Min­na Tak­ku­nen ja Rau­no Saar­nio

Keu­ruu

Jäm­sän opis­to­seu­rat Keu­ruul­la ovat al­ka­neet. Ava­jais­seu­rois­sa oli pai­kal­la mo­nen ikäi­siä seu­ra­vie­rai­ta.

Jäm­sän opis­to­seu­rat Keu­ruul­la al­koi­vat au­rin­gon hel­lies­sä seu­ra­vie­rai­ta. Isos­sa tel­tas­sa käy pie­ni tuu­len­vi­re, siel­lä on hyvä is­tua lem­pe­äs­sä läm­mös­sä kuun­te­le­mas­sa. Seu­ra­tun­nus ”Roh­kais­kaa ja vah­vis­ta­kaa siis toi­nen tois­tan­ne” (1. Tess. 5:11) on kut­su­nut kuu­li­jat saa­maan roh­kai­sua us­kol­leen yh­des­sä tois­ten us­ko­vais­ten kans­sa. Opis­to­seu­rois­sa roh­kais­taan seu­ra­vie­rai­ta niin alu­eel­la kuin eri vies­ti­mien ää­rel­lä us­ko­maan ja luot­ta­maan.

Al­ku­ru­kouk­ses­sa joh­to­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja Il­ma­ri Kor­ho­nen toi­vot­ti kuu­li­jat ter­ve­tul­leik­si seu­roi­hin. Ru­kouk­ses­sa pyy­det­tiin myös pal­ve­li­jan iloa.

– Mei­dän tu­lee huo­mi­oi­da lä­hi­a­lu­een asuk­kaat ja luon­toa. Käyt­täy­ty­mi­nen on oma­koh­tai­nen asia, mut­ta voim­me ra­ken­ta­vas­ti puut­tua epä­toi­vot­tuun käyt­täy­ty­mi­seen, Kor­ho­nen muis­tut­ti.

Hän to­te­si, et­tä suu­ren jou­kon kes­kel­lä voi ol­la ih­mi­nen, joka ko­kee yk­si­näi­syyt­tä. Opis­to­seu­rat tar­jo­a­vat mah­dol­li­suu­den teh­dä pala opis­to­työ­tä ja saa­da uu­sia ys­tä­viä.

Het­kiä seu­ra­tel­tas­sa

Ava­jais­seu­rois­sa oli tur­val­lis­ta näh­dä eri ikäi­set ja eri elä­män­vai­hees­sa ole­vat yh­del­lä kool­la. Pie­ni hy­myi­le­vä poi­ka aje­lut­ti leik­kit­rak­to­ria pit­kää seu­ra­penk­kiä pit­kin. Sana siel­tä tääl­tä tart­tui var­mas­ti pie­neen kor­vaan. Toi­saal­la tyt­tö no­ja­si äi­din ol­ka­pää­hän, kuis­ka­si jo­tain äi­dil­le. Äi­ti al­koi piir­rel­lä lap­sen sel­kään. Van­hem­man vie­res­sä ja tu­el­la oli hyvä is­tua seu­rois­sa.

Nuo­ret ty­töt is­tui­vat seu­rois­sa ri­pi­rin­nan ja ol­ka­lau­kut olal­laan keik­ku­en, vä­lil­lä kuis­ku­tel­len toi­sil­leen. Ys­tä­vät voi­vat par­haim­mil­laan roh­kais­ta toi­si­aan seu­roi­hin. Yk­sin penk­kiin is­tah­ta­nut seu­ra­vie­ras oli eh­kä kii­ruh­ta­nut per­heen kes­kel­tä het­kek­si hil­jen­ty­mään voi­maa an­ta­van sa­nan ää­rel­le. Toi­sel­la kuu­li­jal­la saat­toi ol­la mie­les­sään hil­jai­nen pyyn­tö Ju­ma­lal­le ys­tä­väs­tä ja seu­ra­ka­ve­ris­ta, jon­ka kans­sa viet­tää seu­ra-ar­kea.

Roh­kai­sua us­ko­mi­seen

Van­hat har­maa­hap­si­pa­pat­kin oli­vat jak­sa­neet tul­la pai­kan pääl­le seu­roi­hin. He muis­ta­vat ja kan­ta­vat var­mas­ti nii­tä ys­tä­viä ja lä­hei­siä, jot­ka oli­vat sai­rau­den tai pit­kän iän vuok­si jää­neet ko­ti­seu­roi­hin.

Seu­ra­or­ga­ni­saa­ti­on vä­keä kii­ruh­ti ava­jais­seu­roi­hin vii­me mi­nuu­teil­la. Moni oli teh­nyt pal­jon työ­tä en­nen seu­ro­ja ru­koil­len eh­kä mie­les­sään, et­tä seu­ra­tun­nuk­sen sa­no­ma sai­si tul­la to­dek­si omas­sa, lä­heis­ten ja kaik­kien seu­ra­vie­rai­den elä­mäs­sä. Nyt ava­jai­sis­sa oli het­ki ai­kaa hil­jen­tyä ih­met­te­le­mään Ju­ma­lan suur­ta siu­naus­ta sii­tä, et­tä seu­rat ovat al­ka­neet. Kai­kil­le on tar­jol­la roh­kai­sua ja vah­vis­tus­ta us­ko­mi­seen seu­ra­pu­hei­den ja mat­ka­ys­tä­vien koh­taa­mis­ten vä­li­tyk­sel­lä.