JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

​Rip­pi­kou­lua ja tie­to­tek­niik­kaa

Aiemmat blogit
6.3.2015 6.26

Hel­mi­kuun alus­sa Sii­ka­tör­män lei­ri­kes­kuk­seen ko­koon­tui iloi­nen jouk­ko rip­pi­kou­lu­lai­sia. Ky­sei­sen rip­pi­kou­lu­lei­rin en­sim­mäi­nen vii­kon­lop­pu­jak­so al­koi. Lei­rin isot­vel­jet ja -sis­kot ot­ti­vat jo­kai­sen lei­ri­läi­sen hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti vas­taan. Lei­rin al­ku­har­tau­des­sa py­säh­dyim­me Ju­ma­lan sa­nan ää­rel­lä miet­ti­mään, mitä var­ten olim­me rip­pi­kou­lus­sa. Näin jän­nit­ty­nei­tä ja ar­ko­ja kat­sei­ta, joi­den il­me va­pau­tui il­lan ai­ka­na. Ryh­mäy­ty­mi­nen yh­tei­sel­le rip­pi­kou­lu­mat­kal­le al­koi. Lei­ri­läi­set ja­et­tiin il­lan lo­puk­si pien­ryh­miin, jois­sa tu­tus­tut­tiin mui­hin lei­ri­läi­siin ja har­joi­tel­tiin pien­ryh­mä­toi­min­taa isois­ten joh­dol­la.

Osa hen­ki­lö­kun­nas­ta oli pi­tä­nyt suun­nit­te­lu­pa­la­ve­ria edel­li­sel­lä vii­kol­la. Lei­rin oh­jaa­ja (van­hal­ta ni­mel­tään isän­tä) Mart­ti Jo­ke­lai­nen ko­ros­ti il­ma­pii­rin mer­ki­tys­tä. Pu­huin lei­rin vas­taa­va­na te­o­lo­gi­na ryh­mäy­ty­mi­sen ja yh­tei­sen ta­voit­teen tär­key­des­tä. Mart­ti-oh­jaa­ja ot­ti pu­heek­si kän­ny­köi­den hyö­dyn­tä­mi­sen ope­tuk­ses­sa. In­nos­tuin aja­tuk­ses­ta, kun Mart­ti esit­te­li net­ti­oh­jel­man, jon­ka kaut­ta rip­pi­kou­lu­lais­ten pien­ryh­mät voi­si­vat to­teut­taa tie­to­kil­pai­lun kes­ke­nään.

Pää­tim­me to­teut­taa kil­pai­lun toi­se­na lei­ri­päi­vä­nä, lau­an­tai-il­ta­na. Edel­li­sen il­lan, aa­mun ja päi­vän ope­tus­tuo­ki­ot oli­vat osal­taan poh­ja­na kil­pai­lu­ky­sy­myk­sil­le. Raa­mat­tu-ky­sy­mys­ten li­säk­si laa­dim­me isois­ten kans­sa ky­sy­myk­siä, jot­ka liit­tyi­vät hen­ki­lö­kun­nan elä­män­his­to­ri­aan. Vas­taus­ten avul­la lei­ri­läi­set voi­si­vat hah­mot­taa, min­kä­lai­sia per­soo­nia hen­ki­lö­kun­nas­ta löy­tyi­si.

Per­jan­tai­na oli pu­hut­tu jo Ju­ma­lan luo­mis­työs­tä ja ih­mi­sen pai­kas­ta tääl­lä maa­il­mas­sa. Lau­an­tai­na pa­la­sim­me tie­to­kil­pai­lu­ky­sy­mys­ten kaut­ta konk­reet­ti­ses­ti tä­hän­kin ai­hee­seen. Vas­tauk­set myös ha­vain­nol­lis­ti­vat, et­tä jo­kai­nen meis­tä on Ju­ma­lan luo­ma, ai­nut­laa­tui­nen ih­mi­nen. Pai­no­tim­me eri­tyi­ses­ti Ju­ma­lan luo­mis­työs­tä avau­tu­vaa vas­tuu­ta.

En­tä it­se kil­pai­lu? Nuo­ret oli­vat in­nois­saan, kun pää­si­vät ko­kei­le­maan päät­te­ly­ky­ky­ään. Useim­mat ky­sy­myk­set oli­vat mo­ni­va­lin­ta­teh­tä­viä, jois­sa no­peus ja he­reil­lä olo oli­vat suu­rek­si avuk­si. Yh­del­lä ryh­mäl­lä pet­ti kän­ny­kän tek­niik­ka juu­ri, kun ryh­mä oli hi­vut­tau­tu­mas­sa kil­pai­lun kär­keen. Toi­nen ryh­mä viih­tyi pit­kään kär­jes­sä, mut­ta in­nos­tui sit­ten seu­raa­maan lii­kaa muit­ten te­ke­mi­siä. Lop­pu­tu­lok­se­na oli pie­ni ma­ha­las­ku ja pu­to­a­mi­nen tu­los­lis­tan hän­tä­pää­hän. Kil­pai­lun jän­ni­tys säi­lyi lop­puun as­ti, ja voit­ta­ja­jouk­kue sai mah­ta­vat ap­lo­dit.

Mie­len­kiin­toi­sin kil­pai­lu­ky­sy­mys tai­si ol­la se, kuin­ka pal­jon te­o­lo­gi Tuo­mo Ko­mu­lai­nen nos­taa pen­kil­tä pai­no­ja. Vas­tauk­sis­ta sel­vi­si, et­tä lei­ri­läi­set oli­vat ali­ar­vi­oi­neet Tuo­mon fyy­si­set voi­ma­va­rat. Oi­kea vas­taus he­rät­ti sel­ke­ää kun­ni­oi­tus­ta nuo­ren pas­to­rin rei­pas­ta ole­mus­ta koh­taan.

Kun olim­me vas­ta viet­tä­neet Ru­ne­ber­gin päi­vää, oli luon­nol­lis­ta esit­tää ky­sy­mys: mikä on Ru­ne­ber­gin lau­le­tuin lau­lu. Mo­net va­lit­si­vat vas­tauk­sek­si Maam­me-lau­lun, joka on var­maan tun­ne­tuin Ru­ne­ber­gin lau­luis­ta. Oi­kea vas­taus oli kui­ten­kin Mä sil­mät luon ylös Tai­vaa­seen -vir­si, joka on ol­lut vuo­si­kym­me­niä yk­si suo­si­tuim­mis­ta kas­te­ti­lai­suuk­sien vir­sis­tä. Sitä ovat lau­la­neet mo­net su­ku­pol­vet jo en­nen mei­tä.

Rip­pi­kou­lu­ryh­mäm­me hyö­dyn­tää tie­to­tek­niik­kaa myös rip­pi­kou­lu­jak­so­jen vä­lil­lä: pe­rus­tim­me rip­pi­kou­lun kes­kus­te­lu­ryh­män net­tiin. Eri­tyi­sen mu­ka­vaa oli, et­tä minä ja Mart­ti pääs­tiin sii­hen nuor­ten toi­vo­muk­ses­ta mu­kaan. An­noin nuo­ril­le ko­ti­teh­tä­väk­si tu­tus­tua muu­ta­miin Raa­ma­tun ker­to­muk­siin. Pys­tyn kes­kus­te­lu­ryh­män kaut­ta kan­nus­ta­maan nuo­ria to­teut­ta­maan an­net­tu teh­tä­vää, jos­sa pi­tää piir­tää ku­va­sar­ja an­ne­tus­ta raa­ma­tun­koh­das­ta. Voin myös muis­tut­taa nuo­ria, et­tä he tu­tus­tu­vat ko­ti­seu­ra­kun­taan jak­so­jen vä­lil­lä. Kes­kus­te­lu­pals­tan kaut­ta voin myös lä­het­tää van­hem­mil­le ter­vei­siä.

Rip­pi­kou­lu on yh­tei­nen mat­ka. Toi­von kai­kil­le rip­pi­kou­lu­ryh­mil­le Ju­ma­lan siu­naa­maa mat­kaa ar­vok­kaas­sa elä­män­vai­hees­sa. Tek­niik­ka voi osal­taan pal­vel­la yh­tey­den­pi­dos­sa ja yh­teis­hen­gen luo­mi­ses­sa. Se on kui­ten­kin vain pal­ve­li­ja. Tär­kein­tä on sy­dä­men us­ko ja sen vai­kut­ta­ma rak­kau­den mie­li toi­sia ih­mi­siä koh­taan.

MattiKinnunen
Olen 46-vuotias pappi pohjoisesta, Iistä. Toimin Iin seurakunnassa kasvatuksesta vastaavana kappalaisena. Toinen vielä mieluisempi tehtäväni on kasvattaa vaimoni kanssa kymmentä lastamme. Vapaa-ajalla minut näkee usein lenkkarit tai sukset jalassa. Ihmisten kohtaaminen on minulle läheistä ja tärkeää. Laulaminen on myös tapani purkaa tuntemuksiani. Joskus teen lauluja itsekin johonkin elämäntilanteeseen.
29.2.2020

Jee­sus sa­noo: "Koot­kaa it­sel­len­ne aar­tei­ta tai­vaa­seen. Siel­lä ei koi ei­kä ruos­te tee tu­ho­jaan ei­vät­kä var­kaat mur­tau­du si­sään ja va­ras­ta. Mis­sä on aar­tee­si, siel­lä on myös sy­dä­me­si." Matt. 6:20-21

Viikon kysymys