JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Po­lul­la kat­soo lä­hel­le ja kau­as

Heikkala Inkeri
Aiemmat blogit
10.6.2016 6.32

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160610063200

Po­lun al­ku oli ou­to. Tal­vi­set hak­kuut oli­vat rii­su­neet tu­tun mai­se­man ka­ruk­si au­ki­ok­si. Mut­ta po­lun pää löy­tyi kui­ten­kin. Kat­se piti kui­ten­kin pi­tää tiu­kas­ti maas­sa, jot­ta pys­tyi väis­te­le­mään hak­kuu­jät­tei­tä. Po­lun haa­rau­mas­sa ole­va mo­ni­lat­vai­nen män­ty oli jä­tet­ty pai­koil­leen. Se tör­röt­ti yk­si­näi­se­nä au­ke­an kes­kel­lä. Lin­nun­lau­lu­puus­sa he­läh­ti nyt­kin lau­lu­ras­taan vi­hel­lys.

Olin läh­te­nyt yk­si­näi­sel­le ret­kel­le­ni niin kuin mon­ta ker­taa ai­kai­sem­min­kin vuo­sien mit­taan. Luon­non kes­kel­lä ris­ti­rii­tai­set ja ras­kaat­kin aja­tuk­set oli­vat mo­nes­ti löy­tä­neet rau­hal­li­sen uo­man. En pys­ty­nyt miet­ti­mään nyt­kään laa­jo­ja ko­ko­nai­suuk­sia, aja­tus­ten vir­ta kul­ki hy­vin ka­pe­al­la po­lul­la.

Pol­ku su­kel­si vii­mein tut­tuun met­sään. Kir­kas pais­te jäi pui­den var­joon, ja sil­mät va­pau­tui­vat kat­se­le­maan ym­pä­ril­le. Yh­den män­nyn juu­rel­la oli kasa kaar­nan­pa­lo­ja. Rii­sut­tu män­ty! Har­maas­sa jo ke­lou­tu­nees­sa run­gos­sa oli ro­so­ja, alim­mat ok­sat roik­kui­vat alas­päin. Ylim­mät kur­kot­ti­vat koh­ti tai­vas­ta. Tuo kelo sei­soi­si pai­kal­laan kau­an ai­kaa sen­kin jäl­keen, kun vii­mei­nen­kin kaar­nan­pa­la maas­sa oli­si la­hon­nut. Mie­tin, voi­si­ko tuo puu ku­va­ta Ju­ma­lan työ­tä lap­ses­saan? Ko­et­te­le­muk­set ovat rii­su­mas­sa pal­jos­ta tur­has­ta, et­tä ok­sat jak­sai­si­vat ku­rot­tua koh­ti tai­vas­ta. Mut­ta jä­reä, tuul­ta ja pak­kas­ta uh­maa­va run­ko ei tun­tu­nut so­pi­van ai­na­kaan omaan it­seen, kau­ka­na sii­tä!

”Mik­si mi­nul­le an­ne­taan niin pal­jon vai­keuk­sia, li­sää ja li­sää. Mitä minä olen teh­nyt, et­tä jou­dun kaik­ki ot­ta­maan vas­taan?” Us­ko käy hei­kok­si näi­den ky­sy­mys­ten kes­kel­lä. Ja vas­taa­jan huu­lil­le ei tah­do löy­tyä loh­dut­ta­via sa­no­ja. Näi­nä päi­vi­nä on kuun­nel­tu pal­jon tut­tua virt­tä: "Hy­vyy­den voi­man ih­meel­li­seen suo­jaan, olem­me kaik­ki hil­jaa kät­ke­tyt…" (Vk. 600.) Kir­joit­ta­ja odot­ti so­dan kes­kel­lä van­git­tu­na var­maa koh­ta­lo­aan, te­loi­tus­ta, ja kui­ten­kin us­koi, et­tä "il­las­ta aa­muun kans­sam­me on Luo­ja. Hä­nel­tä saam­me huo­mis­päi­vän­kin".

Pol­ku nou­si vaa­raan. Kä­ve­le­mi­nen nos­ti sy­ket­tä ja hien pin­taan. En väsy kos­kaan kat­se­le­maan ko­ti­seu­tu­ni kau­nis­ta jär­vi­mai­se­maa yl­hääl­tä vaa­ras­ta. Met­sien kes­kel­lä jos­sa­kin oli pie­ni ko­tim­me ja sen vie­lä pie­nem­mät asuk­kaat. Olem­me suu­ren luo­mis­työn kes­kel­lä ai­van mi­tät­tö­miä. Ja kui­ten­kin Ju­ma­la pi­tää meis­tä huo­len, jo­kai­ses­ta. Hän ha­lu­aa an­taa meil­le saat­ta­jia mat­kan vai­kei­siin het­kiin. Muis­te­lin juu­ri käy­mää­ni pu­he­lin­kes­kus­te­lua ja loh­dut­ta­via sa­no­ja: ”Em­me vält­tä­mät­tä kos­kaan saa tie­tää, mik­si mei­tä ko­e­tel­laan, mut­ta mi­nua on ai­na­kin loh­dut­ta­nut ker­ran kuu­le­ma­ni sa­nat: kun tar­hu­ri hoi­taa vii­ni­puu­taan, se on sil­loin kaik­kein lä­him­pä­nä sitä.”

InkeriHeikkala
Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.
29.5.2020

Her­ra on mi­nun va­lo­ni ja apu­ni, ketä minä pel­käi­sin? Her­ra on mi­nun elä­mä­ni tur­va, ketä siis säik­kyi­sin? Ps. 27:1

Viikon kysymys