JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ku­via ar­jes­ta vai elä­män eri­tyi­sis­tä het­kis­tä?

Aiemmat blogit
20.12.2017 6.45

In­nos­tuin ko­kei­le­maan vlog­gaus­ta, joka ei su­ju­nut ai­van suun­ni­tel­mien mu­kaan. Mi­nun piti aset­taa ka­me­ra ku­vaa­maan ti­lan­net­ta, jos­sa lei­von po­ro­pii­rak­kaa. Se kui­ten­kin jos­tain syys­tä sii­nä to­hi­nas­sa jäi. Pap­ri­koi­den ja si­pu­lin silp­pu­a­mi­sen vä­liin ei yk­sin­ker­tai­ses­ti enää jää­nyt ai­kaa ja rah­kei­ta kän­ny­kän so­pi­vaan aset­te­luun ja it­se­ni mal­lai­luun. Mie­les­sä väik­kyi­vät sel­fie-yri­tyk­set, jois­sa näy­tän ai­na, ta­val­la tai toi­sel­la sil­tä kuin oli­sin seik­kai­le­mas­sa Sär­kän­nie­men pei­li­ta­los­sa. Eh­kä kym­me­nen­nen yri­tyk­sen jäl­keen olin suu­rin piir­tein tyy­ty­väi­nen tu­lok­seen.

Aja­tuk­se­na­ni oli, et­tä tuo vi­deo oli­si jul­kais­tu tä­män teks­ti­ni yh­tey­des­sä. Jul­kai­su ei lo­pul­ta on­nis­tu­nut­kaan. Tuli tek­ni­siä es­tei­tä, ja ai­kaa ku­lui kai­ken sää­tä­mi­sen kans­sa niin, et­tä aut­ta­mat­ta vi­deo myös van­hen­tui. Siis­pä ker­ron täs­sä teks­tis­sä sa­noin sii­tä, mitä vi­deo si­säl­si. Sa­mal­la pa­laan tur­val­li­seen ja tut­tuun il­mai­su­ta­paan, teks­tiin, jon­ka avul­la voi ker­toa ja maa­la­ta asi­at sa­noin ja an­taa lu­ki­jan maa­la­ta ku­vat mie­les­sään – ta­voi­tel­la sitä, mitä hyvä kir­jal­li­suus te­kee.

Vi­deo oli­si al­ka­nut ku­vil­la, jot­ka liit­ty­vät Unes­con ni­me­ä­mään kan­sain­vä­li­seen opet­ta­jien päi­vään, jota vie­tet­tiin lo­ka­kuus­sa. Maa­il­man opet­ta­jien päi­vä­nä (MOP) muis­tu­te­taan ope­tus- ja kas­va­tus­työn tär­key­des­tä muut­tu­vas­sa maa­il­mas­sa. Päi­vän kun­ni­ak­si opet­ta­jien am­mat­tiyh­dis­tys lah­joit­ti pe­rin­teen mu­kaan kai­kil­le Ro­va­nie­men kou­luil­le täy­te­ka­kut. Tä­män vuo­den ka­kut hu­pe­ni­vat no­pe­as­ti opet­ta­jien­huo­nees­sam­me.

Syys­lo­mal­la kä­vin Hel­sin­gis­sä Ki­as­mas­sa ja Ate­neu­mis­sa. Jot­kut työt miel­lyt­ti­vät, toi­set ah­dis­ti­vat, ku­ten tai­de­näyt­te­lys­sä usein käy. Reis­suun kuu­lui myös käyn­ti ira­ki­lai­ses­sa ja kii­na­lai­ses­sa ra­vin­to­las­sa, ai­na yh­tä miel­tä ylen­tä­viä ta­paa­mi­sia Hel­sin­gis­sä asu­vien van­ho­jen ys­tä­vien ja si­sa­rus­ten kans­sa.

Sa­mai­sel­la reis­sul­la mi­nul­la oli oma runo- ja lau­lu­kon­sert­ti­ni Huo­pa­lah­den kir­kos­sa. Paik­ka oli to­del­la kau­nis ja sopi hie­nos­ti esi­tyk­seen!

Seu­raa­vat ku­vat oli­vat jo ko­toa Ro­va­nie­mel­tä. Keit­ti­ön pöy­däl­lä oli muis­to­ja Ou­lun ja Hel­sin­gin ti­lai­suuk­sis­ta.

Jär­ven­ran­ta­ku­vat oli­vat Ra­nu­al­ta, jos­sa olin blo­gis­tien kurs­sil­la. Oli mu­ka­va ta­va­ta mui­ta blo­gis­te­ja ja saa­da siel­lä vä­hän uut­ta op­pi­a­kin.

En­si­lu­men­la­tu avat­tiin lo­ka­kuun lo­pus­sa Ro­va­nie­men Ou­nas­vaa­ral­la. Se tar­koit­ti hiih­don iha­nuut­ta ka­pe­al­la la­dul­la pää­a­si­as­sa kil­pa­hiih­tä­jien ja mus­tan met­sän kes­kel­lä. ”Sau­voil­la suk­sien vauh­tia li­sään, hyök­kään myrs­ky­nä kuu­si­kon si­sään!” Nyt hiih­tä­mään pää­see tääl­lä jo kaik­ki­al­le.

Vii­mei­ses­sä ku­vas­sa vä­läh­tää Ro­va­nie­men rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä pi­de­tyn ylä­as­te­lais­ten il­lan oh­jel­ma. Olin siel­lä te­ke­mäs­sä uu­tis­jut­tua Päi­vä­mies-leh­teen.

Ar­ki­sia aa­mu­ja, il­to­ja. Kaik­kea vuo­ro­tel­len. Elä­mä koos­tuu pie­nis­tä pa­la­sis­ta, jois­ta huo­maan ai­na sil­loin täl­löin ot­taa ku­via. Niis­sä ti­lan­teis­sa on ol­lut jo­tain eri­tyis­tä – tai sit­ten ei. Sat­tu­moi­sin saa­tan vain jos­kus muis­taa, et­tä ka­me­ra on mu­ka­na kän­ny­käs­sä (oi­ke­as­taan se on siis lä­hes kaik­ki­al­la) ja otan sen esiin. Toi­si­naan jou­dun har­mit­te­le­maan jäl­keen­päin myös sitä, mik­si en ku­vaa tai vi­de­o­ta jos­ta­kin ti­lan­tees­ta ot­ta­nut. Kän­ny­kän ha­jo­a­mi­nen tai ka­to­a­mi­nen tie­tää sitä, et­tä ku­vat ovat men­neet, el­lei nii­tä ole tal­len­ta­nut tiet­tyyn paik­kaan.

Jos­kus – tai ai­ka usein­kin – ny­ky­a­jan ku­va­pal­jous myös tu­kah­dut­taa. On rai­kas­ta kat­soa pah­vi­poh­jai­sia, pel­kis­tet­ty­jä van­ha­na­jan pa­pe­ri­ku­va-al­bu­me­ja. Vä­hem­män on to­ti­ses­ti enem­män. Eh­kä­pä tä­mä­kin pro­ses­si oli taas hy­vä­nä muis­tu­tuk­se­na sii­tä!

KatiKanto
Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita. Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.
27.2.2020

Jee­sus sa­noo: "Kun paas­to­at­te, äl­kää ol­ko syn­kän nä­köi­siä niin kuin te­ko­py­hät. He muut­ta­vat muo­ton­sa sur­ke­ak­si, jot­ta kaik­ki var­mas­ti huo­mai­si­vat hei­dän paas­to­a­van." Matt. 6:16

Viikon kysymys