JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

An­na meil­le jo­ka­päi­väi­nen lei­päm­me

Tuomikoski Pekka
Aiemmat blogit
11.4.2015 6.54

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150411065400

Lei­pä on ylei­nen ruo­ka eri puo­lil­la maa­il­maa. Jopa niin ylei­nen, et­tä Jee­suk­sen opet­ta­mas­sa ru­kouk­ses­sa pu­hut­tiin ”jo­ka­päi­väi­ses­tä lei­väs­tä”. Kau­pan jau­ho­hyl­lyl­lä riit­tää vaih­to­eh­to­ja – sa­moin lei­pä­o­sas­tol­la. äs­ket­täin kuu­lin, et­tä kaup­po­jen ”tuo­re­lei­pä” saat­taa ol­la noin vuo­den ajan pa­kas­te­tus­ta lei­väs­tä pais­tet­tua. Kan­nat­taa siis ol­la tark­ka­na. ”Tuo­re” ei ai­na ole tä­nään teh­tyä.

Muis­tan kuin­ka Hel­li-mum­mo 80-lu­vul­la lei­poi meil­lä lei­pää ko­tim­me lei­vi­nuu­nis­sa – kuu­sa­mo­lai­sel­la re­sep­til­lä. Kyl­lä tuo­re ries­ka sit­ten oli hy­vää! Suo­raan uu­nis­ta ote­tun ries­kan pääl­le le­vi­tet­tiin oi­ke­aa voi­ta, joka suli no­pe­as­ti. Suu­pie­let ras­vas­sa ohut­ta ries­kaa syö­tiin ve­li­po­jan kans­sa kil­paa. Ja lei­pää riit­ti… Kum­ma kyl­lä, ki­lot ei­vät ker­ty­neet nuo­rel­le po­jal­le yh­tä no­pe­as­ti kuin kes­ki-ikäi­sel­le per­hee­ni­säl­le. Mis­tä­hän se joh­tuu? Vaik­ka pääl­lä oli jos­kus juus­to­a­kin.

Suo­mes­sa­kin on ha­vah­dut­tu lei­pä­jo­noi­hin ja vä­hä­o­sais­ten li­sään­ty­nee­seen avun­tar­pee­seen. Kaik­ki ei ole­kaan niin hy­vin, mi­hin vie­lä 80-lu­vun poh­jois­mai­ses­sa hy­vin­voin­ti­val­ti­os­sa tuu­dit­tau­dut­tiin. Hyvä ei rii­tä­kään ikui­ses­ti. Vä­es­tö van­he­nee, val­ti­on ku­lu­ra­ken­ne kas­vaa. Eläk­keet ei­vät rii­tä. Suo­ma­lai­set ovat jou­tu­neet ja­ka­maan niuk­kuut­ta. Tun­tuu, et­tä suo­ra­nai­nen köy­hyy­sah­dis­tus on kas­vus­sa.

Näin pää­si­äis­vii­kol­la on hyvä muis­tel­la, kuin­ka Jee­suk­sel­la oli ta­pa­na mur­taa lei­pää ope­tus­las­ten kans­sa. Sitä hän teki myös eh­tool­li­sel­la. ”Tämä on mi­nun ruu­mii­ni, tei­dän edes­tän­ne an­net­tu.” Jee­sus mur­si lei­pää ta­val­li­sel­la­kin ate­ri­al­la. Em­mauk­sen­tien ker­to­muk­ses­ta muis­tam­me, kuin­ka ope­tus­lap­set ha­vah­tui­vat tun­nis­ta­maan Jee­suk­sen täl­le tun­nu­so­mai­ses­ta ta­vas­ta, lei­vän mur­ta­mi­ses­ta. Se on Her­ra! Ope­tus­las­ten sy­dä­mis­sä läi­käh­ti ilo ja kii­tol­li­suus. Mes­ta­rim­me elää!

Mur­ta­es­saan lei­pää Jee­sus – mo­nien eri raa­ma­tun­koh­tien mu­kaan – myös kat­soi tai­vaa­seen ja kiit­ti. Näin kävi myös po­jan tuo­des­sa Jee­suk­sel­le vii­si lei­pää ja kak­si ka­laa. Jee­sus tah­toi pyy­tää siu­naus­ta sil­le ruo­al­le, joka on tai­vaas­ta läh­töi­sin. Lei­pä ei siis ole it­ses­tään­sel­vyys.

Ny­kyi­sin­kin sai­sim­me use­am­min ru­koil­la ruo­ka­ru­kouk­sen: ”Siu­naa Jee­sus ruo­kam­me, ole ai­na luo­nam­me. Aa­men.” Kou­luis­ta tämä kau­nis tapa on va­li­tet­ta­vas­ti väis­ty­mäs­sä. Jos­kus käy­te­tään eri­lai­sia ruo­ka­lo­ru­ja ru­kouk­sen si­jas­ta. Niis­sä saa­te­taan ker­toa ruo­an ar­vos­ta­mi­sen ja kun­ni­oi­tuk­sen tär­key­des­tä. Täl­lai­nen puhe on ar­vo­kas­ta, mut­ta Ju­ma­lan ”sii­vo­a­mi­nen” pois pu­heis­ta on tie­toi­nen ar­vo­va­lin­ta. Men­nään­kö täs­sä lii­an­kin neut­raa­liin ja ha­jut­to­maan suun­taan? On­ko ”pie­nim­män yh­tei­sen ni­mit­tä­jän” ta­voit­te­lu men­nyt jo lii­an pit­käl­le?

Lap­si­per­hei­den ja myös mo­nien yk­si­ne­lä­vien elä­mäs­sä jo­ka­päi­väi­nen lei­pä voi ol­la hy­vin­kin tiu­kas­sa. Lama-ai­ka ko­et­te­lee per­hei­tä. Työt­tö­myys li­sään­tyy. Tie­to­tek­nii­kan ja mo­bii­li­da­tan ku­lut ovat kas­vus­sa. Har­ras­te­vä­li­neet­kin mak­sai­si­vat mal­tai­ta. Kai­ken kaik­ki­aan tek­nii­kan ke­hi­tyk­sen myö­tä hy­vin­voin­ti ei ai­na ole li­sään­ty­nyt toi­vo­tul­la ta­val­la. Tek­nii­kan ke­hi­tys on myös vie­nyt työ­paik­ko­ja. Tun­tuu, et­tä ar­vot­kin ovat ko­ven­tu­neet ja ajan­käyt­tö men­nyt uu­sik­si. Olem­me­ko lii­kaa kiin­ni tek­nii­kas­sa ja on­ko se ih­mis­ten vä­li­ses­tä kans­sa­käy­mi­ses­tä pois? On­ko moni hyvä asia sit­ten­kin il­mai­nen?

Lei­vän lei­po­mi­nen ja sen syö­mi­nen yh­des­sä on yh­dis­tä­nyt men­nei­tä su­ku­pol­via. Sitä voi­si jos­kus it­se­kin ko­keil­la. Joka ta­pauk­ses­sa oli­si tär­ke­ää, et­tä lap­set ja vä­hän van­hem­mat­kin ym­mär­täi­si­vät, kuin­ka ar­vo­kas­ta on, et­tä saam­me jo­ka­päi­väi­sen lei­päm­me – ja et­tä ha­nas­ta tu­lee puh­das­ta vet­tä.

pek­ka.tuo­mi­kos­ki@pp.nic.fi

PekkaTuomikoski
Olen perheenisä Limingasta.
2.6.2020

Jee­sus sa­noi: "Ei ku­kaan voi tul­la mi­nun luok­se­ni, el­lei Isä, joka mi­nut on lä­het­tä­nyt, vedä hän­tä. Sen, joka tu­lee, minä he­rä­tän vii­mei­se­nä päi­vä­nä." Joh. 6:44

Viikon kysymys