ha­lu­a­vat ja jos­sa jot­kut voi­vat ajat­tel­la kai­ken kor­jaan­tu­van kuin it­ses­tään. Ei se ihan niin yk­sin­ker­tais­ta ole.

Te­ra­pi­al­la on kyl­lä paik­kan­sa ja se on par­haim­mil­laan miel­tä va­paut­ta­va, kor­jaa­va ja iha­na asia. Se voi ol­la myös ihan muu­ta, jos esi­mer­kik­si te­ra­peut­ti ei ole riit­tä­vän am­mat­ti­tai­toi­nen ha­vai­tak­seen ih­mi­sen on­gel­mien juu­ri­syi­den idut ja mie­len­ra­ken­teen yh­tey­den nii­hin. Lii­ku­taan ää­rim­mäi­sen her­käl­lä alu­eel­la, kuin la­si­sel­la pin­nal­la, jos­ta voi­daan luis­kah­taa myös ai­van vää­ril­le uril­le. Ih­mi­sel­le oman mie­len työs­tä­mi­nen ja kai­ve­lu on työ­läs­tä, haas­ta­vaa ja usein ko­vin uu­vut­ta­vaa. Jos sii­hen ei ole val­miuk­sia, on hel­pom­paa ha­kea syy­tä jos­ta­kin sel­ke­äs­tä koh­tees­ta ja sii­nä sa­mal­la vält­tää oman si­säi­sen maa­il­man­sa koh­taa­mi­nen – oma it­sen­sä.

Maan suu­rim­mas­sa sa­no­ma­leh­des­sä oli jo­kin ai­ka sit­ten ko­lum­ni, jos­sa kir­joit­ta­ja ker­toi avoi­mes­ti an­ta­neen­sa äi­dil­leen äi­tien­päi­vä­lah­jak­si yh­tei­sen te­ra­pi­a­käyn­nin. Tämä liit­tyi osa­na kir­joit­ta­jan omaan te­ra­pi­aan, jo­hon hän sai kut­sua vie­raan. Kir­joit­ta­ja to­te­si, et­tä vaik­ka sa­mois­ta ai­heis­ta voi­si kes­kus­tel­la myös ko­ti­soh­val­la, niin har­voin niin tu­lee to­del­li­suu­des­sa teh­tyä. Kir­joit­ta­ja ker­toi jän­nit­tä­neen­sä, mi­ten lah­jan saa­ja asi­aan re­a­goi­si. Äi­ti oli hui­kan­nut iloi­ses­ti, et­tä men­nään vaan. Te­ra­pi­ais­tun­non jäl­keen ju­tun kir­joit­ta­ja oli saa­nut äi­dil­tään teks­ti­vies­tin, jos­sa äi­ti kir­joit­ti jo­ta­kin tä­män suun­tais­ta: "Tun­tui­ko si­nus­ta, et­tä jo­kin ik­ku­na ra­ot­tui?" ja "Ai­van kuin oli­si pal­jon ke­vy­em­pi olo". Kir­joit­ta­ja oli vas­tan­nut hän­kin myön­tä­väs­ti. Te­ra­pia oli rik­ko­nut van­hem­man ja lap­sen vä­li­sen dy­na­mii­kan po­si­tii­vi­sel­la ta­val­la.

Mik­si­hän pu­hu­mi­nen ja di­a­lo­gi on meil­le ih­mi­sil­le usein niin ko­vin vai­ke­aa? Olem­me ko­vin her­käs­ti puo­lus­tu­sa­se­mis­sa ja ra­ken­nam­me tah­to­mat­tam­me muu­re­ja ym­pä­ril­lem­me. Van­hem­pi­na voim­me louk­kaan­tua ja ot­taa lap­sen kriit­ti­syy­den it­seem­me. Ei­kö ole osat­tu hoi­taa? Olem­me­ko to­si­aan niin epä­on­nis­tu­nei­ta? Ja niin edel­lee­en.

Avoi­min mie­lin kuun­te­lu sekä tun­ne­ko­ke­muk­sen ai­to ja­ka­mi­nen puo­lin ja toi­sin. To­si­a­si­oi­den läpi käy­mi­nen sel­lai­se­naan, kau­nis­te­le­mat­ta. Lop­pu­tu­lok­se­na voi ol­la ajan kans­sa ym­mär­tä­myk­sen ja myö­tä­tun­non li­sään­ty­mi­nen.

Usein­kaan asi­at ei­vät ole mus­ta­val­koi­sia. Vain har­voin voi taus­tal­la ol­la niin vai­kea sai­raus, et­tä ai­noa vaih­to­eh­to on it­sen­sä suo­je­le­mi­nen.

Su­vi­seu­rois­sa ja ke­sän opis­to­seu­rois­sa pyy­det­tiin pal­jon esi­ru­kouk­sia ih­me­suh­de­on­gel­mien rat­ke­a­mi­sek­si. On ihan ter­vet­tä käy­dä oman elä­män asi­oi­ta läpi. Kan­nat­taa kui­ten­kin pyy­tää, et­tä Ju­ma­la sai­si joh­taa asi­oi­ta ja siu­na­ta nii­den mah­dol­li­sen sy­vem­män­kin kä­sit­te­lyn par­hain päin. Li­säk­si on hyvä muis­taa, et­tä oman si­sim­män hoi­ta­mi­nen ja va­pau­tu­mi­nen tuo iloa, kii­tol­li­suut­ta ja rau­haa. Ei kat­ke­ruut­ta tai kau­naa. Kun ym­mär­tää edes jo­ten­kin it­se­ään, on huo­mat­ta­vas­ti ar­mol­li­sem­pi myös mui­ta ih­mi­siä koh­taan. An­teek­si­an­ta­mi­nen ja -saa­mi­nen on kai­ken jäl­keen kuin hy­vän tuok­sui­nen bal­sa­mi elä­män ki­vus­ta vä­rä­jä­väl­le sie­lul­le.

Lo­puk­si to­det­ta­koon, et­tä elä­män it­se­tar­koi­tus ei ole kai­ken maa­il­man asi­oi­den te­ra­poin­ti ja va­tu­loin­ti, vaan rik­kaan ar­jen elä­mi­nen. Kui­ten­kin mie­li voi ol­la jos­kus niin haa­voit­tu­vai­nen ja ih­mi­nen sii­pi­rik­ko, et­tei se ole il­man apua mah­dol­lis­ta. Elä­män ar­ki ja kyky elää sitä täy­si­pai­noi­ses­ti on suur­ta lah­jaa.

ElinaLumijärvi
Olen puolivuosisataa vanha yhdeksän lapsen äiti. Olen syntynyt Sallassa, mutta sukujuuriltani karjalainen. Ulkoilen paljon ja liikun pitkiäkin matkoja. Elämä on ollut sisältörikasta, rakasta, ajoittain myös raskasta ja koettelemusten täyteistä. Pienet lapset, vanhukset, eläimet ja musiikki ovat lähellä sydäntäni. Sähköpostini elina.lumijarvi@gmail.com.
21.2.2024

Koska Jeesus on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan. Hepr. 2:18

Viikon kysymys