JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Ju­ma­la aut­taa mi­nua elä­mäs­sä­ni

Artikkelit
20.10.2018 6.07

– On­ni on tyy­ty­väi­syy­den ja kii­tol­li­suu­den tun­net­ta sii­tä mitä on ja mitä omis­taa, to­te­aa kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten An­go­las­ta Suo­meen tur­va­pai­kan­ha­ki­ja­na muut­ta­nut Didi, oi­ke­al­ta ni­mel­tään Es­tev­ão Mau­ro da Con­ceiç­ão.

Kii­min­gin Jää­lis­sä asu­va Didi on jou­tu­nut pa­ke­ne­maan ko­ti­maas­taan so­dan jäl­kei­sen vai­ke­an ti­lan­teen ta­kia. Mo­nien vai­hei­den kaut­ta hän pää­tyi pa­ko­mat­kal­laan tur­va­pai­kan­ha­ki­ja­na Suo­meen ja Pu­das­jär­ven vas­taa­not­to­kes­kuk­seen.

– Sain pu­das­jär­ve­läi­sis­tä ys­tä­viä. Vie­rai­lin hei­dän luo­naan ja sain viet­tää rau­hal­li­sia het­kiä vä­lil­lä hy­vin­kin me­lui­sas­ta vas­taa­not­to­kes­kuk­ses­ta.

Didi ker­too tar­kem­min on­nen pe­rus­tas­ta.

– Oma­koh­tai­nen us­ko on kai­ken on­nen ja on­nel­li­suu­den luja pe­rus­ta.

– An­go­las­sa ol­les­sa­ni kuu­luin lap­suu­des­sa­ni ka­to­li­seen kirk­koon ja olin mie­les­tä­ni hy­vin us­kon­nol­li­nen, mut­ta tun­sin, et­tä mi­nul­ta puut­tuu jo­tain. Kun ys­tä­vys­tyin us­ko­vais­ten kans­sa, ko­tiu­duin hei­dän jouk­koon­sa.

Ys­tä­vien opas­tuk­sel­la ja hei­dän kans­saan Didi pää­si Pu­das­jär­ven rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le seu­roi­hin kuun­te­le­maan Ju­ma­lan sa­naa ja löy­si näin Ju­ma­lan val­ta­kun­nan.

– Sain pa­ran­nuk­sen ar­mon, ja vai­keuk­sis­ta­ni huo­li­mat­ta mi­nul­le tuli si­säi­nen rau­ha. Tun­sin ole­va­ni on­nel­li­nen. Us­ko toi luot­ta­muk­sen Ju­ma­laan. Hän aut­taa mi­nua elä­mäs­sä­ni, an­taa mi­nul­le tu­le­vai­suu­den ja toi­von. Ha­lu­an ol­la kuu­li­ai­nen Ju­ma­lan sa­nal­le ja luot­taa hä­nen joh­da­tuk­seen­sa.

Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min (6:33) neu­vo roh­kai­see us­ko­mi­ses­sa: ”Et­si­kää en­nen kaik­kea Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kas­ta tah­to­aan, niin teil­le an­ne­taan kaik­ki tä­mä­kin.”

– Elä­mä­ni on­nea on, et­tä Ju­ma­la on an­ta­nut mi­nul­le Kai­ja-vai­mon, ko­din ja lap­set. Sa­mal­la ta­val­la us­ko­va vai­mo, ja lap­sem­me Me­lis­sa, Li­li­a­na ja Ali­sia ovat toi­nen osa on­ne­a­ni ja elä­mä­ni rik­kaut­ta, Didi ker­too.

Kai­jan myö­tä Didi on saa­nut myös toi­sen per­heen: Kai­jan van­hem­mat ja si­sa­ruk­set. Vant­taus­kos­ken ra­kas­ta­vaan mum­mo­laan on ai­na mu­ka­va men­nä.

– Mi­nul­la on myös suo­ma­lai­sia ys­tä­viä, joi­ta ta­paan seu­rois­sa ja vie­rai­lem­me koko per­heel­lä hei­dän luo­naan. Tämä kaik­ki on aut­ta­nut ko­tou­tu­mis­ta­ni Suo­meen.

Suo­mes­sa Didi on opis­kel­lut it­sel­leen am­ma­tin: hän on säh­kö­a­sen­ta­ja.

– Osa opis­ke­luis­ta­ni oli kou­lus­sa ja osa työs­sä­op­pi­mis­ta. Jo opis­ke­lu­ai­ka­na olin töis­sä Kii­min­gis­sä Lo­vil­la. Siel­lä olen edel­leen töis­sä: leik­kaan mo­nen­lai­sia koot­ta­via ko­ris­te-esi­nei­tä pik­ku­lin­nuis­ta isoi­hin jou­lu­kuu­siin.

Didi se­lit­tää ole­van­sa on­nel­li­nen, et­tä hä­nel­lä on työ­paik­ka ja sitä kaut­ta toi­meen­tu­lo. Ter­vey­des­tä kan­nat­taa hä­nen mu­kaan­sa ol­la kii­tol­li­nen ja on­nel­li­nen.

– Suo­meen tul­les­sa­ni mi­nul­la oli ter­vey­son­gel­mia, jot­ka on tääl­lä hoi­det­tu ja pa­ran­tu­neet. Vas­ta me­ne­tet­ty­ään ter­vey­den, huo­maa mi­ten tär­ke­äs­tä asi­as­ta on kyse.

Di­din mie­les­tä Suo­mi on hyvä maa. Tääl­lä on tur­val­lis­ta liik­kua pai­kas­ta toi­seen, ei tar­vit­se pe­lä­tä mi­tään, voi elää rau­has­sa, luot­taa ih­mi­siin ja pal­jon muu­ta hy­vää. Luon­to on kau­nis vuo­de­nai­koi­neen ja mar­jas­tuk­ses­ta mies naut­tii suun­nat­to­mas­ti.

– Ih­met­te­len mik­si suo­ma­lai­set va­lit­ta­vat niin pal­jon. Tääl­lä on ruo­kaa yl­lin kyl­lin, sitä me­nee ros­kiin­kin. Ym­mär­rän, et­tä so­tien ai­ka­na ja nii­den jäl­keen ti­lan­ne on ol­lut eri­lai­nen, sil­loin on elet­ty puut­tees­sa, mut­ta nyt elin­ta­so on kor­kea. Suo­ma­lais­ten pi­täi­si ar­vos­taa enem­män ko­ti­maa­taan.

Si­teet ko­ti­maa­han An­go­laan ja siel­lä elä­viin su­ku­lai­siin ovat säi­ly­neet. Vuo­si sit­ten Kii­min­gis­sä vie­rai­li­vat Di­din äi­ti ja iso­äi­ti. Hei­dän kie­len­sä ja pu­keu­tu­mi­sen­sa toi­vat mu­ka­naan pie­nen pa­lan en­tis­tä ko­ti­maa­ta. Di­din tyt­tä­ret sai­vat ta­va­ta An­go­lan mum­mot ja pu­hua tois­ta kiel­tä hei­dän kans­saan.

Af­ri­kan tu­li­ai­set, var­sin­kin vaat­teet, ker­toi­vat lap­sil­le isän ko­ti­maas­ta. Ty­töt pu­hu­vat isä-Di­din kans­sa usein por­tu­ga­lia, tois­ta äi­din­kiel­tään.

Jäl­leen tänä syk­sy­nä Di­din äi­ti on käy­nyt poi­kan­sa per­heen luo­na. Vie­rai­lui­den an­si­os­ta ikä­vä ko­ti­maa­han lie­vit­tyy.

”Mut­ta se on suu­ri voit­to, ol­la ju­ma­li­nen ja tyy­tyä on­neen­sa” (1. Tim. 6:6). Didi li­sää fi­lip­pi­läis­kir­jeen (4:4) sa­noin: ”Iloit­kaa ai­na Her­ras­sa! Sa­non vie­lä ker­ran: iloit­kaa!”

Teks­tI: Ar­vo Nis­ka­saa­ri

Kuva Es­tev­ão Mau­ro da Con­ceiç­ãol­ta

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 17.10.2018

20.1.2020

Kiit­tä­kää Her­raa, huu­ta­kaa avuk­si hä­nen ni­me­ään, ker­to­kaa kan­soil­le hä­nen suu­ris­ta te­ois­taan! Ps. 105:1

Viikon kysymys