JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Jou­lun lin­tu

Aiemmat blogit
26.12.2016 6.19

Jou­lu on hy­vän tah­don juh­la. Maa­seu­dul­la on pe­rin­tei­ses­ti vie­ty lin­nuil­le lyh­de tai ta­li­pa­la ai­na­kin jou­lu­na. Mo­net tal­veh­ti­vat lin­nut muut­ta­vat met­sis­tä pi­ha­pii­rei­hin juu­ri jou­lun al­la. Tal­vi­lin­tu­ja on mo­nen­vä­ri­siä ja mo­nen­luon­tei­sia. Muu­ta­mat ovat to­del­li­sia vä­ri­läik­kiä jou­lu­hä­mä­räs­sä. Mikä näis­tä lin­nuis­ta on jou­lun lin­tu?

Lin­nuis­ta pu­hu­taan mo­nis­sa jou­lu­lau­luis­sa ja -kor­teis­sa. Kaik­ki lin­nut, jot­ka jää­vät tal­vek­si ilok­sem­me, an­sait­si­si­vat jou­lun lin­tu -ni­mi­tyk­sen. Jou­lu­tau­luis­sa ja -kor­teis­sa suo­si­taan vä­rik­käi­tä lin­tu­ja, eri­tyi­ses­ti pu­na­tulk­kua ja ta­li­ti­ais­ta. Jou­lu­lau­luis­sa ku­va­taan apu­am­me tar­vit­se­via ja vä­hä­ar­voi­sia lin­tu­ja, ku­ten var­pus­ta (Var­pu­nen jou­lu­aa­mu­na), ja kau­ko­kai­puu­ta he­rät­tä­viä muut­to­lin­tu­ja ku­ten pääs­kys­tä (Kun jou­lu on) ja mus­ta­pää­kert­tua (Syl­vi­an jou­lu­lau­lu).

Tar­kas­te­len seu­raa­vas­sa lä­hem­min Suo­meen tal­vek­si jää­viä lin­tu­ja, ta­li­ti­ais­ta, pu­na­tulk­kua ja var­pus­ta. Nämä tal­veh­ti­vat koko maas­sa. Ta­li­ti­ai­set ja pu­na­tul­kut ovat riip­pu­vai­sia ih­mi­sis­tä tal­vel­la ja var­pu­set ym­pä­ri vuo­den.

Ta­li­ti­ai­nen on tal­vi­lin­nuis­tam­me ylei­sin ja ta­val­li­sin vie­ras lin­tu­lau­doil­la. Se on kau­niin kel­lan­mus­ta ja ku­va­tai­tei­li­joi­den suo­si­os­sa. Se on pir­teä, iloi­nen, vil­kas ja nok­ke­la – sa­nan­las­kun mu­kai­ses­ti jopa hu­pak­ko­mai­nen. Ruo­an lop­pu­es­sa se rä­pyt­te­lee nä­ky­väs­ti ik­ku­nan ta­ka­na ja saat­taa na­pu­tel­la no­kal­laan ruu­tua.

Van­han sa­non­nan mu­kaan rak­kaal­la lap­sel­la on pal­jon ni­miä. Kan­sa on an­ta­nut ta­li­ti­ai­sel­le kuu­ti­sen­kym­men­tä ni­meä eli enem­män kuin mil­le­kään muul­le lin­nul­le. Näi­tä ovat muun mu­as­sa ta­li­tint­ti, talk­ka­ri, pak­kas­ti­ai­nen ja ras­va­ti­ai­nen.

Var­pu­sel­le kan­sa on an­ta­nut noin nel­jä­kym­men­tä ni­meä (muun mu­as­sa rot­ti­nen, hot­ti­nen, röl­li, nurk­ka­lin­tu). Var­pu­nen on vaa­ti­mat­to­man nä­köi­nen, ja sitä ku­va­taan­kin nöy­räk­si ja köy­häk­si. Ta­ri­nan mu­kaan Luo­jan luo­des­sa var­pus­ta oli­vat vä­ri­ai­neet jo lo­pus­sa ("har­maa­var­pu­nen"). Mo­net ni­mi­tyk­set ku­vaa­vat var­pus­ta rep­pa­nak­si. Var­pu­nen ei saa suo­ma­lai­sil­ta yk­si­no­maan ym­mär­rys­tä ja myö­tä­tun­toa. Raa­ma­tus­sa var­pu­nen esiin­tyy Ju­ma­lan huo­len­pi­don koh­tee­na.

Kaik­kein ra­kas­te­tuin lin­tui­hin liit­ty­vä jou­lu­lau­lu on Sa­ka­ri To­pe­liuk­sen sa­noit­ta­ma ja Ot­to Ko­ti­lai­sen sä­vel­tä­mä lau­lu Var­pu­nen jou­lu­aa­mu­na. Lau­lus­sa tyt­tö an­taa sie­me­nen var­pu­kul­lal­le. Var­pu­nen osoit­tau­tuu Ju­ma­lan lä­het­tä­mäk­si lin­nuk­si, joka tuo vies­tin ty­tön vel­jel­tä en­ke­leit­ten maas­ta. To­pe­lius kir­joit­ti lau­lun kos­ket­ta­vat sa­nat nuo­rim­mai­sen lap­sen­sa kuo­le­man jäl­keen. Yk­si Sa­ka­ri To­pe­liuk­sen tyt­tä­ris­tä ja mo­lem­mat po­jat kuo­li­vat pie­ni­nä. Po­jis­ta nuo­rem­pi, Ra­fa­el, kuo­li isän­sä sy­liin vuo­den van­ha­na. Lau­lu sai eri­tyis­tä mer­ki­tys­tä so­tiem­me jäl­keen. Sen avul­la muis­tet­tiin so­dis­sa me­ne­tet­ty­jä vel­jiä.

Pu­na­tul­kul­la­kin on usei­ta kan­sa­no­mai­sia ni­miä: kop­pa­lak­ki, tuo­mi­o­her­ra, py­ry­lin­tu, hur­me­rin­ta. Se on ylei­nen vie­ras lin­tu­lau­dal­la ja ar­vo­kas, hi­das­liik­kei­nen, kau­nis lin­tu. Sen puku on juh­la­va ja jou­lui­sen pu­nai­nen. Pu­na­tulk­ku, eten­kin pu­na­rin­tai­nen koi­ras, on tu­tuim­pia tal­vi­lin­tu­jam­me. Se on ole­muk­sel­taan pul­le­ah­ko ja jy­ke­vä­nok­kai­nen, sitä pi­de­tään vä­hän pöyh­ke­ä­nä.

Pu­na­tulk­ku on jou­lu­kor­teis­sa yli­voi­mai­ses­ti ylei­sin lin­tu ja kil­pai­lee suo­si­os­sa jou­lu­pu­kin ja jou­lu­en­ke­lien kans­sa. Ta­ri­nan mu­kaan pu­na­tul­kun rin­ta oli ai­em­min vi­ti­val­koi­nen, mut­ta vär­jäy­tyi pu­nai­sek­si lin­nun len­tä­es­sä aut­ta­maan ris­til­lä riip­pu­nut­ta Jee­sus­ta. Kun ku­kaan muu ei hän­tä aut­ta­nut, py­räh­ti pu­na­tulk­ku nyp­pi­mään or­jan­tap­pu­ran piik­ke­jä pois Jee­suk­sen ot­sas­ta. Sil­loin lin­nun rin­ta pu­ner­tui ve­res­tä, ja sel­lai­nen se on ol­lut sii­tä as­ti.

Mikä edel­lä ku­va­tuis­ta lin­nuis­ta oli­si jou­lun lin­tu? To­pe­liuk­sen sa­not­ta­ma lau­lu nos­taa var­pu­sen osak­kei­ta. Lää­kä­ri Juk­ka Lu­mio poh­dis­ke­li ai­het­ta ja to­te­si, et­tä var­pu­sel­la on eni­ten piir­tei­tä, joi­hin ih­mi­nen voi koh­dis­taa kris­til­li­sen jou­lun em­pa­ti­aa, tur­vaa, ym­mär­tä­mys­tä, an­teek­si­an­toa ja ar­moa: ”Jos yh­den on ol­ta­va eri­tyi­nen jou­lun lin­tu, ol­koon se var­pu­nen, polo.”

Erää­nä aa­mu­na ko­ti­pi­hal­la­ni is­tui pu­na­tulk­ku puun ok­sal­la ja seu­ra­si mi­nua pe­lot­to­man tun­tui­ses­ti. Ojen­sin kä­te­ni sitä koh­den. Lin­tu hy­päh­te­li hi­taas­ti mi­nua koh­den ja lo­pul­ta len­näh­ti kä­del­le­ni. Kat­se­lim­me sii­nä pit­kän ajan to­si­am­me ja pu­na­tul­kus­ta tuli suo­sik­ki­lin­tu­ni – mi­nun jou­lu­lin­tu­ni.

Luo­ja loi en­sin luon­non ja sit­ten ih­mi­sen. Ih­mi­sen teh­tä­väk­si tuli vil­jel­lä ja var­jel­la luo­ma­kun­taa (1. Moos. 2:15). Li­säk­si Luo­ja pyy­si ih­mis­tä an­ta­maan ni­met muun mu­as­sa kai­kil­le tai­vaan lin­nuil­le (1. Moos. 2:19). Tätä teh­tä­vää ih­mi­nen on sii­tä al­ka­en to­teut­ta­nut – jopa run­sain mää­rin, niin kuin edel­lä kävi il­mi.

Jee­sus kiin­nit­ti ver­taus­ku­vis­saan eri­tyis­tä huo­mi­o­ta lin­tui­hin: ”Kat­so­kaa tai­vaan lin­tu­ja…” (Matt. 6:26–27, 10:29–30). Lin­nut ovat esi­merk­ki­nä sii­tä, et­tä ne ei­vät huo­leh­di lii­kaa huo­mi­ses­ta, vaan Ju­ma­la huo­leh­tii niis­tä.

Raa­mat­tu opet­taa, et­tä lin­nut, ku­ten muut­kin luon­to­kap­pa­leet, kär­si­vät ih­mis­ten pa­hois­ta te­ois­ta: ”Lin­nut­kin ka­to­a­vat ih­mis­ten pa­huu­den täh­den” (Jer. 12:4). Teh­tä­väm­me on kor­ja­ta ai­heut­ta­maam­me va­hin­koa. Sa­ka­ri To­pe­lius pe­rus­ti vuon­na 1870 en­sim­mäi­sen luon­non­suo­je­lu­jär­jes­tön (Ke­vät-yh­dis­tys) ja kes­kit­tyi ni­me­no­maan lin­tu­jen­suo­je­luun. Sitä työ­tä kan­nat­taa jat­kaa.

Lin­nut tar­vit­se­vat apu­am­me tal­vel­la – muul­loin­kin kuin jou­lu­na.

ErkkiAlasaarela
Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt työni yliopistolla on edennyt emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen eralasaarela@gmail.com
20.1.2020

Kiit­tä­kää Her­raa, huu­ta­kaa avuk­si hä­nen ni­me­ään, ker­to­kaa kan­soil­le hä­nen suu­ris­ta te­ois­taan! Ps. 105:1

Viikon kysymys