JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Me­ri­tuul­ta ja au­rin­koa

Virtanen Anna
Aiemmat blogit
25.7.2014 0.00

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140725000000

Lap­set juok­se­vat, vesi rois­kuu, väl­keh­tii pi­sa­roi­na hei­dän ym­pä­ril­lään. Nuo­rim­mai­nen kont­taa ma­ta­las­sa ve­des­sä ja kil­juu me­ri­ha­ra­koil­le. Tuu­li pu­hal­taa kau­kaa, tart­tuu hiuk­sii­ni. Koen jo­tain sa­maa kuin va­loi­saa tun­tu­ria kat­so­es­sa­ni. Meri kieh­too, my­kis­tää ja saa pie­nek­si. Muis­tan isä­ni ys­tä­vän ker­to­muk­sen:

”Hiih­dim­me me­ren jääl­lä. Kun vii­mei­nen saa­ri oli jää­mäs­sä sel­käm­me taak­se, py­säh­dyin. Sa­noin Ol­lil­le, et­ten pys­ty jat­ka­maan. Si­sä­maas­sa kas­va­nee­na en ol­lut tot­tu­nut ran­nat­to­maan mai­se­maan. Edes­sä ei nä­ky­nyt pui­ta, vain val­koi­nen, jäi­nen me­ren aa­va. Ol­li ym­mär­si ja to­te­si ly­hy­es­ti, et­tä kään­ny­tään ta­kai­sin. Myö­hem­min, kun mai­nit­sin ta­pah­tu­nees­ta ja koi­tin moit­tia it­se­ä­ni pe­los­ta­ni, hän ei sal­li­nut sitä.”

Isä ym­mär­si ys­tä­vään­sä. Mi­nä­kin ym­mär­rän hän­tä.

Lap­set juok­se­vat, ui­da mels­kaa­vat. Kah­dek­san­vuo­ti­as ui ja nau­raa serk­ku­tyt­tön­sä kans­sa ja au­rin­ko­kin nau­raa. Me­ri­ha­ra­kat len­tä­vät yli, kil­jah­ta­vat ja saa­vat ran­nan pie­nel­tä hui­vi­pääl­tä in­nos­tu­neen vas­tauk­sen.

Sii­tä on kah­dek­san vuot­ta, kun vii­mek­si kä­vim­me näil­lä ran­noil­la. Vie­res­sä on sa­ta­ma, jos­ta sil­loin mat­ka­sim­me Kal­lan saa­reen. Kun ris­tei­ly­ve­ne oli loi­ton­tu­nut sa­ta­mas­ta ei­kä saar­ta vie­lä nä­ky­nyt, mie­les­sä­ni kävi pel­ko. Tuu­li pu­hal­si, meri aal­toi­li. Mitä jos up­po­am­me? Koko per­he me­ren hau­taan ja äi­ti ja sis­ko... Vau­va oli sy­lis­sä­ni le­vol­li­se­na. Ei­hän meil­lä hä­tää, meis­tä pi­tää huol­ta suu­rem­pi kuin meri.

Kul­jin saa­ren ki­vik­koi­sia pol­ku­ja vau­va sy­lis­sä­ni. Tuu­li pu­hal­si kau­kaa ja tart­tui hiuk­sii­ni. Kie­doin las­ta val­koi­seen la­ka­naan, suo­ja­sin tuu­lel­ta. Pol­ku joh­ti ka­las­ta­ja­ma­joil­le. Vau­va oli­si pi­tä­nyt kui­vit­taa. Ky­syin tun­te­mat­to­mal­ta nai­sel­ta, oli­si­ko jos­sain suo­jais­ta paik­kaa. Hän viit­toi­li va­jaan.

Muis­tan ne rus­ket­tu­neet kä­det, nii­den liik­keen, kun nai­nen pi­no­si ka­lan­tuok­sui­sia sty­rok­si­laa­ti­koi­ta ja le­vit­ti pääl­le sa­no­ma­leh­den. Las­kin kää­rö­ni hoi­to­pöy­däl­le. Nyt nai­nen seu­ra­si mi­nun liik­kei­tä­ni, siir­tyi lä­hem­mäk­si ja ojen­si kä­ten­sä. Vau­van käsi hen­nos­ti nai­sen kä­des­sä.

– On­ko täl­lä ni­meä?

– Ei ole vie­lä.

– Lait­ta­kaa Kal­lan­tyt­tö.

Vau­va kat­soi vä­räh­tä­mät­tä nais­ta. Hän kat­soi ta­kai­sin. Ka­lan tuok­su, me­ri­tuu­li ja au­rin­ko, ki­vik­koi­nen pol­ku. Kie­doin vau­van val­koi­sen la­ka­nan ka­pa­loon. Kii­tin suo­jan an­ta­mi­ses­ta. Nai­sen sil­mät kyy­nel­tyi­vät.

– Mi­nul­la tu­lee it­ku. Kii­tos, et­tä minä sain tä­män pie­nen näh­dä.

Jot­kut koh­taa­mi­set elä­mäs­sä jät­tä­vät sy­vem­män jäl­jen. Kuin au­rin­koi­sen la­ka­nan hei­lah­duk­sen tuu­les­sa mer­ta ja si­nis­tä tai­vas­ta vas­ten. On ol­lut het­kiä, jol­loin olen eri­tyi­ses­ti muis­ta­nut nais­ta ja hä­nen kii­tos­taan. Nai­sen sa­nois­ta löy­dän oma­ni.

AnnaVirtanen
Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä, keskellä elämän syvimpiä ääniä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä ja kotiäidin arkiaskelista. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Voit lähettää minulle palautetta osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.
3.6.2020

Jee­sus sa­noo: "To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: sil­lä, joka us­koo, on ikui­nen elä­mä." Joh. 6:47

Viikon kysymys