JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Vanhan taulun sanoma

15.3.2022 6.00

Juttua muokattu:

2.1. 15:02
2025010215022820220315060000

Vau­la Es­ke­li

Taiteilijan näkemys 12-vuotiaasta Jeesuksesta temppelissä. Sain taulun lapsena äidiltäni syntymäpäivälahjaksi.

Taiteilijan näkemys 12-vuotiaasta Jeesuksesta temppelissä. Sain taulun lapsena äidiltäni syntymäpäivälahjaksi.

Vaula Eskeli


Tu­lit luok­se­ni ky­lään.

Päi­vän hä­mär­ty­es­sä

sa­maan las­ten ru­kouk­seen

kie­doim­me toi­sem­me,

nu­kah­dim­me läm­pi­män

pei­ton al­le.


Sei­näl­lä mei­tä kat­soi

kul­ta­hiuk­si­nen en­ke­li.


(Vau­la Es­ke­li)


Van­hoi­hin esi­nei­siin liit­tyy eri­lais­ten muis­ti­ku­vien kaut­ta mo­ni­ker­rok­sel­li­suus, joka si­too ne kiin­te­äs­ti elä­mään. Esi­neis­sä kul­ke­va su­ku­pol­vien ket­ju tuo ne ny­ky­päi­vään. Kes­keis­tä on myös­kin se, mis­tä esi­ne on pe­räi­sin ja ke­nel­tä sen on saa­nut.

Haa­lis­tu­nut van­ha va­lo­ku­va on saa­nut ai­ko­jen saa­tos­sa paik­kan­sa mo­nen ko­din sei­näl­lä tai kir­ja­hyl­lys­sä. Jo­kin van­ha huo­ne­ka­lu tai esi­ne ha­lu­taan säi­lyt­tää ar­vok­kaa­na muis­to­na omas­ta lap­suu­des­ta tai van­hem­pien ja iso­van­hem­pien men­nei­syy­des­tä. Ul­la­kol­le ja va­ras­toi­hin vie­dyt esi­neet kun­nos­te­taan ja tuo­daan ta­kai­sin si­säl­le, jos­sa ne saa­vat oman paik­kan­sa.

Ko­ti­ni sei­näl­lä ole­va van­ha tau­lu he­rät­tää oma­koh­tai­sia muis­ti­ku­via lap­suu­des­ta­ni. Äi­din mi­nul­le 6-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vä­lah­jak­si os­ta­ma suo­je­lu­sen­ke­li­tau­lu oli eri­lai­nen kuin si­sa­rel­la­ni ole­va. Tau­lu ei ole se tut­tu ta­va­no­mai­nen, jos­sa en­ke­li suo­je­lee kah­ta sil­taa ylit­tä­vää las­ta.

Tau­lus­sa­ni on kuva nuo­res­ta Jee­suk­ses­ta, joka on ojen­ta­nut kä­ten­sä kat­so­jaa koh­ti. Muis­tan lap­se­na kat­so­nee­ni il­tai­sin sei­näl­lä ole­vaa ku­vaa usein ja miet­ti­nee­ni, kuin­ka hie­no se on.

Tau­lu on kul­ke­nut mu­ka­na­ni kaik­ki muu­tot. Sen lasi oli jos­sain vai­hees­sa rik­kou­tu­nut, mut­ta se on uu­sit­tu myö­hem­min. En ole sat­tu­nut nä­ke­mään tois­ta vas­taa­van­lais­ta tau­lua, mut­ta kau­an sit­ten löy­sin kir­ja­kau­pas­ta kor­tin, jos­sa on kuva ky­sei­ses­tä maa­lauk­ses­ta. Kor­tin avul­la löy­sin hie­man tie­toa tau­lun al­ku­pe­räs­tä. Ky­sees­sä on pai­no­ku­va an­tiik­ki­maa­lauk­ses­ta, jos­sa 12-vuo­ti­as Jee­sus on temp­pe­lis­sä.

Pää­tin lu­kea ker­to­muk­sen tau­lun ta­pah­tu­mis­ta Ko­din ku­va­raa­ma­tus­ta. Jee­sus oli tul­lut pää­si­äis­juh­lil­le van­hem­pien­sa kans­sa (Luuk. 2:41–52). Juh­lien pää­tyt­tyä, mui­den läh­det­tyä jo ko­ti­mat­kal­le Jee­sus jäi temp­pe­liin kes­kus­te­le­maan opet­ta­jien kans­sa.

Huo­mat­tu­aan, et­tä Jee­sus ei ol­lut tois­ten mu­ka­na, Joo­sef ja Ma­ria huo­les­tui­vat ja pa­la­si­vat et­si­mään hän­tä. Ma­ria oli hel­pot­tu­nut Jee­suk­sen löy­ty­es­sä, mut­ta nuh­te­li hän­tä: ”Poi­ka­ni, mik­si teit tä­män?” Jee­sus ky­syi Ma­ri­al­ta: ”Et­te­kö tien­neet, et­tä mi­nun tu­lee ol­la Isä­ni luo­na?” Jee­suk­sen sa­nat osoit­ta­vat hä­nen tie­tä­neen, kuka oli hä­nen to­del­li­nen Isän­sä. Jee­sus läh­ti ko­ti­mat­kal­le van­hem­pien­sa kans­sa, tuli Na­sa­re­tiin ja oli heil­le kuu­li­ai­nen.

Ker­to­muk­sen lo­pus­sa ku­va­taan Ma­ri­an us­koa ja kuu­li­ai­suut­ta Ju­ma­lan sa­nal­le. Ma­ria kät­ki kai­ken kuu­le­man­sa sy­dä­meen­sä. Jee­suk­sel­le kart­tui ikää ja vii­saut­ta; Ju­ma­lan ja ih­mis­ten suo­sio seu­ra­si hän­tä. Pyhä per­he, ku­ten Joo­se­fin ja Ma­ri­an per­het­tä on ni­mi­tet­ty, on esi­merk­ki­nä mei­dän­kin ai­kam­me ih­mi­sil­le.

Syntymäpäivälahjataulun tausta ja löytämäni kortti, jossa on sama kuva kuin taulussa.

Syntymäpäivälahjataulun tausta ja löytämäni kortti, jossa on sama kuva kuin taulussa.

Vaula Eskeli


Op­paak­si py­hän en­ke­lin

hän rin­nal­l­le­ni suo.

Jos jou­dun tiel­lä tah­roi­hin,

hän oh­jaa läh­teen luo.


(SL 171:3)

VaulaEskeli
Katson elämää naisen, vaimon, sekä tukiperhe- ja sijaisvanhemman näkökulmasta. Olen saanut kokea vanhemmuuden onnenhetkiä avatessamme kotimme perhehoitoa tarvitseville lapsille. Olen syntyisin keskipohjalaisesta pienviljelijäperheestä. Asuin pitkään pääkaupunkiseudulla tehden työtä hoitoalalla. Nyt kotini ikkunoista avautuu pohjanmaalainen maisema. Pidän runoista ja seuraan vuodenaikojen vaihtelua. Rakastan puutarhanhoitoa. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen vaula.eskeli@gmail.com