Minna Takkunen ja Rauno Saarnio
Keuruu
Jämsän opistoseurat Keuruulla ovat alkaneet. Avajaisseuroissa oli paikalla monen ikäisiä seuravieraita.
Jämsän opistoseurat Keuruulla alkoivat auringon helliessä seuravieraita. Isossa teltassa käy pieni tuulenvire, siellä on hyvä istua lempeässä lämmössä kuuntelemassa. Seuratunnus ”Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne” (1. Tess. 5:11) on kutsunut kuulijat saamaan rohkaisua uskolleen yhdessä toisten uskovaisten kanssa. Opistoseuroissa rohkaistaan seuravieraita niin alueella kuin eri viestimien äärellä uskomaan ja luottamaan.
Alkurukouksessa johtokunnan puheenjohtaja Ilmari Korhonen toivotti kuulijat tervetulleiksi seuroihin. Rukouksessa pyydettiin myös palvelijan iloa.
– Meidän tulee huomioida lähialueen asukkaat ja luontoa. Käyttäytyminen on omakohtainen asia, mutta voimme rakentavasti puuttua epätoivottuun käyttäytymiseen, Korhonen muistutti.
Hän totesi, että suuren joukon keskellä voi olla ihminen, joka kokee yksinäisyyttä. Opistoseurat tarjoavat mahdollisuuden tehdä pala opistotyötä ja saada uusia ystäviä.
Hetkiä seurateltassa
Avajaisseuroissa oli turvallista nähdä eri ikäiset ja eri elämänvaiheessa olevat yhdellä koolla. Pieni hymyilevä poika ajelutti leikkitraktoria pitkää seurapenkkiä pitkin. Sana sieltä täältä tarttui varmasti pieneen korvaan. Toisaalla tyttö nojasi äidin olkapäähän, kuiskasi jotain äidille. Äiti alkoi piirrellä lapsen selkään. Vanhemman vieressä ja tuella oli hyvä istua seuroissa.
Nuoret tytöt istuivat seuroissa ripirinnan ja olkalaukut olallaan keikkuen, välillä kuiskutellen toisilleen. Ystävät voivat parhaimmillaan rohkaista toisiaan seuroihin. Yksin penkkiin istahtanut seuravieras oli ehkä kiiruhtanut perheen keskeltä hetkeksi hiljentymään voimaa antavan sanan äärelle. Toisella kuulijalla saattoi olla mielessään hiljainen pyyntö Jumalalle ystävästä ja seurakaverista, jonka kanssa viettää seura-arkea.
Rohkaisua uskomiseen
Vanhat harmaahapsipapatkin olivat jaksaneet tulla paikan päälle seuroihin. He muistavat ja kantavat varmasti niitä ystäviä ja läheisiä, jotka olivat sairauden tai pitkän iän vuoksi jääneet kotiseuroihin.
Seuraorganisaation väkeä kiiruhti avajaisseuroihin viime minuuteilla. Moni oli tehnyt paljon työtä ennen seuroja rukoillen ehkä mielessään, että seuratunnuksen sanoma saisi tulla todeksi omassa, läheisten ja kaikkien seuravieraiden elämässä. Nyt avajaisissa oli hetki aikaa hiljentyä ihmettelemään Jumalan suurta siunausta siitä, että seurat ovat alkaneet. Kaikille on tarjolla rohkaisua ja vahvistusta uskomiseen seurapuheiden ja matkaystävien kohtaamisten välityksellä.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys