JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ikäk­rii­si

Koivisto Johanna
Aiemmat blogit
20.5.2014 8.59

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140520085900

Huo­ma­sin sen saa­pu­mi­sen oi­ke­as­taan vas­ta jäl­keen­päin. Ih­met­te­lin, mik­si mi­nul­le oli al­ka­nut tul­la muis­to­ja ja aja­tuk­sia mie­lee­ni lap­suu­des­ta, nuo­ruu­des­ta ja tä­hän as­ti ele­tys­tä elä­mäs­tä. Sit­ten huo­ma­sin poh­ti­va­ni, et­tä mitä il­mei­sim­min mi­nul­la on elä­mää vä­hem­män jäl­jel­lä elet­tä­väk­si kuin elet­ty­nä. To­te­sin, et­tä tai­dan po­tea ikäk­rii­siä.

Toki tie­dos­tan sen, et­tä elä­män­lan­ka voi kat­ke­ta mil­loin ta­han­sa. Tä­män olen saa­nut ki­pe­äs­ti ko­kea me­ne­tet­ty­ä­ni nuo­rem­man sis­ko­ni. Nyt mi­nul­la lä­he­nee vii­den­kym­me­nen vuo­den ikä­paa­lu, ja sii­tä on vain kym­me­nen vuot­ta ja olen kuu­si­kymp­pi­nen, ja sii­tä vain kym­me­nen vuot­ta, kun olen seit­se­män­kymp­pi­nen! Tämä hä­kel­lyt­ti. Rei­lun vii­den­tois­ta vuo­den pääs­tä jään eläk­keel­le? Minä, ty­tön­hu­pak­ko.

Syk­syl­lä koi­rien kans­sa len­kil­lä ol­les­sa­ni ky­syin it­sel­tä­ni, olen­ko tyy­ty­väi­nen elä­mää­ni? Puru pö­li­si koi­rien tas­suis­sa ja mi­nun sau­vois­sa­ni, kun ajat­te­lin asi­aa. Vas­taus oli myön­tei­nen. Olen saa­nut elää ri­kas­ta elä­mää, jo­hon on mah­tu­nut mo­nen­lais­ta. Saan ol­la us­ko­mas­sa, mi­nul­la on oma per­he, iha­na koti ja mie­le­käs työ­paik­ka. Kyl­lä, olen tyy­ty­väi­nen.

It­sel­le­ni us­kol­li­se­na kes­kus­te­lin asi­as­ta myös mui­den kans­sa. Olim­me mie­he­ni kans­sa erää­nä lau­an­tai-il­ta­na sau­no­mas­sa ys­tä­vä­pa­ris­kun­nan luo­na. Vai­mo oli jää­nyt muu­ta­ma kuu­kau­si ai­em­min eläk­keel­le, ja mie­hel­lä oli seu­raa­va­na tiis­tai­na edes­sään vii­mei­nen päi­vä töis­sä in­si­nöö­ri­nä. Kun ky­syin, mil­tä hä­nes­tä nyt tun­tuu, hän vas­ta­si, et­tä häm­men­tä­väl­tä. Sit­ten hän oli het­ken hil­jaa ja sa­noi, et­tä on tul­lut aja­tus, et­tä täs­sä­kö tämä hä­nen työ­u­ran­sa sit­ten oli? Meni muu­ta­ma viik­ko täs­tä vie­rai­lus­ta. Erää­nä päi­vä­nä au­tol­la aja­es­sa­ni tuli vas­taa­ni trak­to­ri, ja sen kus­ki­na is­tui tämä uu­ni­tuo­re elä­ke­läi­nen. Hy­vin tyy­ty­väi­sen nä­köi­se­nä näyt­ti luot­saa­van ko­net­tan­sa eteen­päin!

Toki ym­mär­rän, et­tä ikäk­rii­sin lä­pi­käy­mi­nen on yk­si ke­hi­tys­teh­tä­vä. Kui­ten­kin lap­set pe­las­ta­vat mi­nut näis­tä aja­tuk­sis­ta. He pa­kot­ta­vat kes­kit­ty­mään tä­hän päi­vään, tä­hän het­keen, ja oi­val­lan, et­tä jos on kii­re elää edel­tä tämä elä­mä, niin se jää elä­mät­tä. Ja kun rau­hoi­tun ja py­säh­dyn, saan li­sää ai­kaa. Tämä on elä­män pa­ra­dok­si. Mi­nul­le tuli hel­po­tuk­sen tun­ne, saan jät­tää ikä­ni mäi­hää­mi­sen, saan kes­kit­tyä tä­hän päi­vään ja elää to­dek­si omaa koh­taa­ni. Tuli nöy­rä olo.

JohannaKoivisto
Olen ison perheen äiti, minulla on rakas mies, yhdeksän valmiina saatua lasta ja kolme itse synnytettyä. Minulla on myös kuusi lastenlasta. Työskentelen terveydenhuollon opettajana. Rakastan suomalaista metsää ja tuntureita, opettelen lintuja, rentoudun mökillä, haaveilen puutarhasta. Kaksi koiraamme vievät minut sauvakävelylle, ja pilates haastaa minua jatkuvasti. Elämä on mielenkiintoista selviytymistä, jossa ilo ja suru ovat väliin rinnakkain, väliin sisäkkäin.
3.6.2020

Jee­sus sa­noo: "To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: sil­lä, joka us­koo, on ikui­nen elä­mä." Joh. 6:47

Viikon kysymys