JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

​Kym­me­nen ke­vät­kii­tos­ta

L. Lotta
Aiemmat blogit
18.3.2015 6.19

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150318061900

Kii­tän pa­luu­mat­kois­ta yös­sä, kun au­to on täy­si ja ja­lois­sa rau­keus. Kun au­to­ra­di­on pe­säs­sä pyö­rii Heli Laak­so­sen Kor­val­lis­si ru­noi ja vie­res­sä is­tu­van vä­sy­nyt pää pai­nuu ol­ka­pääl­le.

Kun kier­re­tään il­ta­yös­tä et­si­mäs­sä au­ki­nais­ta pi­ka­ruo­ka­paik­kaa ham­pu­ri­lai­sen toi­vos­sa, mut­ta pää­dy­tään lo­pul­ta vii­den­nen ker­rok­sen keit­ti­öön avaa­maan her­ne­keit­to­purk­kia, ja mais­tuu val­ta­van hy­väl­tä.

Kun löy­tää opis­ke­lu­nur­kan kir­jas­ton las­te­no­sas­ton ik­ku­nal­ta ja kyl­tis­sä lu­kee: ”Ota tyy­ny ik­ku­na­lau­dan peh­mik­keek­si!” Kun kan­net­ta­van ak­ku mei­naa lop­pua ja vi­her­kas­vin ta­kaa löy­tyy pis­to­ra­sia.

Kun naa­pu­ri kut­suu tal­vi­lo­ma­vii­kok­si yö­ky­lään, et­tei pi­me­än­säi­kyn tar­vit­se nuk­kua yk­sin tyh­jäs­sä kimp­pa­käm­päs­sä, ja uni te­ke­mi­sen vä­lis­sä on yh­täk­kiä täy­te­läis­tä, pu­to­a­mi­sel­ta tun­tu­vaa.

Kun äi­ti soit­taa il­lal­la, et­tä voi­daan­ko tul­la muu­ta­man lap­sen kans­sa sul­le yök­si, kun on niin huo­no keli ajaa mum­mo­las­ta ko­tiin as­ti ja pie­nin tai­taa ol­la sai­ras­tu­mas­sa. Ja kun aa­mul­la he­rä­tes­sä pöy­däl­lä on kii­tos­lap­pu ja jää­kaa­pis­sa kuu­si Ang­ry Birds -jo­gurt­tia, joi­ta lap­set ei­vät jak­sa­neet.

Kun mie­len­sä pa­hoit­ta­nut ot­taa yh­teyt­tä ja ju­tel­laan, ja vii­mei­nen vies­ti on läm­min kuin kä­den­pu­ris­tus.

Kun kel­luu ui­ma­hal­lin las­te­nal­taas­sa tui­jot­ta­mas­sa kat­toon ja päät­tää, et­tä han­ka­lat aja­tuk­set tul­koot nyt jos ovat tul­lak­seen, ei­kä mi­tään tule.

Kun lii­mai­lee ves­sa­pa­pe­ri­hyl­syn pa­la­sis­ta kuk­kia muka jon­kun häi­hin, ja ka­ve­ri kek­sii et­tä en­tä jos läh­de­tään ke­säl­lä Suo­men mit­tai­sel­le pi­ha­kirp­pis­kier­rok­sel­le ja nu­ku­taan au­ton pe­räs­sä ja.

Kun ryms­tee­ra­taan huo­ne­ka­lut ym­py­rän muo­toon ja juu-ei-pe­lin tai kir­ja­ker­hon var­jol­la pu­hu­taan ys­tä­vyy­des­tä ja avi­o­lii­tos­ta, kai­pauk­ses­ta ja epä­on­nis­tu­mi­sis­ta ja voi­mis­ta jot­ka mei­tä lii­kut­ta­vat, ja jää olo, et­tä kyl­lä mei­dän ih­mis­ten asi­at ovat yh­tei­siä.

Kun säh­kö­pos­tis­sa sa­no­taan: ”Olet ter­ve­tul­lut ke­sä­töi­hin.” Ja kä­siin va­lah­taa her­vot­to­muus, kun asi­oi­ta jär­jes­tyy – vaik­ka ei edes mel­kein osan­nut luot­taa.

LottaL.
Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla. Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lottahenniina@gmail.com
29.5.2020

Her­ra on mi­nun va­lo­ni ja apu­ni, ketä minä pel­käi­sin? Her­ra on mi­nun elä­mä­ni tur­va, ketä siis säik­kyi­sin? Ps. 27:1

Viikon kysymys