JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kalaverkoilla

21.5.2024 6.00

Juttua muokattu:

20.5. 11:23
2024052011232020240521060000

Lau­ra Vuor­ma

Lä­hes nel­jä vuot­ta sit­ten olin muut­ta­nut per­soo­nal­li­seen hir­si­ta­loon. Is­tus­ke­lin pir­tis­sä ja soi­tin jo­tain käy­tän­nön asi­aa lä­hes 80-vuo­ti­aal­le vuok­ra­nan­ta­jal­le­ni. Asi­a­ni toi­mi­tet­tu­a­ni ky­syin, et­tä "en­tä mitä sul­le kuu­luu?" Hän ker­toi, et­tä oli edel­li­se­nä päi­vä­nä heit­tä­nyt ka­la­ver­kot ve­teen, mut­ta yöl­lä oli tul­lut pak­kas­ta ja ver­kot oli­vat jää­ty­neet. Hän oli muu­ta­man ver­kon saa­nut ir­ro­tet­tua ja vä­sy­nee­nä vie­lä kaa­tu­nut hyy­tä­vään ran­ta­ve­teen. Äk­kiä hän oli pa­lan­nut ko­tiin ja läm­mi­tel­lyt kyl­vys­sä. Ky­syin, et­tä tar­vit­si­si­ko hän apua. Hän vas­ta­si: "Joo, jos nyt heti tu­let, niin eh­di­tään en­nen pi­me­än tu­loa hom­miin."

Hur­rau­tin au­tol­la 50 ki­lo­met­rin pää­hän vuok­ra­nan­ta­ja­ni luok­se, ja jat­koim­me siel­tä mön­ki­jäl­lä jär­vel­le. Jär­vel­lä nä­kyi sula kais­ta­le sii­nä, mis­sä aa­mul­la oli käy­ty. Toi­sil­le ver­koil­le mei­dän piti ha­ka­ta pa­rin kol­men sen­tin pak­sui­nen jää rik­ki. Tai­si sii­nä to­hi­nas­sa me­la­kin sär­kyä. Fyy­sis­tä työ­tä se oli, mut­ta pal­kin­to­na ver­kois­sa oli mah­ta­van ko­koi­sia sii­ko­ja!

Ka­ve­ri­ni al­koi vä­sy­mään, oli­han hän jo kuu­del­ta nous­sut en­sim­mäi­siä verk­ko­ja ko­ke­maan. ”Mie­hen­hän pi­tää ai­na ol­la vah­va ei­kä näyt­tää heik­kout­taan, mut­ta mie olen jo van­ha ja vä­sy­nyt, niin mitä jos huo­men­na ko­et­tai­sim­me ha­kea vii­mi­set ver­kot?" hän eh­dot­ti. Minä suos­tuin.

Pa­la­sim­me hä­nen ko­ti­pi­hal­leen ja per­ka­sim­me ka­lat luon­non­kau­niis­sa pi­ha­pii­ris­sä. Olin ai­van in­to­na seik­kai­lus­tam­me! Teim­me sii­ka­keit­toa ja sit­ten me ”praa­tim­me”. Pu­he­lim­me tun­ti­kau­sia avoi­mes­ti elä­mis­täm­me. Vuok­ra­nan­ta­ja­ni ih­met­te­li, et­tä noin nuo­ri nai­nen ja ha­lu­aa elää niin kuin us­koo. Vaik­ka hän toi­saal­ta kun­ni­oit­ti us­ko­a­ni, hän piti mei­tä pys­ty­nok­kai­si­na, kun omim­me tai­vaan vain it­sel­lem­me. Va­ja­vai­ses­ti yri­tin se­lit­tää, et­tä em­me me ole ra­jo­ja kek­si­neet, vaan us­kom­me, mi­ten Raa­mat­tu opet­taa, et­tä on vain yk­si jouk­ko.

Seu­raa­va­na aa­mu­na hak­ka­sim­me lo­put­kin ver­kot ir­ti jääs­tä ja per­ka­sim­me ka­lat. Sain ko­tiin­vie­mi­sik­si kas­sil­li­sen puh­taas­sa ve­des­sä kas­va­nei­ta sii­ko­ja. Läh­ties­sä­ni ky­syin, et­tä saa­ko sua ha­la­ta. Niin mu­ka­vaa meil­lä oli ol­lut. Lo­puk­si vie­lä vuok­ra­nan­ta­ja­ni ker­toi, et­tä vaik­kei hän us­ko Ju­ma­laan, hän kai­paa Ju­ma­laa, ja pyy­si, et­tä muis­tai­sin hän­tä, kun ru­koi­len. Ilo­mie­lin lu­pa­sin muis­taa.

LauraVuorma
Elän tunteella. Talvisin ajelen turistien kanssa koiravaljakoilla. Opiskelen Rosen-terapiaa, joka on kokonaisvaltaista kehomieliterapiaa. Harrastan lorvimista, lentopallon pelaamista, luonnossa samoilua ja tunnesyömistä. Kuulen mielelläni palautetta teksteistäni: laura_vuorma(at)hotmail.com.
24.6.2024

Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Ps. 13:6

Viikon kysymys