JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Rakkaudentäyteiset 30-vuotisjuhlat

25.1.2024 13.40

Juttua muokattu:

25.1. 13:39
2024012513390520240125134000

Lau­ra Vuor­ma

Synt­tä­ri­päi­vä­ni jäl­kei­se­nä il­ta­na 7.12.2022 kä­ve­les­ke­lin met­sän kes­kel­lä Nu­lus­nie­men­tiel­lä kuu­ta­mon va­los­sa ja sain ide­an, et­tä juh­li­sin vuo­den pääs­tä kol­mi­kymp­pi­si­ä­ni isos­ti. Ha­lu­sin ko­kea sel­lai­set syn­ty­mä­päi­vät, et­tä lä­hei­se­ni oli­si­vat juh­li­mas­sa sitä kans­sa­ni, ei­vät­kä jos­sain sa­to­jen ki­lo­met­rien pääs­sä.

In­nol­la ja ru­kouk­sen mie­lel­lä aloin jär­jes­te­le­mään syn­ty­mä­päi­vi­ä­ni jou­lu­kuun al­ku­puo­lel­le. Vuok­ra­sin so­pu­hin­taan van­han työ­paik­ka­ni, pie­nen lei­ri­kes­kuk­sen, tun­tu­rin ku­pees­ta, juh­la­pai­kak­si. Ke­säl­lä tee­tin juh­la­kut­sut ja ja­ke­lin nii­tä Su­vi­seu­rois­sa, Ro­sen-ta­paa­mi­sis­sa ja muis­sa yh­teyk­sis­sä sekä pos­tit­te­lin nii­tä. Iloit­sin ja olin vai­kut­tu­nut sii­tä, kuin­ka moni lä­hei­se­ni ha­lu­si kau­kaa­kin teh­dä mat­kan juh­lii­ni.

Syk­syl­lä sain mah­dol­li­suu­den os­taa hal­val­la hir­ven­luu­li­ho­ja. Niis­tä keit­te­lim­me ma­koi­san kei­ton juh­liin. Mar­ras­kuus­sa verk­koi­hin uis­ken­te­li mä­ti­sii­ko­ja, joi­den mä­dis­tä teim­me her­kul­li­sen lei­vän­pääl­li­sen tar­jol­le. Sa­vus­tin sii­ko­ja ja lei­voin lei­vi­nuu­nis­sa sii­ka­pii­ra­koi­ta. Ve­gaa­niys­tä­vää­ni aja­tel­len os­tin kor­va­sie­niä ja tein niis­tä ma­koi­san pii­ra­kan. Ro­sen-kurs­sil­la nou­si suru pin­taan sii­tä, et­tä val­mis­te­len ilon ja ys­tä­vyy­den juh­lia niin yk­sin. Vas­ta sit­ten ta­ju­sin, et­tä voi­sin pyy­tää ys­tä­vil­tä­ni apua kak­ku­jen te­ke­mi­seen ja ko­ris­te­luun ja löy­sin roh­keu­den sii­hen.

Lo­pul­ta pit­kään val­mis­tel­tu, odo­tet­tu ja fii­lis­tel­ty juh­la­päi­vä koit­ti. Vie­rai­ta al­koi va­lu­maan pik­ku­hil­jaa tän­ne poh­joi­seen. Kau­kaa tu­le­vat yö­pyi­vät lei­ri­kes­kuk­ses­sa. Ai­na uu­des­taan ja uu­des­taan sain ha­la­ta ja toi­vot­taa rak­kai­ta­ni ter­ve­tul­leek­si ja kuul­la on­nen ja siu­nauk­sen toi­vo­tuk­sia. Mon­ta ker­taa sy­käh­dyin, et­tä si­nä­kin ja si­nä­kin pää­sit tu­le­maan! Mei­na­si sy­dän purs­kah­taa ulos rin­nas­ta sii­tä rak­kau­des­ta!

Mi­nua on siu­nat­tu iha­nal­la ja avoi­mel­la per­heel­lä ja sy­dä­mel­li­sil­lä ys­tä­vil­lä. Oli ilo näh­dä, mi­ten mi­nul­le rak­kaat ih­mi­set tu­tus­tui­vat toi­siin­sa ja näyt­ti­vät viih­ty­vän. Juh­la­paik­ka­na oli van­ha, mi­nul­le rak­kaak­si tul­lut, ko­toi­sa pirt­ti. Se oli oi­kein so­pi­va tila, jos­sa me­lu­ta­so säi­lyi mal­til­li­se­na, mikä oli iha­naa, kos­ka kuor­mi­tun hel­pos­ti me­te­lis­sä.

Lau­loim­me yh­des­sä, lei­kim­me har­ti­a­kos­ke­tus­pii­riä, kuu­lim­me sy­käh­dyt­tä­viä ja sy­dän­tä läm­mit­tä­viä pu­hei­ta per­heel­tä ja ys­tä­vil­tä sekä hie­no­ja runo- ja lau­lu­e­si­tyk­siä, myös pan­hui­lun sä­es­tyk­sel­lä. Olin yl­peä pik­ku­sis­kois­ta­ni, jot­ka lau­loi­vat mo­ni­ää­ni­ses­ti Lap­sen tie -lau­lun. Hil­jen­nyim­me myös Ju­ma­lan sa­nan ää­rel­le. Kuun­te­lu­pii­ris­sä py­säh­dyim­me kuun­te­le­maan tois­tem­me vas­tauk­sia esit­tet­tyi­hin ky­sy­myk­siin.

Yl­lä­tyk­se­nä yk­si erä­o­pa­sys­tä­vä­ni muis­te­li yh­tei­siä vuo­si­am­me ja ke­hui, et­ten ole ihan tah­do­ton idi­oot­ti ja osaan ter­veel­lä ta­val­la ol­la it­se­käs. It­ses­tään me­lua pi­tä­mä­tön po­mo­ni kruu­na­si il­lan omal­la yl­lä­tys­pu­heel­laan. Par­haat lah­jat ei­vät usein­kaan ole ta­va­raa.

Söim­me hy­vin ja ren­tou­duim­me sau­nas­sa ja avan­nos­sa. Tun­nel­ma oli vä­li­tön ja ren­to. Il­lal­la is­tus­ke­lim­me ja seu­rus­te­lim­me, pu­huim­me ih­mi­syy­des­tä.

Keit­ti­ö­hen­ki­lö­kun­taa ei ol­lut erik­seen. Eh­kei ol­lut jär­ke­vin­tä it­se kan­taa pää­vas­tuu­ta ruo­ka­tar­joi­luis­ta, mut­ta tämä meni nyt näin. Kat­se­kon­tak­tit loi­vat yh­teen­kuu­lu­vuu­den tun­net­ta, vaik­ken eh­ti­nyt­kään vaih­taa kuu­lu­mi­sia kaik­kien kans­sa. Huu­te­lin en­nen tar­joi­lua, et­tä ket­kä ha­lu­aa nyt ko­kea yh­tei­söl­li­syyt­tä, niin voi­vat tul­la aut­ta­maan tar­joi­lu­jen esil­le­pa­nos­sa. Apua tuli, ja näp­pä­räs­ti yh­des­sä saim­me her­kut tar­jol­le.

Olen edel­leen kii­tol­li­nen kai­kil­le synt­tä­rei­de­ni jär­jes­te­lyis­sä, lei­po­mi­sis­sa ja sii­vouk­ses­sa aut­ta­neil­le. Voi kuin­ka ih­meel­li­sel­tä tun­tui, kun yk­si par­hais­ta ys­tä­vis­tä­ni oi­kein ILOIT­SI ves­so­jen sii­vouk­ses­ta juh­lien jäl­keen ja koki, et­tä teki hy­vää teh­dä jo­tain konk­reet­tis­ta in­ten­sii­vi­sen vii­kon­lo­pun päät­teek­si. Lah­jat on mo­net, vii­sau­des­saan Ju­ma­la on niin sää­tä­nyt.

Vä­lil­lä olin tur­me­luk­ses­sa, kun tun­tui, et­tä te­ke­mis­tä on on niin pal­jon en­kä ai­na osan­nut pyy­tää apua. Si­tä­kin kui­ten­kin opin ja pyy­tä­es­sä­ni apua sain. Ja oli iha­na, kun lä­hel­lä oli ih­mi­siä, joi­den kans­sa sain ja­kaa vas­tuu­ta, pur­kaa tun­to­ja­ni ja kuul­la rai­kas­ta­vaa ar­mo­e­van­ke­liu­mia kai­ken­lais­ten tun­te­mus­ten kes­kel­le. Ja voi kuin­ka iha­naa se­kin oli, et­ten vaa­ti­nut koko ajan ”huip­pu­fii­lis­tä”, jot­ta päi­vä oli­si ol­lut on­nis­tu­nut, vaan olen saa­nut op­pia hy­väk­sy­mään kai­ken­lai­set tun­teet osa­na elä­mää. Tai siis toi­si­naan on­nis­tun sii­nä pa­rem­min, ja toi­si­naan me­nee hei­kom­min.

Lil­lun nyt juh­lien jäl­ki­mai­nin­geis­sa kii­tol­li­suu­den ja rak­kau­den tun­nel­mis­sa. Tu­len am­men­ta­maan juh­la­päi­väs­tä voi­maa pi­meim­pi­nä päi­vi­nä. Ker­ta kaik­ki­aan. Mi­ten ri­kas minä olen­kaan, kun olen saa­nut täl­lai­sia ih­mi­siä elä­mää­ni! Moni lä­hei­se­ni ei pääs­syt pai­kal­le, mut­ta he­kin oli­vat mie­les­sä­ni, ja olen kii­tol­li­nen sii­tä, mitä hei­dän kans­saan olen saa­nut ko­kea.

Jos­ta­kin syys­tä mi­nun var­ti­o­paik­ka­ni on nyt tääl­lä poh­joi­ses­sa. Suu­rin osa ys­tä­vis­tä­ni asuu kau­ka­na. Ilok­se­ni olen saa­nut ko­kea tänä syk­sy­nä tääl­lä La­pis­sa to­dek­si sa­man, mitä Her­ra Se­ba­ot sa­noi Jo­su­al­le: "Minä an­nan si­nul­le näis­tä muu­ta­mia, jot­ka täs­sä sei­so­vat, saat­ta­maan si­nua" (Sak. 3:7).

Eri ai­koi­na eri ih­mi­set ovat lä­hem­pä­nä ja tois­ten kans­sa ja­kaa enem­män elä­mää. Kun on ker­ran ko­ke­nut sy­vää yh­teyt­tä, tuo yh­teys on mah­dol­lis­ta löy­tää ai­na uu­des­taan ta­va­tes­sa. Voi kuin­ka sy­käh­dyt­tä­vää se on­kaan! Ja voi kuin­ka nau­tin sii­tä, et­tä sain viet­tää juh­la­päi­vän mi­nul­le tär­kei­den ih­mis­ten seu­ras­sa.

Viik­ko juh­lien jäl­keen met­sä­tiel­lä kä­vel­les­sä­ni purs­kah­dan ihan it­kuun, kun muis­te­len rak­kaan isin pu­het­ta. Mi­ten kes­kel­tä hän on­kaan näh­nyt mi­nut ku­vail­les­saan mi­nua her­käk­si ja roh­ke­ak­si. Näh­dyk­si tu­le­mi­nen kos­ket­taa ja voi­maan­nut­taa.

Voi kuin­ka nau­tin sii­tä, et­tä sain viet­tää juh­la­päi­vän mi­nul­le tär­kei­den ih­mis­ten seu­ras­sa. Alus­ta as­ti jär­jes­te­lyis­sä ja it­se juh­la­päi­vä­nä tun­sin, et­tä mu­ka­na oli Ju­ma­lan siu­naus. Yk­si ys­tä­vä­ni lau­loi juh­lis­sa­ni tä­män Ei­no Lei­non ru­nos­ta sä­vel­le­tyn lau­lun, joka ku­vaa tä­män­het­ki­siä tun­to­ja­ni:

Oi, kii­tos sa Luo­ja­ni ar­mol­li­nen

joka het­kes­tä, jon­ka ma elin,

kun an­noit sa ruu­mi­hin ter­ve­hen

ja syö­men mi sy­käh­te­li,

kun an­noit sa ter­vet­tä kät­tä kaks,

kaks sil­mää sie­lu­ni ik­ku­naks

ja hen­gen her­kän ja avoi­men,

joka tuu­tia tuu­lo­sen.

Sua kii­tän mä Luo­ja­ni ar­mol­li­nen,

kun an­noit sa ko­din hy­vän,

soit äi­din niin hel­lan ja hert­tai­sen

ja taa­ton niin tar­moa sy­vän,

kun an­noit sa myös pari ys­tä­vää

ja ne hy­vää, en pyy­dä ma enem­pää,

ja an­noit sa ar­ma­han isäin­maan,

jota kyn­tää ja ra­kas­taa.

LauraVuorma
Elän tunteella. Talvisin ajelen turistien kanssa koiravaljakoilla. Opiskelen Rosen-terapiaa, joka on kokonaisvaltaista kehomieliterapiaa. Harrastan lorvimista, lentopallon pelaamista, luonnossa samoilua ja tunnesyömistä. Kuulen mielelläni palautetta teksteistäni: laura_vuorma(at)hotmail.com.
5.3.2024

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8–9

Viikon kysymys