JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Pu­hu­mi­nen ho­pe­aa, vai­ke­ne­mi­nen kul­taa?

Aiemmat blogit
7.8.2014 7.40

Tun­nen nuo kas­vot niin hy­vin, et­tä tie­dän, mitä on tu­los­sa. Hymy al­kaa ai­na sil­mä­kul­mis­ta, siir­tyy sit­ten sil­miin. Kat­se koh­dis­tuu mi­nuun, ja suu­pie­liin tu­lee eloa. Vie­lä­kin saan het­ken odot­taa. Mut­ta olen op­pi­nut, et­tä ai­na kan­nat­taa odot­taa. Jos kär­si­mät­tö­mä­nä eh­din ky­sy­mään, mitä nyt, asi­an ulos­tu­lo vain vii­väs­tyy. Ja minä malt­ta­ma­ton ha­lu­an eh­dot­to­mas­ti kuul­la nuo aja­tuk­set, sil­lä ne ovat ai­na kuu­le­mi­sen ar­voi­sia.

Täs­sä ajas­sa pär­jää pu­hu­mi­sen tai­doil­la. Pu­heil­mai­sua ope­te­taan jo pe­rus­kou­lus­ta läh­tien. Ar­ti­ku­loin­tia har­joi­tel­laan ja suul­li­sil­la esi­tyk­sil­lä ha­lu­taan pois­taa esiin­ty­mis­ti­lan­teen jän­ni­tys­tä. Ko­to­na jo ihan pie­nil­le lap­sil­le pai­no­te­taan: Sinä voit ai­na ker­toa, mikä si­nua vai­vaa. Pa­hal­la mie­lel­lä ole­val­le­han se ei ai­na ole help­poa! So­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa nä­ky­vyyt­tä saa se, joka ak­tii­vi­ses­ti ker­too nä­ke­myk­sis­tään ja ko­ke­muk­sis­taan. Tämä ai­ka on roh­kei­den esiin­ty­jien ai­kaa.

On hyvä asia, et­tä lä­hi­suh­teis­sa ko­ros­te­taan pu­hu­mi­sen tär­keyt­tä. On to­del­la tär­ke­ää, et­tä nuo­ret pa­rit jo seu­rus­te­lu­ai­ka­na pu­hui­si­vat pal­jon, kos­ka sil­loin toi­sen ar­vo­maa­il­ma, tun­teet ja tar­peet avau­tu­vat toi­sel­le. Tu­lee tie­to ja ym­mär­rys, olem­me­ko toi­sil­lem­me oi­kei­ta ih­mi­siä rin­nal­la kul­ki­joik­si. Kyky kä­si­tel­lä vai­kei­ta asi­oi­ta vah­vis­taa yh­teen­kuu­lu­vai­suu­den tun­net­ta.

Mut­ta kaik­ki ei­vät ole pu­hu­via ih­mi­siä. Pu­hu­mat­to­mia on myös heis­sä, jot­ka pu­hu­vat pal­jon. Sel­lai­sia, jot­ka ei­vät kos­kaan oi­ke­as­ti ra­o­ta omaa si­sin­tään. On lä­him­mäi­siä, joi­den on val­ta­van vai­kea pu­hua omis­ta tun­teis­taan. Toi­vot­ta­vas­ti osaam­me an­taa ti­laa myös heil­le. Mon­ta ker­taa on­kin niin, et­tä hil­jai­ses­ta ja si­sään­päin kään­ty­nees­tä ih­mi­ses­tä löy­tyy ai­doin kuun­te­li­ja.

Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan myös pu­hu­mi­ses­ta ja vai­ke­ne­mi­ses­ta. Syyt­tä­jien edes­sä Jee­sus vai­ke­ni. ”On ai­ka pu­hua ja ai­ka ol­la vai­ti.” Vai­ke­ne­mi­sen ke­ho­tuk­sel­la ha­lu­taan opet­taa lä­him­mäi­sen kun­ni­oi­tus­ta. On vai­kea pu­hua ja kuun­nel­la yh­tä ai­kaa. Yk­si­lö­kes­kei­ses­sä ajat­te­lu­ta­vas­sa toi­sen ih­mi­sen hil­jai­sel­le ja nöy­räl­le huo­mi­oo­not­ta­mi­sel­le ei tah­do löy­tyä si­jaa.

Hil­jai­sen ih­mi­sen rin­nal­la olen op­pi­nut ra­kas­ta­maan hil­jai­suut­ta. Olo­ti­laa, jos­sa ei tar­vit­se täyt­tää pit­ki­ä­kään hil­jai­sia het­kiä tur­hal­la ju­tus­te­lul­la. Ai­na tie­dän myös sen, et­tä tu­len kuul­luk­si, kun kuu­li­jaa tar­vit­sen. Olen myös op­pi­nut sen, et­tä toi­ses­ta vä­lit­tä­mi­nen ja huo­mi­o­no­soi­tuk­set ei­vät tar­vit­se sa­no­ja. Kos­ke­tus ja sil­miin kat­so­mi­nen mer­kit­se­vät enem­män kuin tu­hat sa­naa. Ja tär­keim­mäl­le asi­al­le, an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mil­le, sa­nat ei­vät ole hu­kas­sa.

InkeriHeikkala
Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.
17.2.2020

He­rää, Her­ra! Mik­si nu­kut? Nou­se, älä iäk­si hyl­kää! Nou­se aut­ta­maan mei­tä, lu­nas­ta mei­dät ar­mo­si täh­den! Ps. 44:24,27

Viikon kysymys