In­ke­ri Heik­ka­la

Pu­das­jär­vi

Tyy­ty­väi­syys kum­pu­aa us­kon tuo­mas­ta lah­jas­ta – Tai­vaan Isä kul­jet­taa elä­mäs­sä.

Kau­nii­na al­ku­syk­syn päi­vä­nä, 4. syys­kuu­ta, Pu­das­jär­ven rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le oli ko­koon­tu­nut run­sas­lu­kui­nen jouk­ko vart­tu­nei­ta viet­tä­mään Rau­ti­on­saa­ren lei­ri­kes­ku­sa­lu­een lei­ri­päi­vää. Lei­ri­läi­siä oli tul­lut laa­jal­ta alu­eel­ta Koil­lis­maa­ta ja Lap­pia.

Lei­rin isän­ti­nä toi­mi­vat Ris­to Lau­hi­ka­ri ja Ur­po Il­li­kai­nen ja ruo­ka­huol­los­ta vas­ta­si Vuok­ko Tuo­maa­la apu­jouk­koi­neen. Työs­sä aher­si mon­ta muu­ta­kin pai­kal­lis­ta iloi­sin il­mein.

Van­huu­des­ta on lupa naut­tia

Ris­to Lau­hi­ka­ri piti al­ku­har­tau­den teks­ti­nään Daa­vi­din psal­min al­ku­sa­nat: ”Her­ra on mi­nun va­lo­ni ja apu­ni, ketä minä pel­käi­sin.”

– An­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi saa va­paut­taa kai­kes­ta syn­nis­tä. Mei­dän ei tar­vit­se pe­lä­tä mi­tään uh­ka­ku­via, mitä maa­il­mas­sa on nä­ky­vil­lä. Ei ta­pah­du mi­tään, mitä Tai­vaan Isä ei sal­li ta­pah­tu­van.

– Van­huus on hy­vää ja ar­vo­kas­ta ai­kaa, jos­ta mei­dän on lupa naut­tia. Tai­vaas­sa pää­sem­me va­paik­si kai­kis­ta ar­jen taa­kois­ta, Lau­hi­ka­ri pu­hui.

Tyy­ty­mät­tö­myys jää evan­ke­liu­min al­le

Ur­po Il­li­kai­nen piti alus­tuk­sen ai­hees­ta tyy­ty­väi­syys. Hän ky­se­li alus­tuk­ses­saan, olem­me­ko tyy­ty­väi­siä omaan elä­määm­me ja min­kä­lai­sia haas­tei­ta ikään­ty­mi­nen on tuo­nut.

– Osaam­me­ko elää het­kes­sä vai huo­leh­dim­me­ko huo­mi­ses­ta? Ver­tai­lem­me­ko omaa elä­määm­me mui­den elä­mään?

Il­li­kai­nen muis­tut­ti, et­tä jos ih­mi­nen miet­tii, mitä hä­nel­lä on, hän huo­maa pal­jon kii­tol­li­suu­den ai­hei­ta. Ju­ma­la on siu­nan­nut Suo­men kan­saa ja yk­sit­täis­ten ih­mis­ten elä­mää. Hän kui­ten­kin muis­tut­ti, et­tä tyy­ty­mät­tö­myyt­tä löy­tyy Raa­ma­tun­kin leh­dil­tä, vaik­ka­pa kor­pi­va­el­luk­sel­ta.

Raa­mat­tu va­roit­taa rik­kau­den tuo­mis­ta vaa­rois­ta. Me­nes­tys­kin on kui­ten­kin Ju­ma­lan siu­naa­maa.

– Voim­me ol­la tyy­ty­mät­tö­miä myös omiin lah­joi­him­me. Paa­va­lil­le sa­not­tiin: ”Tyy­dy mi­nun ar­moo­ni; sil­lä mi­nun voi­ma­ni on hei­kois­sa vä­ke­vä” (2. Kor. 12:9).

– Suu­rin tyy­ty­väi­syy­den ai­he tänä päi­vä­nä on, et­tä saam­me ol­la Ju­ma­lan lap­sia. Seu­rois­sa ja eri-ikäis­ten ti­lai­suuk­sis­sa us­ko saa vah­vis­tua, ja saam­me pu­hua toi­sil­lem­me ties­tä ja mat­kas­ta. Ja jät­tää tyy­ty­mät­tö­myys­kin evan­ke­liu­min al­le, alus­ta­ja loh­dut­ti kuu­li­joi­ta.

Ju­ma­la kan­taa

Ruo­kai­lun jäl­keen jat­ket­tiin ke­pe­äm­mäl­lä oh­jel­mal­la. Osal­lis­tu­jat kuu­li­vat las­ten pu­het­ta iso­van­hem­mis­taan ja seu­ra­si­vat, mi­ten pa­pil­le kävi Lyy­di­an syn­ty­mä­päi­vän on­nit­te­lu­reis­sul­la. Tar­ja Vänt­ti­lä lait­toi pit­kään is­tu­neil­le ve­ret kier­tä­mään tuo­li­jump­pa­oh­jauk­sel­laan. Sep­po Lep­pä­nen ker­toi Pu­das­jär­ven his­to­ri­as­ta ja Ee­ro Il­li­kai­nen rau­ha­nyh­dis­tyk­sen sei­näl­lä ole­vas­ta Kym­me­nen neit­seen ver­taus­ta ku­vaa­vas­ta Paa­vo To­lo­sen tau­lus­ta.

Ar­vo Nis­ka­saa­ri piti lop­pu­har­tau­den pai­menp­sal­mis­ta. Hän to­te­si, et­tä psal­mi oli tyy­ty­väi­sen mie­hen pu­het­ta. Ju­ma­la sai ol­la psal­min­lau­la­jan tur­va­na. Daa­vid näki pai­me­nen, joka joh­dat­taa vih­re­äl­le nii­tyl­le.

– Lei­ri­päi­vä on ol­lut meil­le vih­reä niit­ty. Saam­me luot­taa, et­tä Tai­vaan Isä kul­jet­taa mei­tä ko­ti­tie­tä pe­ril­le as­ti ja kan­taa sy­lis­sään sil­loin, kun me sy­liä tar­vit­sem­me, Nis­ka­saa­ri ihas­te­li.