JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Voin­ko luot­taa?

Heikkala Inkeri
Aiemmat blogit
9.1.2015 6.55

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150109065500

Koh­ti kat­so­vien tum­mien sil­mien tus­ka on to­del­li­nen, hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti lä­pi­käy­ty.

– Mi­ten kos­kaan pys­tyn luot­ta­maan ke­neen­kään? Mi­ten maa­il­mas­sa voi ol­la ih­mi­siä, jot­ka ky­ke­ne­vät sa­tut­ta­maan tois­ta niin pal­jon?

Tus­ka on tart­tu­vaa. Se kie­tou­tuu lä­hel­lä ole­vien ym­pä­ril­le ja saa nuo­ret poh­ti­maan, mi­ten voi tie­tää, mil­lai­sia koh­taa­mam­me ih­mi­set oi­ke­as­ti ovat. Pi­tää­kö ai­na ol­la va­ruil­laan? Pi­tää­kö elää pe­los­sa joka het­ki? Kun lu­kee uu­ti­sia, tun­tuu hel­pos­ti, et­tä mis­sä ta­han­sa saat­taa ta­pah­tua pa­ho­ja asi­oi­ta. Mis­sä ta­han­sa vas­taam­me voi tul­la ih­mi­nen, jon­ka teot ovat ar­vaa­mat­to­mia. Pi­tää­kö siis elää ai­nai­ses­sa pe­los­sa?

Raa­ma­tus­sa lu­kee: ol­kaa hy­väs­sä tur­vas­sa! Rank­ka ko­ke­mus sai ol­la tuo­mas­sa Ju­ma­lan tur­vaan ker­to­muk­se­ni nuo­ren. Sai löy­tyä Ju­ma­la, joka ei ole pe­lot­ta­va ja pe­tol­li­nen, vaan us­kol­li­nen ja lau­pi­as. Ko­ke­mus roh­kai­si mei­tä lä­hel­lä kul­ke­vi­a­kin tie­dol­la, kuin­ka vah­val­la ja tur­val­li­sel­la poh­jal­la oma elä­mäm­me on, kun se on Ju­ma­lan tur­vas­sa, pet­tä­mät­tö­mien käm­me­nien suo­jas­sa.

Ko­ke­mus toi mie­leen muis­ton erääs­tä kes­kus­te­lus­ta, jon­ka kä­vin us­kos­ta luo­pu­neen lä­hei­se­ni kans­sa. Olin ky­sy­nyt hä­nel­tä, et­tä jä­tit­kö mi­tään, mitä tu­let kai­paa­maan.

– Ai­na­kin luot­ta­mus. Us­ko­vai­siin voi ai­na luot­taa, hän sa­noi hil­jaa.

Hä­nen ko­ke­muk­sen­sa tun­tui isol­ta ja mer­kit­tä­väl­tä. Toi­voin, et­tä se oli­si niin mer­kit­tä­vä, et­tä se oli­si tien­viit­ta­na ta­kai­sin. Mo­nes­ti jäl­ki­kä­teen olen pa­lan­nut tuo­hon vas­tauk­seen ja miet­ti­nyt, mit­kä ko­ke­muk­set oli­vat sen taus­tal­la.

Ajat­te­len, et­tä luot­ta­mus Ju­ma­laan tu­lee us­kon kaut­ta. Se an­taa tur­val­li­sen koh­teen hil­jai­sel­le pu­heel­le, kun elä­mä tuo ah­dis­tus­ta ja tus­kaa. Se an­taa lu­van it­kul­le il­man syy­tök­siä ja kat­ke­ruut­ta. Se lu­paa ru­koil­la, vaik­ka ei oli­si sa­no­ja­kaan. Jo­na­kin päi­vä­nä se voi an­taa voi­man an­taa an­teek­si hä­nel­le­kin, joka ei an­teek­si­an­toa pyy­dä. Tär­kein­tä on, et­tä se an­taa rau­han ja le­von.

On suun­nat­to­man iso asia, et­tä vaik­ka on jou­tu­nut käy­mään läpi vai­kei­ta­kin asi­oi­ta, voi aja­tel­la, et­tä ei kul­je tätä tie­tä yk­sin, vaan tai­vaan Isä kul­kee mu­ka­na. Ja vaik­ka juu­ri nyt ei näe ja tie­dä, mi­ten hän asi­oi­ta joh­dat­taa, hän joh­dat­taa kui­ten­kin. Jos­kus olen hy­vin konk­reet­ti­ses­ti jäl­ki­kä­teen saa­nut ko­kea, et­tä juu­ri näin se ta­pah­tui. Ja ih­me­tel­lä Luo­jan vii­sas­ta tar­koi­tus­ta.

InkeriHeikkala
Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.
6.6.2020

Kris­tus on niin kuin ih­mis­ruu­mis, joka on yk­si ko­ko­nai­suus mut­ta jos­sa on mon­ta jä­sen­tä; vaik­ka jä­se­niä on mon­ta, ne kaik­ki yh­des­sä muo­dos­ta­vat yh­den ruu­miin. 1 Kor. 12:12

Viikon kysymys