JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Lukeminen kuuluu kaikille

Päivämies
Artikkelit
15.10.2018 6.47

Juttua muokattu:

31.12. 09:28
2019123109282620181015064700

Tu­lin nuo­re­na kir­jal­li­suu­de­no­pis­ke­li­ja­na os­ta­neek­si kir­jal­li­suus­leh­ti Par­nas­son nu­me­ron (3/1998), jos­sa oli kir­jai­li­ja Lee­na Kroh­nin es­see Oi­keu­den­mu­kai­suu­den luon­non­his­to­ria. Krohn kä­sit­te­lee sii­nä mo­raa­lia ja sen op­pi­mis­ta. Es­sees­tä jäi yk­si lau­se kirk­kaa­na mie­leen: ”Mo­raa­li al­kaa mie­li­ku­vi­tuk­ses­ta.”

Mitä te­ke­mis­tä sit­ten lu­ke­mi­sel­la on mo­raa­lin kans­sa? Kir­jal­li­suus ku­vaa mah­dol­li­sia maa­il­mo­ja, to­del­li­suuk­sia, joi­hin pää­sem­me kä­sik­si kie­len ja mie­li­ku­vi­tuk­sen avul­la. Lu­kies­sam­me me­nem­me toi­sen ih­mi­sen nah­koi­hin. Se aut­taa mei­tä ym­mär­tä­mään ja myö­tä­e­lä­mään ko­ke­muk­sia, jot­ka ovat syn­ty­neet eh­kä­pä tyys­tin toi­sen­lai­sis­sa olo­suh­teis­sa kuin omam­me. Toi­saal­ta kir­jal­li­suu­den maa­il­mat voi­vat he­rät­tää oi­val­luk­sia omas­ta maa­il­mas­tam­me ja jopa aut­taa mei­tä ym­mär­tä­mään it­se­äm­me ja omaa elä­määm­me.

Lu­ke­mi­sen hyö­dyis­tä on run­saas­ti tut­ki­mus­tie­toa. Pari vuot­ta sit­ten jul­kais­tiin tut­ki­mus, jon­ka mu­kaan kir­jo­ja lu­ke­va 17-vuo­ti­as hal­lit­see jopa 70 000 sa­naa; kir­jo­ja lu­ke­ma­ton sen si­jaan vain 15 000 sa­naa. Lu­ke­mi­sen yh­teys kie­li- ja kir­joi­tus­tai­toon on tun­net­tu jo kau­an. Kie­li­tai­to puo­les­taan on yh­des­sä mie­li­ku­vit­te­lun kans­sa osal­taan yh­tey­des­sä sii­hen, mil­lais­ta si­säis­tä di­a­lo­gia ih­mi­nen ky­ke­nee käy­mään. Lu­ke­mi­sel­la on tär­keä mer­ki­tys maa­il­man- ja elä­män­kä­si­tyk­sen muo­vaa­ja­na. Kir­jat ni­mit­täin ku­vaa­vat elä­mää – tai sel­lais­ta kuin se voi­si ol­la.

Hi­das­ta lu­ke­mal­la

Lu­ke­mi­nen ei ole tär­ke­ää vain kas­vui­käi­sil­le. Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa oli jut­tu nai­ses­ta, joka oli tym­pään­ty­nyt jat­ku­van pu­he­li­men käy­tön ta­kia kat­kei­le­vaan aja­tuk­sen­juok­suun­sa. Nai­nen oli huo­man­nut kes­kit­ty­mis­ky­kyn­sä hei­ken­ty­neen, ja hän päät­ti teh­dä asi­al­le jo­ta­kin. Sen si­jaan et­tä oli­si ku­lut­ta­nut ruo­ka­tun­tin­sa net­tiä se­laa­mal­la, hän me­ni­kin kah­vi­laan lu­ke­maan ru­no­kir­jaa. Tä­män ta­van seu­rauk­se­na hän huo­ma­si rau­hoit­tu­van­sa ja ikään kuin ir­tau­tu­van­sa ym­pä­ris­tös­tä omak­si it­sek­seen. Ru­no­ja lu­ke­mal­la hän ta­val­laan kes­kus­te­li it­sen­sä kans­sa. Ai­em­min hän oli ko­ke­nut kuor­mit­tu­neen­sa in­for­maa­ti­on tul­vas­ta ja kär­si­nyt sii­tä, et­tä omat aja­tuk­set tun­tui­vat huk­ku­van mui­den ään­ten se­ka­mels­kaan.

Ny­ky­maa­il­mas­sa lu­ke­mi­nen on vas­ta­vir­taan ui­mis­ta. Ruu­tu­viih­tee­seen ver­rat­tu­na kir­ja on van­ha­nai­kai­nen ja hi­das käyt­tö­liit­ty­mä, mut­ta juu­ri sik­si se on mie­len­ter­vey­den kan­nal­ta niin hyvä. Lu­ke­mi­nen pa­kot­taa hi­das­ta­maan ja kes­kit­ty­mään – sekä kuu­los­te­le­maan, mitä mi­nus­sa nyt ta­pah­tuu.

Kuor­mit­ta­vas­sa elä­män­ti­lan­tees­sa lu­ke­mi­nen voi kat­kais­ta huo­lien ke­hää kier­tä­vät aja­tuk­set ja luo­da juu­ri sen ver­ran hap­pea ja ti­laa, et­tä jak­saa ras­kaan het­ken yli. Tie­dän, et­ten ole ai­nut, joka on ku­vi­tel­lut, et­tei las­ten ol­les­sa pie­niä yk­sin­ker­tai­ses­ti pys­ty lu­ke­maan. Ja kui­ten­kin pys­tyy. Ja jos vaik­ka vau­nu­ja pu­ka­tes­saan seik­kai­lee 1500-lu­vun Is­tan­bu­lis­sa tai rat­sas­te­lee pit­kin Yh­dys­val­tain ja Mek­si­kon ra­ja­seu­tua, pai­ne pääs­sä hel­lit­tää.

Kun elä­mä on täyn­nä sitä, et­tä toi­set ih­mi­set tar­vit­se­vat mi­nua, on eheyt­tä­vää lu­kea ja ol­la joi­ta­kin het­kiä ole­mas­sa vain it­seä var­ten. On myös va­paut­ta­vaa elää het­ki ihan eri maa­il­mas­sa. Sa­non­ta ”kir­jo­ja lu­ke­va saa elää mon­ta elä­mää, muut vain yh­den” pi­tää­kin hy­vin paik­kan­sa.

Mi­ten löy­tää lu­et­ta­vaa?

Erään kurs­sin pää­tyt­tyä opis­ke­li­ja­ni, nuo­ri mies, tun­nus­ti hä­mil­lään, et­tei hän ol­lut ai­kai­sem­min jo­ten­kin ta­jun­nut, mi­ten siis­te­jä kir­jat ovat. Hä­nel­lä ei ol­lut tul­lut kos­kaan edes mie­leen, et­tä voi­si lu­kea jo­ta­kin. Nyt hän oli lu­ke­nut pa­kol­li­sen te­ok­sen li­säk­si pari muu­ta­kin kir­jaa kurs­sin lis­tal­ta. ”Niis­sä vaan on jo­ta­kin”, hän sa­noi. Viit­ta­sin kurs­sil­la käy­määm­me kir­jal­li­suus­kes­kus­te­luun ja to­te­sin, et­tä kir­jat to­del­la­kin tar­jo­a­vat run­saas­ti poh­din­nan ai­nek­sia. Tai­sin vie­lä roh­kais­ta lu­ke­maan li­sää, vaik­ka tie­sin, et­tei mi­kään enää es­täi­si tuo­ta ih­mis­tä lu­ke­mas­ta. Hän oli ikään kuin va­hin­gos­sa osu­nut aar­re­kät­köl­le.

Kir­ja-aar­tei­ta voi löy­tää mo­nel­ta suun­nal­ta. Kan­nat­taa lu­kea ta­ka­kan­sia ja aloi­tuk­sia. Jos pää­tyy kir­jaan, jon­ka lu­ke­mi­nen jat­ku­vas­ti vain tök­kii, on pa­rem­pi jät­tää se kes­ken. Maa­il­mas­sa on niin pal­jon myös huo­no­ja kir­jo­ja, et­tä vä­häis­tä ai­kaan­sa ei kan­na­ta haas­ka­ta huo­noon kir­jaan, kun sen voi käyt­tää hy­vään.

Jos elä­män­ti­lan­ne sal­lii lu­ku­pii­riin osal­lis­tu­mi­sen, sel­lai­nen voi aut­taa pi­tä­mään lu­ke­mis­ta yl­lä. Lu­e­tus­ta kes­kus­te­le­mi­nen on erit­täin an­toi­saa, ja de­ad­li­ne saat­taa so­pi­vas­ti mo­ti­voi­da löy­tä­mään ai­kaa lu­ke­mi­sel­le.

Kir­jan us­kon­to

Kari Sal­la­maa muis­tut­ti hil­jat­tain seu­ra­kun­ta­leh­ti Rau­han Ter­veh­dyk­ses­sä, et­tä kris­ti­nus­ko on ”Kir­jan us­kon­to”. Us­kon­puh­dis­tuk­sen ra­di­kaa­li aja­tus oli saa­da ih­mi­set lu­ke­maan Py­hää Kir­jaa, Raa­mat­tua, it­se, omal­la kie­lel­lään. Sal­la­maa pai­not­ti, et­tä koko lu­ku­tai­to on tätä pe­rua. Kris­til­li­syy­tem­me juon­taa juu­ren­sa lu­ki­jai­sis­ta, liik­kees­tä, joka ko­ros­ti hen­ki­lö­koh­tais­ta Raa­ma­tun lu­ke­mis­ta ja tut­ki­mis­ta. Ny­ky­ään sel­lai­nen hel­pos­ti unoh­tuu, kun lu­ke­mi­nen yli­pää­tään ei ole ta­pa­na.

Raa­ma­tun lu­ke­mi­sen tu­ek­si on tar­jol­la va­lai­se­vaa se­li­tys­kir­jal­li­suut­ta. Myös raa­mat­tu­tie­don kurs­sit tar­jo­a­vat nä­kö­kul­mia Py­hään Kir­jaan, ja kes­kus­te­lut ovat us­koa vah­vis­ta­via. Raa­ma­tus­sa on ker­to­mus ho­vi­her­ras­ta, joka luki py­hää kir­joi­tus­ta mut­ta ei ym­mär­tä­nyt lu­ke­maan­sa (Ap. t. 8:26−39). Ju­ma­la lä­het­ti hä­nen vie­rel­leen Fi­lip­pok­sen, us­ko­vai­sen mie­hen, joka se­lit­ti hä­nel­le kir­joi­tuk­sen mer­ki­tys­tä ja saar­na­si evan­ke­liu­mia Jee­suk­ses­ta. Raa­mat­tu ker­too, et­tä ho­vi­her­ra sai us­koa evan­ke­liu­min omal­le koh­dal­leen ja jat­koi iloi­se­na mat­kaan­sa. Hen­gen avaa­ma lu­ku­tai­to tuot­taa­kin puh­das­ta iloa.

An­na Saa­ri

Kir­joit­ta­ja on per­he­va­paal­la ole­va äi­din­kie­len ja kir­jal­li­suu­den leh­to­ri.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 10.10.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Las­se Kok­ko

25.2.2024

Jeesus sanoi Simonille: ”Tämä nainen sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Luuk. 7:47

Viikon kysymys