JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Mikä vah­vis­taa isyyt­tä?

Artikkelit
8.11.2015 6.42

KUVA: PäIVI PELTONIEMI

Is­tuin kuun­te­le­mas­sa te­ra­peut­tia. Hän pu­hui en­nen so­taa syn­ty­nei­den mies­ten su­ku­pol­ves­ta, ”hil­jai­sis­ta isis­tä”. Pu­hu­jan vies­ti oli, et­tä ”suo­ma­lai­sia tup­pi­suu­äi­jiä on kas­vat­ta­ji­na vä­hek­syt­ty usein ai­van tur­haan”.

Esi­merk­ki­nä asi­an­tun­ti­ja käyt­ti omaa isään­sä. Isä, ra­ken­nu­sa­lan yrit­tä­jä, oli ol­lut te­ko­jen mies, luon­te­vim­mil­laan työs­sä. Kii­rei­se­nä mie­he­nä hän oli kul­jet­ta­nut myös omia kas­vui­käi­siä poi­ki­aan mu­ka­na re­mont­ti­koh­teis­sa.

Po­jat luu­li­vat pit­kään ol­leen­sa työ­mail­la ko­vas­ti­kin avuk­si. Vas­ta ai­kui­si­na po­jil­le oli val­jen­nut, et­tä asia oli ol­lut ai­van toi­sin. Ko­ke­mat­to­mi­na ja tois­tai­toi­si­na he oli­vat ol­leet työs­sä pää­a­si­as­sa tiel­lä, saa­neet ai­kaan va­hin­ko­a­kin.

Ra­ken­nuk­sel­le vie­mi­nen oli ol­lut tä­män isän rat­kai­su kas­va­tuk­sen on­gel­maan. Kos­ka pu­hu­mi­nen oli ol­lut niin vai­ke­aa, isä oli ko­et­ta­nut esi­mer­kil­lään opet­taa, kuin­ka työ­hön tar­tu­taan, kuin­ka vas­tuu­ta kan­ne­taan ja kuin­ka toi­siin ih­mi­siin suh­tau­du­taan.

KUVA: SRK:N ARKISTO

Eläm­me nyt toi­sen­lais­ta ai­kaa. Mo­net ny­kyi­sis­tä per­hee­ni­sis­tä ovat har­jaan­tu­neem­pia opas­ta­maan sa­noin lap­si­aan ja poh­ti­maan jopa omaa isyyt­tään.

Help­poa se ei ole mo­nil­le meis­tä vie­lä­kään. On edel­leen pal­jon isiä, jot­ka ko­ke­vat ole­van­sa ”ul­ko­kent­tien mie­hiä”, luon­te­vim­mil­laan kai­kes­sa sii­nä, mikä ta­pah­tuu ko­din sei­nien ul­ko­puo­lel­la.

Mies­tut­ki­joi­den sa­no­maa yk­sin­ker­tais­ta­en voi­si sa­noa, et­tä mie­het ovat suo­rit­ta­jia. Yhä vie­lä­kin mo­net meis­tä te­ke­vät asi­oi­ta mie­luum­min kuin pu­hu­vat niis­tä.

Mies­ten suo­ri­tuk­sia oh­jaa ra­ti­o­naa­li­suus: vain sel­lai­sia asi­oi­ta kan­nat­taa teh­dä, jois­sa on jär­keä.

KUVA: JARMO MääTTä

Ko­din ul­ko­puo­li­ses­sa maa­il­mas­sa mie­hel­le on ke­hit­ty­nyt vah­va pai­neen­sie­to. Em­me hel­pos­ti sal­li it­sel­lem­me sel­lai­sia piir­tei­tä kuin hoi­vaa­vuus ja tun­teet.

Heik­kout­ta, var­sin­kaan fyy­sis­tä heik­kout­ta pe­rin­tei­nen mies ei mie­lel­lään myön­nä – mo­nel­le se on yhä vie­lä­kin jon­kin­lai­nen kau­his­tus. Täl­lai­set odo­tuk­set ovat teh­neet mies­ten maa­il­mas­ta ko­van ja ka­run. Eri­tyi­ses­ti sel­lai­sel­la mie­hel­lä on ko­vaa, joka ei tun­ne täyt­tä­vän­sä ”pe­rin­tei­sen” mie­hen mit­to­ja.

Mie­hil­tä odo­te­taan vie­lä­kin lii­kaa sitä, et­tä pi­tää ol­la vah­va ja kes­tää ihan kaik­ki, poh­ti osaan­sa muu­an mies ne­tin kes­kus­te­lu­pals­tal­la.

KUVA: H.H.

Ko­din sei­nien ul­ko­puo­li­nen maa­il­ma, työ­e­lä­mä, on myös iso­jen lin­jo­jen maa­il­ma. Pu­hu­taan ”ura­kois­ta”, ”stra­te­gi­ois­ta” ja ”ti­lin­pää­tök­sis­tä”. Täs­tä maa­il­mas­ta mo­nen mie­hen elä­mään on so­lut­tau­tu­nut pal­jon kii­ret­tä, mut­ta myös riit­tä­mät­tö­myy­den tun­net­ta ja jopa uu­pu­mus­ta.

Eri­tyi­ses­ti näi­nä taan­tu­man ja työt­tö­myy­den vuo­si­na moni mies on jou­tu­nut kan­ta­maan yli­mää­räis­tä huol­ta työn jat­ku­mi­ses­ta. Työn me­ne­tys on ko­et­te­le­mus kai­kil­le, mut­ta to­del­li­nen is­ku se voi ol­la mie­hel­le, jon­ka kui­ten­kin piti ”al­ku­pe­räi­sen suun­ni­tel­man mu­kaan” tuo­da lei­pä per­heen pöy­tään. ”Näin­hän me olim­me so­pi­neet, kun per­heen pe­rus­tim­me.”

Sa­mai­sel­ta kes­kus­te­lu­pals­tal­ta löy­sin vie­lä nämä vies­tit:

Suo­ma­lai­sen mie­hen mie­les­sä ky­tee pel­ko sii­tä, et­tä hän jää elä­mäs­sään vail­le teh­tä­vää.

Sii­nä vai­hees­sa kun elä­mä ei mene suun­ni­tel­mien mu­kaan, mies on se, joka ei saa ym­mär­rys­tä, ei­kä apua. Hän ko­kee ole­van­sa on­gel­mi­neen yk­sin.

Se on tot­ta, mies saat­taa ko­kea ole­van­sa yk­sin riit­tä­mät­tö­myy­den tun­teen­sa ja uu­pu­muk­sen se­kai­sen hä­pe­än­sä kans­sa. Toi­saal­ta, hän ei ole tul­lut ot­ta­neek­si asi­aa edes pu­heek­si – ei ole osan­nut.

KUVA: MATIAS HAARANIEMI

Meil­tä mie­hil­tä puut­tuu huo­len­pur­ka­mi­sen vah­va pe­rin­ne. Sel­lai­nen on nai­sil­la, vai­moil­lam­me ja muil­la si­sa­ril­la. Heil­lä on rin­kin­sä ja si­sar­pii­rin­sä.

Juu­ri tä­män ta­kia esi­mer­kik­si Sii­o­nin eri­lai­set työ­muo­dot, isien lei­rit ja kurs­si­vii­kon­lo­put, nou­se­vat ar­voon ar­vaa­mat­to­maan. Olen it­se ol­lut muu­ta­man ker­ran täl­lai­sis­sa mu­ka­na.

Tois­tem­me seu­ras­sa, kal­tai­si­nam­me, olem­me saa­neet ker­toa psal­me­jam­me ja ta­voi­tel­la tun­to­jam­me. Tur­val­li­ses­sa ym­pä­ris­tös­sä olem­me ja­kaa ilo­jam­me ja su­ru­jam­me.

Näis­sä ti­lan­teis­sa olem­me saa­neet myös pa­la­ta pe­rus­ky­sy­myk­sen, us­ko­mi­sen lah­jan mu­ka­naan tuo­man an­teek­si­an­ta­muk­sen ar­mon to­del­li­sen mer­ki­tyk­sen ää­rel­le.

To­den tot­ta, tä­män on­nen myö­tä olem­me osal­li­sia myös ilos­ta, kii­tol­li­suu­des­ta, toi­vos­ta ja rau­has­ta.

Teks­ti: Juha Ha­ka­la

Kir­joi­tus jul­kais­taan Päi­vä­mie­hen liit­tee­nä il­mes­ty­väs­sä Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 11.11.

18.1.2020

Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut ju­lis­ta­maan Her­ran rie­mu­vuot­ta, päi­vää, jona Ju­ma­lam­me an­taa pal­kan. Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut loh­dut­ta­maan kaik­kia mur­heel­li­sia. Jes. 61:2

Viikon kysymys