JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Elävä usko synnyttää todellisen vapauden

Päivämies
Artikkelit
25.8.2015 10.10

Juttua muokattu:

2.1. 00:52
2020010200523320150825101000

KUVA: ARVI TYNI

KUVA: ARVI TYNI

Yh­teis­kun­nas­sam­me va­pau­den kä­sit­teel­lä on hy­vin mon­ta eri mer­ki­tys­tä. Esi­mer­kik­si eri tie­tee­na­loil­la va­paus ym­mär­re­tään eri ta­voil­la. Me­di­as­sa esil­le tu­le­va ylei­nen mie­li­pi­de ko­ros­taa ih­mi­sen lä­hes ra­ja­ton­ta va­paut­ta to­teut­taa it­se­ään. Tämä nä­kyy ih­mi­sen ha­lu­na tul­la toi­meen yk­sin, omien voi­mien­sa ja mah­dol­li­suuk­sien­sa va­ras­sa.

Ajas­sam­me usein ihan­noi­daan va­paan sek­su­aa­li­suu­den ohel­la nuo­ruut­ta, kau­neut­ta ja me­nes­tys­tä. Mo­net vä­syt­tä­vät, jopa or­juut­ta­vat it­sen­sä elin­ta­so­kil­pai­lun pai­neis­sa. Ai­neel­li­nen hy­vin­voin­ti ja pin­nal­li­set ais­ti­nau­tin­not ei­vät ky­ke­ne an­ta­maan ih­mi­sel­le tur­vaa ja kes­tä­vää on­nea. Sen vuok­si moni tun­tee elä­män­sä tyh­jäk­si ja mer­ki­tyk­set­tö­mäk­si – elä­män sy­vem­pi mer­ki­tys on jää­nyt unoh­duk­siin.

Ju­ma­lan aset­ta­ma ja Py­häs­sä Raa­ma­tus­sa il­moi­tet­tu ih­mi­sen elä­män sy­vin tar­koi­tus on pääs­syt mo­nel­ta va­ka­vas­ti hä­mär­ty­mään: Saa­te­taan kyl­lä us­koa Ju­ma­lan ole­mas­sa­o­loon, mut­ta ei Raa­ma­tun il­moit­ta­maan kol­miyh­tei­seen Ju­ma­laan. Ei us­ko­ta, et­tä Ju­ma­la on luo­nut ih­mi­sen yh­tey­teen­sä, ian­kaik­kis­ta elä­mää var­ten, tai et­tä elä­män sy­vin tar­koi­tus on Ju­ma­lan Po­jas­saan Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa tar­jo­a­ma täy­del­li­nen so­vin­to­työn osal­li­suus. Sen saa omak­seen Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­min us­ko­mi­sen kaut­ta. Elä­vä us­ko syn­nyt­tää to­del­li­sen va­pau­den ja ilon.

Kun Raa­mat­tu, lu­te­ri­lai­nen tun­nus­tuk­sem­me, op­pi-isäm­me Mart­ti Lut­he­rin kir­jat ja kirk­kom­me kris­ti­nop­pi pu­hu­vat kris­ti­tyn va­pau­des­ta, sil­lä tar­koi­te­taan ni­me­no­maan hen­gel­li­ses­sä mer­ki­tyk­ses­sä lä­hin­nä kah­ta asi­aa: va­paut­ta jos­ta­kin ja va­paut­ta jo­hon­kin.

Va­paut­ta jos­ta­kin

Jee­sus on va­paut­ta­nut ih­mi­sen, ei ai­no­as­taan pi­mey­den tur­mi­o­val­to­jen or­juu­des­ta, vaan myös lain al­ta ja ih­mis­ten or­juu­des­ta. Ju­ma­la lä­het­ti oman Poi­kan­sa murs­kaa­maan Ju­ma­lan vas­tus­ta­jan, sie­lun­vi­hol­li­sen val­lan. Kris­tus tuli saar­naa­maan köy­hil­le hy­vää sa­no­maa, pa­ran­ta­maan syn­nin sär­ke­miä sy­dä­miä, saar­naa­maan sie­lun­vi­hol­li­sen van­git­se­mil­le va­pau­tus­ta, saat­ta­maan sär­je­tyi­tä va­pau­teen. Hän it­se sa­noi tul­leen­sa, jot­ta hä­nen seu­raa­jil­laan oli­si elä­mä ja yl­tä­kyl­läi­syys (Joh. 10:10).

Lut­her opet­taa, et­tä ”käs­kyt kyl­lä oh­jaa­vat, mut­ta ei­vät au­ta, ne opet­ta­vat meil­le, mitä on teh­tä­vä, mut­ta ei­vät an­na sii­hen voi­maa. Ne on sen täh­den an­net­tu vain sitä var­ten, et­tä ih­mi­nen nii­den avul­la sai­si näh­dä oman voi­mat­to­muu­ten­sa hy­vän te­ke­mi­seen ja op­pi­si epäi­le­mään omaa it­se­ään.”

Raa­mat­tu to­te­aa­kin, et­tä lain kaut­ta tu­lee syn­nin­tun­to (Room. 3:20). Sik­si lain vir­ka on kuo­le­man vir­ka (Room. 7:10); se ei voi va­paut­taa syn­nin or­juu­des­ta ja van­hurs­kaut­taa ih­mis­tä. Sil­lä on kui­ten­kin tär­keä teh­tä­vä ol­la aja­mas­sa he­rä­tet­tyä sie­lua Kris­tuk­sen, lain ai­no­an täyt­tä­jän tykö (Gal. 3:24).

Va­paut­ta jo­hon­kin

Tai­vaas­ta lä­he­te­tyn, mut­ta tääl­lä maan pääl­lä kor­vin kuul­ta­van evan­ke­liu­min us­ko­mi­nen siir­tää hen­gel­li­ses­ti kuol­leen ih­mi­sen Ju­ma­lan ar­mo­val­ta­kun­taan, joka syn­nyt­tää va­pau­teen, ei or­juu­teen (Gal. 4:21–31). Täs­sä val­ta­kun­nas­sa on elä­vä evan­ke­liu­mi, van­hurs­kaut­ta­va us­ko Kris­tuk­seen, elä­väk­si te­ke­vä Pyhä Hen­ki. Evan­ke­liu­mi an­taa us­ko­jal­leen si­säi­sen va­pau­den ja puh­dis­taa oman­tun­non.

Ju­ma­lan lap­sel­le evan­ke­liu­mi on elä­mä, au­tuus, ilo, rau­ha, lepo ja va­paus. Si­säi­nen va­paus on ai­na ol­lut kris­ti­tyn ih­mi­sen osa. Sii­nä on ky­sy­mys Kris­tuk­sen hank­ki­mas­ta ja an­ta­mas­ta va­pau­des­ta. Va­paus on olo­ti­la, jo­hon Kris­tuk­sen pe­las­ta­va toi­min­ta siir­tää ih­mi­sen. Paa­va­li kir­joit­taa: ”Mis­sä Her­ran Hen­ki on, sii­nä on va­paus” (2. Kor. 3:17).

Raa­mat­tu muis­tut­taa, et­tä tämä va­paus ei kui­ten­kaan ole pa­huu­den pei­te (1. Piet. 2:16). Se ei ole li­hal­lis­ta va­paut­ta hem­pey­teen ja syn­nin lu­val­li­suu­teen ja nii­den kaut­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ra­jo­jen oma­val­tai­seen laa­jen­ta­mi­seen. Vää­räs­sä va­pau­des­sa us­kon kuu­li­ai­suus on vaa­ras­sa ka­do­ta ko­ko­naan.

Voi­ma­na Ju­ma­lan ar­mo

Ju­ma­lan lap­si on tul­lut au­tu­aak­si Ju­ma­lan ar­mos­ta, us­kon kaut­ta il­man lain te­ko­ja (Ef. 2:8). Paa­va­li kir­joit­taa Tii­tuk­sel­le: ”Sil­lä Ju­ma­lan ar­mo, kai­kil­le ih­mi­sil­le ter­veel­li­nen, on il­mes­ty­nyt. Joka mei­dät opet­taa kai­ken ju­ma­lat­to­man me­non hyl­kää­mään ja maa­il­mal­li­set hi­mot, ja täs­sä maa­il­mas­sa si­vi­äs­ti ja hurs­kaas­ti ja ju­ma­li­ses­ti elä­mään” (Tiit. 2:11-12).

Kris­ti­tyn va­paus ei kut­su tiuk­kuu­teen, vaa­ti­muk­siin ja la­kei­hin, vaan pe­las­tet­tu­na pal­ve­le­maan rak­kau­des­sa lä­him­mäi­siä. Se ei ole kut­sua hen­gel­li­seen yl­pey­teen ja poik­ki­leik­kaa­van to­tuu­den il­moit­ta­mi­seen, vaan kut­sua Ju­ma­lan pe­las­ta­van rak­kau­den osal­li­suu­teen ja sa­mal­la kut­sua to­del­li­seen va­pau­teen, sil­lä Ju­ma­lan Poi­ka te­kee to­del­li­ses­ti va­paik­si (Joh. 8:36).

Ju­ma­lan lap­si te­kee mat­kaa hy­vän oman­tun­non kan­ta­ja­na, syn­nin pois­pa­ni­ja­na ja Jee­suk­sen ve­ren kor­jaa­ja­na. Hän saa elää täy­del­li­ses­sä an­teek­si­an­ta­muk­ses­sa, ilos­sa ja va­pau­des­sa Ju­ma­lan tuo­mi­os­ta va­paa­na, tais­tel­len roh­ke­as­ti Ju­ma­lan ar­mo­voi­mal­la syn­tiä vas­taan, mi­tään pel­kää­mät­tä, sil­lä hä­nen koko elä­män­sä on Ju­ma­lan kä­des­sä.

Mart­ti Sal­li­nen

Ar­tik­ke­lia on ly­hen­net­ty. Lue koko teks­ti huo­men­na il­mes­ty­väs­tä Päi­vä­mies-leh­des­tä.

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys