JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Uutiset

Varttuneet Pudasjärvellä tyytyväisyyttä oppimassa

Uutiset
16.9.2023 8.00

Juttua muokattu:

15.9. 13:51
2023091513510720230916080000
Vanhuus on hyvää ja arvokasta aikaa, josta saa nauttia, todettiin varttuneiden leiripäivässä Pudasjärven rauhanyhdistyksellä.

Vanhuus on hyvää ja arvokasta aikaa, josta saa nauttia, todettiin varttuneiden leiripäivässä Pudasjärven rauhanyhdistyksellä.

Seppo Leppänen

Vanhuus on hyvää ja arvokasta aikaa, josta saa nauttia, todettiin varttuneiden leiripäivässä Pudasjärven rauhanyhdistyksellä.

Vanhuus on hyvää ja arvokasta aikaa, josta saa nauttia, todettiin varttuneiden leiripäivässä Pudasjärven rauhanyhdistyksellä.

Seppo Leppänen

In­ke­ri Heik­ka­la

Pu­das­jär­vi

Tyy­ty­väi­syys kum­pu­aa us­kon tuo­mas­ta lah­jas­ta – Tai­vaan Isä kul­jet­taa elä­mäs­sä.

Kau­nii­na al­ku­syk­syn päi­vä­nä, 4. syys­kuu­ta, Pu­das­jär­ven rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le oli ko­koon­tu­nut run­sas­lu­kui­nen jouk­ko vart­tu­nei­ta viet­tä­mään Rau­ti­on­saa­ren lei­ri­kes­ku­sa­lu­een lei­ri­päi­vää. Lei­ri­läi­siä oli tul­lut laa­jal­ta alu­eel­ta Koil­lis­maa­ta ja Lap­pia.

Lei­rin isän­ti­nä toi­mi­vat Ris­to Lau­hi­ka­ri ja Ur­po Il­li­kai­nen ja ruo­ka­huol­los­ta vas­ta­si Vuok­ko Tuo­maa­la apu­jouk­koi­neen. Työs­sä aher­si mon­ta muu­ta­kin pai­kal­lis­ta iloi­sin il­mein.

Van­huu­des­ta on lupa naut­tia

Ris­to Lau­hi­ka­ri piti al­ku­har­tau­den teks­ti­nään Daa­vi­din psal­min al­ku­sa­nat: ”Her­ra on mi­nun va­lo­ni ja apu­ni, ketä minä pel­käi­sin.”

– An­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi saa va­paut­taa kai­kes­ta syn­nis­tä. Mei­dän ei tar­vit­se pe­lä­tä mi­tään uh­ka­ku­via, mitä maa­il­mas­sa on nä­ky­vil­lä. Ei ta­pah­du mi­tään, mitä Tai­vaan Isä ei sal­li ta­pah­tu­van.

– Van­huus on hy­vää ja ar­vo­kas­ta ai­kaa, jos­ta mei­dän on lupa naut­tia. Tai­vaas­sa pää­sem­me va­paik­si kai­kis­ta ar­jen taa­kois­ta, Lau­hi­ka­ri pu­hui.

Tyy­ty­mät­tö­myys jää evan­ke­liu­min al­le

Ur­po Il­li­kai­nen piti alus­tuk­sen ai­hees­ta tyy­ty­väi­syys. Hän ky­se­li alus­tuk­ses­saan, olem­me­ko tyy­ty­väi­siä omaan elä­määm­me ja min­kä­lai­sia haas­tei­ta ikään­ty­mi­nen on tuo­nut.

– Osaam­me­ko elää het­kes­sä vai huo­leh­dim­me­ko huo­mi­ses­ta? Ver­tai­lem­me­ko omaa elä­määm­me mui­den elä­mään?

Il­li­kai­nen muis­tut­ti, et­tä jos ih­mi­nen miet­tii, mitä hä­nel­lä on, hän huo­maa pal­jon kii­tol­li­suu­den ai­hei­ta. Ju­ma­la on siu­nan­nut Suo­men kan­saa ja yk­sit­täis­ten ih­mis­ten elä­mää. Hän kui­ten­kin muis­tut­ti, et­tä tyy­ty­mät­tö­myyt­tä löy­tyy Raa­ma­tun­kin leh­dil­tä, vaik­ka­pa kor­pi­va­el­luk­sel­ta.

Raa­mat­tu va­roit­taa rik­kau­den tuo­mis­ta vaa­rois­ta. Me­nes­tys­kin on kui­ten­kin Ju­ma­lan siu­naa­maa.

– Voim­me ol­la tyy­ty­mät­tö­miä myös omiin lah­joi­him­me. Paa­va­lil­le sa­not­tiin: ”Tyy­dy mi­nun ar­moo­ni; sil­lä mi­nun voi­ma­ni on hei­kois­sa vä­ke­vä” (2. Kor. 12:9).

– Suu­rin tyy­ty­väi­syy­den ai­he tänä päi­vä­nä on, et­tä saam­me ol­la Ju­ma­lan lap­sia. Seu­rois­sa ja eri-ikäis­ten ti­lai­suuk­sis­sa us­ko saa vah­vis­tua, ja saam­me pu­hua toi­sil­lem­me ties­tä ja mat­kas­ta. Ja jät­tää tyy­ty­mät­tö­myys­kin evan­ke­liu­min al­le, alus­ta­ja loh­dut­ti kuu­li­joi­ta.

Ju­ma­la kan­taa

Ruo­kai­lun jäl­keen jat­ket­tiin ke­pe­äm­mäl­lä oh­jel­mal­la. Osal­lis­tu­jat kuu­li­vat las­ten pu­het­ta iso­van­hem­mis­taan ja seu­ra­si­vat, mi­ten pa­pil­le kävi Lyy­di­an syn­ty­mä­päi­vän on­nit­te­lu­reis­sul­la. Tar­ja Vänt­ti­lä lait­toi pit­kään is­tu­neil­le ve­ret kier­tä­mään tuo­li­jump­pa­oh­jauk­sel­laan. Sep­po Lep­pä­nen ker­toi Pu­das­jär­ven his­to­ri­as­ta ja Ee­ro Il­li­kai­nen rau­ha­nyh­dis­tyk­sen sei­näl­lä ole­vas­ta Kym­me­nen neit­seen ver­taus­ta ku­vaa­vas­ta Paa­vo To­lo­sen tau­lus­ta.

Ar­vo Nis­ka­saa­ri piti lop­pu­har­tau­den pai­menp­sal­mis­ta. Hän to­te­si, et­tä psal­mi oli tyy­ty­väi­sen mie­hen pu­het­ta. Ju­ma­la sai ol­la psal­min­lau­la­jan tur­va­na. Daa­vid näki pai­me­nen, joka joh­dat­taa vih­re­äl­le nii­tyl­le.

– Lei­ri­päi­vä on ol­lut meil­le vih­reä niit­ty. Saam­me luot­taa, et­tä Tai­vaan Isä kul­jet­taa mei­tä ko­ti­tie­tä pe­ril­le as­ti ja kan­taa sy­lis­sään sil­loin, kun me sy­liä tar­vit­sem­me, Nis­ka­saa­ri ihas­te­li.

23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys