JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Luot­ta­muk­ses­ta

Aiemmat blogit
24.11.2016 6.50

Toi­vot­te iso­ja ai­hei­ta, minä yri­tän.

Kun ajat­te­len luot­ta­mus­ta, kak­si teks­tiä nou­see mie­les­sä­ni tois­ten edel­le. Toi­nen on Jo­bin kir­ja ja toi­nen kat­kel­ma Nal­le Pu­hia.

Nal­le Puh: En­tä jos tuo puu kaa­tuu pääl­le­ni?

Nasu: En­tä jos ei kaa­du­kaan?

Luot­ta­mus voi men­nä ja tul­la, ta­kai­sin­kin.

Luot­ta­mus on vä­hän kuin oman kes­ke­ne­räi­syy­den jat­ke. Luot­ta­mus on aja­tus sii­tä, et­tä asi­at ovat riit­tä­vän hy­vin ja niin kuin näyt­tä­vät ole­van. Se on no­jaa­mis­ta jo­hon­kin sel­lai­seen, mi­hin it­se ei juu­ri sil­lä het­kel­lä rii­tä.

Isoin­ta luot­ta­mus­ta lie­nee se, kun luo­tan, et­tä Luo­ja tie­tää tu­le­vat päi­vät mi­nua pa­rem­min. Ih­mis­suh­teis­sa luot­ta­mus on mo­ni­ta­hoi­nen tun­ne sii­tä, et­tä luot­ta­muk­sen koh­tee­na ole­van ih­mi­sen kans­sa on tur­val­lis­ta.

Kyl­lä myös it­seen­sä voi luot­taa, ja kan­nat­taa to­del­la. It­seen­sä luot­ta­mi­nen nou­see ai­na­kin oman kes­ke­ne­räi­syy­den hy­väk­sy­mi­ses­tä, vas­tuun tun­te­mi­ses­ta omas­sa elä­mäs­sä ja ha­lus­ta teh­dä hy­viä va­lin­to­ja.

Jos­kus täy­tyy ja ha­lu­aa luot­taa jon­kun toi­sen tai­toi­hin enem­män kuin omiin­sa, sil­lan lu­juus­las­kel­man te­ki­jän, pi­a­non­vi­rit­tä­jän, kar­tan­lu­ki­jan. Ja toi­si­naan täy­tyy luot­taa ta­va­roi­hin, au­ton jar­rui­hin, sil­mä­la­sei­hin, na­vi­gaat­to­riin.

Mil­lai­sis­ta syis­tä voi ol­la vai­kea luot­taa it­seen­sä tai toi­siin ih­mi­siin, jopa asi­oi­hin, olo­suh­tei­siin? Mi­ten ja mil­loin sel­lai­set asen­teet muut­tu­vat?

On­ko hel­pom­pi luot­taa toi­siin, jos it­se pyr­kii toi­mi­maan luot­ta­muk­sen ar­voi­ses­ti? On­ko jo­kai­nen meis­tä kui­ten­kin lo­pul­ta myös epä­luo­tet­ta­va, raa­dol­li­nen, in­hi­mil­li­nen? Li­sää­kö luot­ta­mus­ta juu­ri sen ikui­sen kes­ke­ne­räi­syy­den re­hel­li­nen nä­ke­mi­nen?

Luot­ta­mus on hyvä läh­tö­koh­ta elä­mä­na­sen­tee­na ja kai­ken­lai­sis­sa ih­mis­suh­teis­sa, ja sil­ti sen ra­ken­tu­mi­sel­le on hyvä an­taa tar­peek­si ai­kaa. Ei ke­nen­kään ole pak­ko luot­taa, ke­neen­kään, edes it­seen­sä, mut­ta niin on hel­pom­paa.

Olen huo­man­nut, et­tä mo­net ko­via ko­et­te­le­muk­sia ko­ke­neet ovat eri­koi­sel­la ta­val­la mel­ko luot­ta­vai­sia.

Raa­mat­tu neu­voo ajat­te­le­maan asi­oi­ta lä­him­mäis­ten kan­nal­ta par­hain päin. Ja Raa­mat­tu neu­voo heit­tä­mään elä­män huo­let Her­ran huo­maan – ja toi­mi­maan omas­sa teh­tä­väs­sä kas­vot roh­ke­as­ti koh­ti lä­him­mäi­siä ja huo­mis­ta.

Jos et­sii luot­ta­muk­sen opet­ta­jaa, vii­sai­den teks­tien li­säk­si nii­tä löy­tyy ihan pie­nis­tä ih­mi­sis­tä ja myös lem­mi­keis­tä. Vel­mu Bel­la Ro­sa­mun­da – kis­sa, joka köl­löt­te­lee nyt­kin mi­nun sän­gyl­lä­ni – ot­taa ih­mi­set ja päi­vät mel­ko lail­la sel­lai­si­na kuin ne tu­le­vat.

Ku­vi­tus­ku­va: www.unsp­lash.com

ViljaPaavola
Olen kolmikymppinen keskisuomalainen, joka katselee blogissa elämänpiiriään yhteiskunnallisesta, viestinnällisestä ja ihan vaan inhimillisestä näkökulmasta. Kommentteja, terveisiä ja palautetta voit laittaa osoitteeseen vilja.paavola@gmail.com.
29.2.2020

Jee­sus sa­noo: "Koot­kaa it­sel­len­ne aar­tei­ta tai­vaa­seen. Siel­lä ei koi ei­kä ruos­te tee tu­ho­jaan ei­vät­kä var­kaat mur­tau­du si­sään ja va­ras­ta. Mis­sä on aar­tee­si, siel­lä on myös sy­dä­me­si." Matt. 6:20-21

Viikon kysymys