Rai­ne Ruo­ko­kos­ki

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies on toi­nen osa SRK:n jul­kai­se­mas­sa Ke­tun­po­jis­ta ker­to­vas­sa sar­jas­sa. Täl­lä ker­taa tee­moi­na ovat kiu­saa­mi­nen, it­se­tun­non ra­ken­tu­mi­nen ja tie­ten­kin ar­voi­tus: sa­la­pe­räi­nen Ja­gu­ar-mies ran­ne­kel­loi­neen.

Ke­tun­po­jat Ii­da, Vee­ti ja Pet­rus tu­tus­tu­vat naa­pu­ris­sa asu­van Noo­ran kum­mi­poi­kaan, Le­oon. He ei­vät tie­dä, et­tä Leo on ra­jun kou­lu­kiu­saa­mi­sen koh­de. Us­ko­vais­ten las­ten avoin ja rei­lu suh­tau­tu­mi­nen on tär­ke­ää Le­ol­le, mut­ta sa­mal­la kiu­saa­mis­ko­ke­muk­set pai­na­vat. Mik­si kiu­saa­jat ei­vät jätä hän­tä rau­haan edes ke­sä­lo­mal­la?

Kun Leo näki, ke­nel­tä vies­ti tuli, koko päi­vän seik­kai­lut huuh­tou­tui­vat äk­kiä mie­les­tä. Kons­ta oli jäl­leen liit­tä­nyt hä­net luo­kan ryh­mään ja pos­tan­nut sa­mal­la jon­kin vi­de­on. Leo klik­ka­si vi­de­on au­ki. Jon­kin­lai­nen ää­ni va­roit­ti hä­nen si­säl­lään, et­tä hä­nen pi­täi­si kes­keyt­tää kat­so­mi­nen heti, mut­ta hän kat­soi sil­ti. Hä­ly­tys­kel­lo­jen oli­si pi­tä­nyt hä­lyt­tää voi­mak­kaam­min, oli­han vi­de­on lait­ta­nut juu­ri Kons­ta.

Mut­ta oli jo lii­an myö­häis­tä. Vi­deo oli luok­ka­ret­kel­tä. Leo kuu­li vi­de­on ää­nis­tä heti, et­tä se oli ku­vat­tu sa­laa…

Kir­jan vai­ke­am­man tee­man kä­sit­te­lyä ke­ven­tää vauh­di­kas, mie­len­kiin­toi­nen juo­ni, jon­ka pyör­tei­siin Leo tem­pau­tuu yh­des­sä Ke­tun­poi­kien kans­sa. Fris­bee­golf­ra­dal­la al­kaa ta­pah­tua, kun hie­nol­la Ja­gu­a­ril­la park­ki­pai­kal­le aja­neen mie­hen ran­ne­kel­lo pu­to­aa ra­dal­le ja lap­set löy­tä­vät sen.

Ke­tun­po­jil­la riit­tää miet­ti­mis­tä, kuka Ja­gu­ar-mies on ja mis­sä hän asuu, jot­ta he voi­vat pa­laut­taa kel­lon ta­kai­sin omis­ta­jal­leen.

− Jos mä li­sään ton to­hon ja ton noin, Ii­da mu­ti­si. Taas hän ku­mit­ti yh­den vii­vois­ta pois ja jat­koi taas. − Näin ja sit to­hon.

Äk­kiä Leo al­koi näh­dä jo­tain. Kir­jai­mia! Ii­da tai­koi kel­lo­tau­lun ta­ka­o­san naar­muis­ta kir­jai­mia! En­sim­mäi­nen oli ihan sel­keä K ja seu­raa­va A.

Vaa­di­taan run­saas­ti sa­la­po­lii­si­työ­tä ja ri­paus on­nek­kuut­ta, en­nen kuin ar­voi­tus saa­daan rat­kais­tua. Mikä pa­ras­ta, juo­ni tar­jo­aa lu­ki­jal­le mel­koi­sen yl­lä­tyk­sen.

Sal­la Si­vu­la on kir­joit­ta­nut mo­ni­ta­soi­sen kir­jan, jos­sa ku­va­taan las­ten maa­il­maa to­den­tun­tui­ses­ti, sel­lai­se­na kuin se on. Kir­jas­sa tu­tus­tu­taan Leon elä­mään eril­lään asu­vien äi­din ja isän kans­sa ja en­na­koi­daan hä­nen vai­hei­den­sa kie­tou­tu­mis­ta Ke­tun­poi­kien elä­mään ai­na tu­los­sa ole­via Su­vi­seu­ro­ja myö­ten.

Ke­tun­po­jat-sar­jan kum­pi­kin kir­ja on it­se­näi­nen. Toi­saal­ta mo­lem­mat kir­jat he­rät­tä­vät kiin­nos­tuk­sen toi­sen­kin kir­jan lu­ke­mi­seen. Kir­jaa voi suo­si­tel­la eri­tyi­ses­ti ala­kou­lui­käi­sil­le, mut­ta myös ai­kui­sil­le. Teks­tis­sä kul­kee si­vu­juon­tei­na en­sim­mäi­ses­sä kir­jas­sa ol­lei­ta tee­mo­ja eli mie­len­kiin­toa riit­tää var­mas­ti mo­nen­lai­sil­le lu­ki­joil­le.

Os­ta: jul­kai­su­myy­ma­la.fi