JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Hy­vän mie­len ma­joi­tus­ta

Kanto Kati
Aiemmat blogit
18.1.2018 6.22

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180118062200

Aloi­tin Airbnb-ma­joi­tuk­sen pari vuot­ta sit­ten. Airbnb on vuon­na 2008 pe­rus­tet­tu ja Ka­li­for­ni­an San Fran­cis­cos­ta toi­mi­va yh­tei­söl­li­nen net­ti­si­vus­to, jon­ka kaut­ta ih­mi­set voi­vat il­moit­taa ja va­ra­ta ma­joi­tus­paik­ko­ja eri puo­lil­la maa­il­maa. Airbnb-ma­joi­tus­ta on nyt 191 maas­sa ja 65 000 kau­pun­gis­sa. Olin it­se ol­lut ky­sei­sen or­ga­ni­saa­ti­on kaut­ta ma­joi­tuk­ses­sa ul­ko­maan reis­sul­la. Ko­ke­mus oli po­si­tii­vi­nen, ja sain sii­tä sa­mal­la ide­an: lait­tai­sin it­se­kin oma asun­to­ni ky­sei­sil­le si­vuil­le vuok­rat­ta­vak­si niik­si ajoik­si, kun it­se olen siel­tä pois­sa.

Vaik­ka olen myös use­aan ker­taan har­kin­nut vuok­rauk­sen lo­pet­ta­mis­ta, on mo­nen­lai­sia mie­len­kiin­toi­sia ja mie­leen­pai­nu­via koh­taa­mi­sia näi­hin vuo­siin mah­tu­nut. Ma­joit­ta­mi­nen tuot­taa työ­tä, mut­ta sa­mal­la se on myös avar­ta­vaa ja an­ta­vaa. Vaik­ka en vält­tä­mät­tä edes ta­paa yö­py­jiä, olen hei­dän kans­saan yh­tey­des­sä ja voin par­haa­ni mu­kaan neu­voa ja aut­taa hei­tä.

Asun­to­ni on pie­ni kak­sio, jos­sa ti­laa on pe­ri­aat­tees­sa nel­jäl­le hen­gel­le. Vie­rai­ta on riit­tä­nyt mu­ka­vas­ti. Se on ol­lut ilah­dut­ta­vaa. Mo­nil­le suo­ma­lai­sil­le mat­kaa­jil­le ko­ti­kau­pun­ki­ni Ro­va­nie­mi on vä­lie­tap­pi mat­kal­la poh­joi­seen, siis var­si­nai­seen Lap­piin, ku­ten tääl­lä ”La­pin por­til­la” sa­no­taan. Ul­ko­maa­lai­set ha­lu­a­vat tul­la tän­ne naut­ti­maan La­pin luon­nos­ta ja usein myös ta­paa­maan jou­lu­puk­kia.

Eni­ten pään­vai­vaa ma­joi­tus­toi­min­nas­sa on ai­heut­ta­nut oven avaus. Sil­loin kun it­se en ole ol­lut paik­ka­kun­nal­la, on ol­lut to­del­la han­ka­la saa­da toi­mi­tet­tua avai­met vaih­te­le­vi­na ajan­koh­ti­na saa­pu­vil­le tu­ris­teil­le. Näin ol­len pää­dyin os­ta­maan pie­nen avain­kaa­pin, joka kiin­ni­tet­tiin lu­van kans­sa so­pi­vaan paik­kaan.

Jou­lun­py­hik­si asun­nol­le­ni oli tu­los­sa ma­joit­tu­jia en­sin Kii­nas­ta ja myö­hem­min Sak­sas­ta. Il­moi­tin siis heil­le koo­din, jol­la he sai­si­vat avai­men ulos tuos­ta kaa­pis­ta. Yh­den­tois­ta jäl­keen aa­to­naat­to­yö­nä al­koi pu­he­li­me­ni soi­da. Kii­na­lais­ty­töt ker­toi­vat ole­van­sa asun­non pi­hal­la ja sa­noi­vat, et­tä ei­vät löy­dä kaap­pia mis­tään. Yri­tin ku­vail­la heil­le pu­he­li­mes­sa si­jain­tia ja sa­noin, et­tä sii­nä edes­sä voi ol­la hie­man lun­ta. Olin tal­lan­nut kaa­pil­le po­lun en­nen kuin läh­din jou­lu­lo­mal­le. ”Tääl­lä on niin pal­jon lun­ta”, kuu­lui pu­he­li­mes­ta. Voi ei, ajat­te­lin mie­les­sä­ni. He ei­vät var­mas­ti ole tot­tu­neet lu­meen. ”Ot­ta­kaa sitä pois edes­tä, men­kää vain eteen­päin”, ko­e­tin roh­kais­ta hei­tä. Vih­doin he pää­si­vät kaa­pil­le. Het­ken pääs­tä soi pu­he­lin uu­del­leen: luuk­ku ei au­kea! ”Ve­tä­kää lu­jaa, se au­ke­aa ko­ko­naan ir­ti sei­näs­tä!” yri­tin oh­jeis­taa. ”Ei, se ei au­kea”, he sa­noi­vat.

Kuu­mei­ses­ti aloin et­siä lu­et­te­los­ta nu­me­roi­ta, joil­le voi­sin soit­taa ja pyy­tää jo­tain lä­hel­lä asu­vaa ys­tä­vää­ni apuun. It­se olin siis jo 120 ki­lo­met­rin pääs­sä jou­lu­lo­mal­la. Soi­tin läpi var­maan kuu­si–seit­se­män nu­me­roa, ei, ku­kaan ei vas­tan­nut. Ajan­koh­ta ei ol­lut mi­ten­kään otol­li­nen soit­toon, se oli sel­vä, jou­lu­aa­to­naat­to­yö ja kel­lo pian 24. Vih­doin eräs lä­his­töl­lä asu­va ys­tä­vä­ni vas­ta­si ja ker­toi ole­van­sa ko­to­na! Ker­roin ti­lan­teen, ja ys­tä­vä­ni lu­pa­si läh­teä aut­ta­maan.

Täs­sä vai­hees­sa tar­kis­tin koo­din, jon­ka kir­joi­tin hä­nel­le teks­ti­vies­ti­nä. Sa­mal­la mie­lee­ni hii­pi aja­tus sii­tä, voi­si­ko ol­la niin, et­tä olen an­ta­nut ty­töil­le vää­rän koo­din! Kyl­lä se oli, kak­si nu­me­roa oli kei­kah­ta­nut mie­les­sä­ni toi­sin­päin! Pian ys­tä­vä­ni soit­ti ja sa­noi, et­tä ty­töt ovat nyt si­säl­lä. Sa­na­ni ei­vät riit­tä­neet il­mai­se­maan hel­po­tus­ta­ni ja kii­tos­ta­ni ys­tä­väl­le­ni.

Pienen asunnon pieni kuusi.

Pienen asunnon pieni kuusi.

Seu­raa­vi­na yö­py­ji­nä oli sak­sa­lai­nen seu­rue, jos­sa oli kak­si ai­kuis­ta ja nel­jä las­ta. He­kään ei­vät mei­nan­neet löy­tää avain­kät­köä. Tämä epä­vi­ral­li­nen ge­o­kät­köi­ly päät­tyi kui­ten­kin taas on­nel­li­ses­ti ja avain löy­tyi pie­nen et­si­mi­sen jäl­keen.

Kun tu­lin hei­dän läh­det­ty­ään sii­vo­a­maan asun­toa, löy­tyi kir­joi­tus­pöy­däl­tä kau­nis ama­ryl­lis, suk­laa­ra­sia ja kak­si tau­lun­poh­jaa. Mu­ka­na oli myös lap­sen pii­rus­tus, jos­sa oli po­ron nä­köi­nen eläin tal­vi­ses­sa mai­se­mas­sa. Kun ky­syin vies­til­lä äi­dil­tä, on­ko ku­vas­sa poro, hän ker­toi lap­sen sa­no­neen, et­tä ei, sii­nä on ”ice uni­corn”, ”jää­yk­si­sar­vi­nen”.

It­se olen yö­py­nyt Roo­mas­sa ys­tä­vä­ni kans­sa Airbnb-asun­nos­sa. Por­tu­ga­lis­sa yö­vyin oma­ko­ti­ta­los­sa, jos­sa oli yk­si huo­ne va­rat­tu ma­joi­tuk­seen. Van­ha iso­äi­ti hal­lit­si keit­ti­ö­tä. Kun aloin teh­dä ruo­kaa, hän teki sen. Kun aloin tis­ka­ta, hän siir­tyi tis­ki­pöy­dän eteen ja al­koi tis­ka­ta. No, olin siel­lä pari yö­tä täy­des­sä täys­hoi­dos­sa, kii­tos 90-vuo­ti­aan iso­äi­din ja hä­nen po­jan­poi­kan­sa, joka ta­loa vuok­ra­si.

Mut­ta to­det­ta­koon, et­tä mat­kai­lu an­taa uu­sia nä­kö­kul­mia sekä sil­loin, kun jää pai­koil­leen ja ta­paa mat­kal­le läh­te­nei­tä et­tä sil­loin, kun mat­kaan läh­tee it­se. Pie­net har­mit unoh­tu­vat puo­lin ja toi­sin, ja mie­len täyt­tää läm­min kii­tol­li­suus. Ai­na se kan­nat­taa.

Lahjaksi saamani amaryllis kukkii nyt upeasti. Kiitos!

Lahjaksi saamani amaryllis kukkii nyt upeasti. Kiitos!

KatiKanto
Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita. Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.
28.5.2020

Kun To­tuu­den Hen­ki tu­lee, hän joh­taa tei­dät tun­te­maan koko to­tuu­den. Joh. 16:13

Viikon kysymys