JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Mitä sanon tai jätän sanomatta?

15.2.2017 6.56

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170215065600

Vii­me ai­koi­na olen ta­van­nut pal­jon uu­sia ih­mi­siä. Ta­pah­tu­ma­rik­kaan vii­kon päät­teek­si tu­lin poh­ti­neek­si, mis­tä päi­vä­ni ovat täyt­ty­neet, ja huo­ma­sin, et­tä oi­ke­as­taan ne ovat tul­vil­laan eri­lai­sia koh­taa­mi­sia. Ajat­te­lin kaik­kia ta­paa­mi­a­ni ih­mi­siä, eri-ikäi­siä ja eri­lai­sis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa ole­via, eri­lai­sis­sa ko­deis­sa ja työ­teh­tä­vis­sä, sekä eri­lai­sis­ta läh­tö­koh­dis­ta tu­le­via.

Koh­taa­mi­sia aa­mu­puu­ron ää­rel­lä, päi­vän töi­den kes­kel­lä ja il­lan rau­has­sa. On tu­le­mis­ta, me­ne­mis­tä, luo­pu­mis­ta ja vas­taa­not­ta­mis­ta. Mitä sa­non? Mi­ten sa­non? Mitä jä­tän sa­no­mat­ta? Ker­ron­ko ke­hol­la­ni kui­ten­kin sen, mitä en ää­neen osan­nut, ha­lun­nut tai us­kal­ta­nut?

Mitä ha­lu­an sa­noa ja ker­toa? Mitä ha­lu­an kuul­la, ja kuu­len­ko? Kuun­te­len­ko? Huo­maan­ko sen mitä en kuu­le?

Jo­kai­nen päi­vä on sar­ja koh­taa­mi­sia. Ai­nut­ker­tai­sia. Ar­ki­sia, juh­la­vi­a­kin, suun­ni­tel­tu­ja tai en­nal­ta-ar­vaa­mat­to­mia. Ko­to­na, kou­lus­sa, työs­sä tai har­ras­tuk­sis­sa. Sitä niin toi­voi­si, et­tä kai­kis­sa koh­taa­mi­sis­sa osai­si ol­la ai­dos­ti läs­nä, koh­tai­si läm­pi­mäs­ti ja ar­vos­ta­en kaik­ki ta­paa­man­sa ih­mi­set.

Koh­taa­mis­ten pal­jous voi toi­si­naan ol­la vä­syt­tä­vää. Ih­mis­suh­tei­den kir­joon mah­tuu toi­si­naan haas­tei­ta. Ai­toon koh­taa­mi­seen kui­ten­kin usein riit­tää se, et­tä kuun­te­lee, on läs­nä ja vä­lit­tää. Koh­taa­mis­ten voi­ma on lap­sen ilos­sa, ys­tä­vän hy­mys­sä ja naa­pu­rin äi­din tuo­mien säm­py­löi­den mu­ka­na tul­leis­sa läm­pi­mis­sä aja­tuk­sis­sa. Sen tun­tee sil­loin, kun voi ja­kaa ison ilon tai ot­taa pois osan suu­res­ta huo­les­ta.

Näi­nä päi­vi­nä, mo­nien koh­taa­mis­ten ää­rel­lä olen huo­man­nut usein hy­räi­le­vä­ni Sii­o­nin lau­lua 339. Ru­noi­li­ja In­ke­ri Kar­vo­sen sa­noit­ta­min aja­tuk­sin, näi­tä minä toi­von ja pyy­dän:

"Näit, Her­ra, elä­mä­ni, luo­mi­sen aa­mus­sa,

val­mis­tit teh­tä­vä­ni sa­na­si va­los­sa.

Vain sii­hen luot­taa an­na, jos hor­juu kut­su­mus,

ar­moo­si toi­vo pan­na, kun pai­naa uu­pu­mus.

Tien näy­tät, esi­mer­kin pal­vel­la toi­sia.

Nyt pyy­dän mie­lin her­kin työn haas­teet koh­da­ta.

Suo työ­hön in­nos­tus­ta ja rie­mun het­kiä,

ar­kee­ni huo­jen­nus­ta kii­rei­den kes­kel­lä."

HannaKalliokoski
Olen meren äärellä syntynyt ja kasvanut, elämän yllätyksellisiä polkuja yli 40 vuotta kulkenut ison perheen äiti. Tähän saakka olen tehnyt arkityötä pääosin kotona, nyt uusi elämänvaihe on vienyt opiskelujen pariin. Minulle ovat tärkeitä hetket, tunnelmat, niiden tallettaminen ja jakaminen. Haluaisin kirjoittaa arjesta, juhlastakin, elämän ilosta ja valosta ja siitä, että kaikki järjestyy, aina. Palautetta teksteistäni voi laittaa osoitteeseen hanna.kalliokoski@gmail.com.
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys