JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Jo­kai­sel­la on oma tar­koi­tuk­sen­sa ja teh­tä­vän­sä

Päivämies
Artikkelit
29.11.2016 6.25

Juttua muokattu:

1.1. 23:40
2020010123405820161129062500

Kym­me­nen­nen käs­kyn si­säl­tö ki­tey­tyy Jee­suk­sen ope­tuk­seen: ”Kaik­ki, min­kä te tah­dot­te ih­mis­ten te­ke­vän teil­le, teh­kää se heil­le. Täs­sä on laki ja pro­fee­tat.” (Matt. 7:12.)

Syn­nil­lä on kuin rik­ka­ruo­hol­la juu­ren­sa, jot­ka ulot­tu­vat sy­väl­le sy­dä­meen. Kym­me­nen­nes­sä käs­kys­sä Ju­ma­la kiel­tää myös sy­dä­men pa­hat ha­lut. Aja­tuk­sis­sa suo­sit­tu syn­ti tu­lee en­nen pit­kää hel­pos­ti nä­ky­viin te­koi­na.

Tais­te­lu syn­tiä vas­taan on ai­na aloi­tet­ta­va hi­mois­ta. Jee­sus opet­taa vuo­ri­saar­nas­sa, et­tä joka hi­moi­ten kat­soo, on sy­dä­mes­sään teh­nyt syn­tiä. Paa­va­li kir­joit­taa Roo­ma­lais­kir­jees­sä: ”Mitä mei­dän on siis sa­not­ta­va? On­ko laki syn­tiä? Ei toki. Mut­ta vas­ta lain vai­ku­tuk­ses­ta tu­lin tun­te­maan syn­nin. Himo oli­si ol­lut mi­nul­le tun­te­ma­ton asia, el­lei laki oli­si sa­no­nut: ’älä hi­moit­se.’” (Room. 7:7.)

Lut­her to­te­aa kir­joi­tuk­ses­saan Puhe hy­vis­tä te­ois­ta: ”Ku­kaan ei ole ol­lut niin pyhä, et­tei hän oli­si tun­te­nut it­ses­sään pa­ho­ja ha­lu­ja, erit­täin­kin mil­loin ol­lut ole­mas­sa jo­kin nii­hin kii­hot­ta­va syy. Sil­lä pe­ri­syn­ti on meis­sä syn­nyn­näi­nen ja sitä to­sin voi lan­nis­taa, mut­ta se ei kos­kaan hä­viä en­nen kuin ruu­miil­li­ses­sa kuo­le­mas­sa.”

Avi­o­liit­toa ei saa rik­koa

Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa ker­ro­taan, kuin­ka Daa­vid lä­het­ti Uri­an kuo­le­maan sen jäl­keen, kun oli maan­nut tä­män vai­mon kans­sa. Näin teh­des­sään hän tuli rik­ko­neek­si vii­det­tä ja kuu­det­ta käs­kyä vas­taan. Daa­vid lan­ke­si kuo­le­man­syn­tei­hin. Ih­mi­sil­tä hän peit­ti tai­ta­vas­ti te­kon­sa. Ju­ma­lal­ta ei voi kui­ten­kaan sa­la­ta mi­tään. Daa­vid sai pa­laa­mi­sen ar­mon. Hän ka­tui te­ko­jaan ja pro­feet­ta Na­tan ju­lis­ti hä­nel­le syn­nin­pääs­tön.

Lut­her kir­joit­taa Isos­sa ka­te­kis­muk­ses­saan, mi­ten mui­noin käy­tet­tiin ”täl­lais­ta temp­pua”: ”Mies esi­mer­kik­si kiin­tyi toi­seen vai­moon. Sil­loin hän per­soo­nal­li­ses­ti tai tois­ten vä­li­tyk­sel­lä saat­toi mie­hen muut­tu­maan vai­mol­leen nur­ja­mie­li­sek­si tahi vai­mon vas­tus­te­le­maan mies­tään ja käyt­täy­ty­mään si­ten, et­tä mies oli pa­koi­tet­tu erot­ta­maan vai­mon­sa ja jät­tä­mään hä­net tuol­le toi­sel­le. Täl­lai­nen meno on ol­lut epäi­le­mät­tä var­sin ylei­nen lain (Van­han tes­ta­men­tin) ai­ka­na, ku­ten evan­ke­liu­mis­ta­kin lu­em­me, et­tä He­ro­des-ku­nin­gas ot­ti puo­li­sok­seen vel­jen­sä vai­mon tä­män vie­lä elä­es­sä. Ja kui­ten­kin hän tah­toi tois­ten sil­mis­sä ol­la kun­ni­al­li­nen, nuh­tee­ton mies ku­ten pyhä Mar­kus­kin hä­nes­tä to­dis­taa. Mut­ta tuon ta­pais­ta ei toi­vo­ak­se­ni satu mei­dän kes­kuu­des­sam­me, kos­ka Uu­si tes­ta­ment­ti kiel­tää avi­o­puo­li­soi­ta ero­a­mas­ta toi­sis­taan.”

Lut­he­rin toi­ve, et­tä Uu­den tes­ta­men­tin avi­oe­ro­kiel­toa nou­da­te­taan, ei ole to­teu­tu­nut. On huo­les­tut­ta­vaa, et­tä mie­hen ja nai­sen eli­ni­käi­nen avi­o­liit­to ei ole yh­teis­kun­nas­sam­me enää suu­res­sa ar­vos­sa. Us­kol­li­suut­ta avi­o­puo­li­sol­le ja kes­tä­vän lii­ton ar­voa ei enää ylei­ses­ti näh­dä vält­tä­mät­tö­mä­nä. Ir­ral­li­set suh­teet ja avo­suh­teet ovat li­sään­ty­neet.

Us­ko­vai­si­na em­me voi elää tä­män maa­il­man ope­tuk­sen mu­kaan (Room. 12:2). Toi­sen avi­o­puo­li­son hou­kut­te­le­mi­nen it­sel­leen on ai­na syn­tiä. Ke­nel­lä­kään ei ole oi­keut­ta rik­koa omaa ei­kä toi­sen avi­o­liit­toa.

Käs­kyt suo­jaa­vat ih­mi­siä

Yh­dek­säs käs­ky kiel­tää hi­moit­se­mas­ta toi­sen omai­suut­ta. Kym­me­nes käs­ky kiel­tää ta­voit­te­le­mas­ta toi­sen lä­hei­siä ih­mi­siä.

Kirk­kom­me ka­te­kis­mus opet­taa: ”Tär­keä osa elä­määm­me ovat ne ih­mi­set, joi­den kans­sa eläm­me ja teem­me työ­tä. Jo­kai­sen ih­mi­sen elä­mäl­lä on tar­koi­tus ja teh­tä­vä. Se to­teu­tuu, sil­lä pai­kal­la ja niis­sä olois­sa, jois­sa kul­loin­kin eläm­me. Mei­dän tu­lee suo­jel­la ja tu­kea kaik­kea lä­him­mäi­sen elä­mään kuu­lu­vaa.”

Kaik­ki mitä teh­dään Ju­ma­lan kym­men­tä käs­kyä vas­taan, kään­tyy lo­pul­ta ih­mis­tä it­se­ään vas­taan. Ga­la­ta­lais­kir­jees­sään Paa­va­li vie­lä si­too kaik­ki käs­kyt yh­teen: ”Lain kaik­ki käs­kyt on pi­det­ty, kun tätä yh­tä nou­da­te­taan: ’Ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si.’” (Gal. 5:14.)

Em­me voi täyt­tää lain vaa­ti­muk­sia, sil­lä jos on yh­des­sä­kin koh­das­sa rik­ko­nut lain, on rik­ko­nut koko lain (Jaak. 2:10). Raa­ma­tus­ta lu­em­me, et­tä laki on an­net­tu Moo­sek­sen kaut­ta, mut­ta ar­mo ja to­tuus on tul­lut Jee­suk­sen Kris­tuk­sen kaut­ta (Joh. 1:17). Sik­si saam­me us­koa lain täyt­tä­jän, Jee­suk­sen an­si­on täh­den it­sem­me ar­mos­ta au­tu­aik­si.

Ant­ti Paa­na­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 23.11.2016

1.4.2020

Ju­ma­la on Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, hä­nen ve­res­sään, tuo­nut lä­hel­leen tei­dät, jot­ka en­nen olit­te kau­ka­na hä­nes­tä. Ef. 2:13

Viikon kysymys