Päi­vä­mies

Tyy­pil­li­ses­ti sun­nun­tai­aa­mu­päi­vi­sin pi­de­tyt py­hä­kou­lut ko­ko­a­vat lap­sia ko­tei­hin ja rau­ha­nyh­dis­tyk­sil­le. Py­hä­kou­lus­sa lau­le­taan lap­sil­le tut­tu­ja lau­lu­ja ja opet­ta­ja ker­too Raa­ma­tun ta­pah­tu­mis­ta lap­sen­ta­jui­ses­ti. Lo­puk­si ope­tel­laan muis­to­lau­se ja lap­set saa­vat muis­tok­si py­hä­kou­lu­mer­kin, jon­ka voi lii­ma­ta py­hä­kou­lu­vih­koon tai -tau­luun.

Py­hä­kou­lun tär­kein sa­no­ma oli evan­ke­liu­mi syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta: tä­nään­kin saa us­koa kaik­ki pie­net ja isom­mat syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä.

Py­hä­kou­lu ko­ko­si yh­teen kai­ke­ni­käi­set seu­ra­vie­raat

Ou­lais­ten rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä py­hä­kou­lua vie­tet­tiin seu­ro­jen yh­tey­des­sä. Py­hä­kou­lun opet­ta­ja Mar­ja-Kai­sa Kor­te­sal­mi poh­ti, et­tä lap­sil­le on var­mas­ti tär­ke­ää näh­dä myös omien van­hem­pien osal­lis­tu­van py­hä­kou­luun.

Al­ku­ru­kouk­sen jäl­keen Kor­te­sal­mi ky­se­li lap­sil­ta, mikä usein saa juh­lan tun­tu­maan en­tis­tä­kin juh­la­vam­mal­ta. Lap­set ar­ve­li­vat juh­la­tun­nel­man syn­ty­vän ka­kuis­ta, kar­keis­ta, man­si­kois­ta tai vii­ni­mar­jois­ta. Pie­nen joh­dat­te­lun jäl­keen lap­set oi­val­si­vat kynt­ti­län sy­tyt­tä­mi­sen ole­van yk­si juh­lien mer­keis­tä.

Py­hä­kou­lus­ta an­net­tiin lap­sil­le ja ai­kui­sil­le muis­to­lau­seek­si: ”Jee­sus tuli et­si­mään ka­don­nei­ta”. Py­hä­kou­lun lo­puk­si lau­let­tiin Sii­o­nin lau­lu 296, jon­ka jäl­keen ti­lai­suus jat­kui seu­ra­pu­heel­la.

Py­hä­kou­lu­lai­set ke­rä­si­vät man­naa

Pyl­kön­mä­en py­hä­kou­lu­lai­set aloit­ti­vat py­hä­kou­lun ru­kouk­sel­la kiit­tä­en Tai­vaan Isää kau­niis­ta ja lu­mi­ses­ta tal­ves­ta. Py­hä­kou­lun opet­ta­ja On­ni Moi­sio oli le­vit­tä­nyt lat­ti­al­le sa­no­ma­leh­den pa­la­sia ku­vas­ta­maan man­naa. Yh­des­sä py­hä­kou­lu­lai­set ke­rä­si­vät omer-mi­tal­li­sen (noin 3–4 lit­raa) man­naa lei­von­ta­kul­hoon. Tämä vas­ta­si yh­den hen­ki­lön yh­den päi­vän ruo­ka-an­nos­ta.

– Man­na mais­tui her­kul­li­sel­le kuin hu­na­ja­lei­pä, ei­kä sitä voi­nut ke­rä­tä va­ras­toon, vaan piti luot­taa Ju­ma­lan lu­pauk­seen ja huo­len­pi­toon, et­tä seu­raa­va­na­kin päi­vän on ra­vin­toa saa­ta­vak­si, Moi­sio ker­toi.

Py­hä­kou­lu on yh­tei­nen jut­tu

Myös Mi­nun ko­ti­rau­ha­nyh­dis­tyk­se­ni-pals­tal­la si­vu­taan py­hä­kou­lua. Haa­pa­jär­vi­nen Ant­ti Ka­tai­nen ker­too ju­tus­sa, et­tä hei­dän alu­eel­laan py­hä­kou­lu­ja pi­de­tään ko­deis­sa.

– Nuo­rim­mai­sem­me An­ton on py­hä­kou­lus­sa vii­meis­tä vuot­ta. Se on mei­dän yh­tei­nen sun­nun­tain jut­tu. Mo­lem­mat läh­dem­me sin­ne mie­lel­lään, kos­ka se on myös isä­nä mu­ka­va het­ki ko­koon­tua tois­ten isien kans­sa. Toki ny­ky­ään siel­lä käy myös äi­te­jä, hy­myi­lee Ka­tai­nen.

Ou­lais­ten ja Pyl­kön­mä­en py­hä­kou­lus­ta ker­to­vat ju­tut, sekä Ant­ti Ka­tai­sen haas­tat­te­lun voi lu­kea ko­ko­nai­suu­des­saan Päi­vä­mie­hen nu­me­ros­ta 9/2024.