Leo Väyrynen
”Joulusaarnassaan” Paavali perustelee Raamatulla sen, että Jumalan pelastusteko Jeesuksessa ei ole sattuma, vaan Jumalan pelastussuunnitelman täyttymys.
Jouluaatolle merkityt Vanhan testamentin profetiat kertovat vanhan liiton uskovaisten pelastuksenkaipuusta ja sisältävät lupauksen Vapahtajan syntymästä. Aaton evankeliumi on alkuosa jouluevankeliumista Luukkaan mukaan. Siinä messiaslupauksia katsotaan jo täyttymyksen näkökulmasta ja jouluaaton viettoa tulee sävyttämään näin pelastuksen ilo.
Kirjeteksti Apostolien tekojen 13. luvusta (16–26) toimii sillanrakentajana profeettojen lupausten ja niiden täyttymisen välillä. Se on alkuosa Paavalin puheesta, jonka hän piti ensimmäisellä lähetysmatkallaan Pisidian Antiokiassa.
Usko Jeesukseen pelastaa
Tapansa mukaan Paavali julisti evankeliumia ensiksi juutalaisille maanmiehilleen, jotka pyysivät häntä puhumaan synagogassa. Kuulijoiden joukossa oli myös ”jumalaapelkääväisiä” synagogayhteisön ulkojäseniä, jotka olivat tutustuneet Vanhaan testamenttiin. Vastoin juutalaista käytäntöä Paavali puhui kreikkalaisen puhujan tavoin seisaaltaan. Hänen puheensa jakautui, kuten alkukristilliset lähetyssaarnat yleensä, neljään osaan.
Saarnan jouluosioon kuuluu Israelin kansan historiaa käsittelevä johdanto sekä alkuosa jaksosta, joka sisältää sanoman Jeesuksesta Israelin Vapahtajana. Sitten Paavali perustelee sanoman Jeesuksen ylösnousemuksesta Raamatulla eli Vanhan testamentin ennustuksilla.
Huipennuksena on parannuskehotus ja lupaus anteeksiantamuksesta. Puheen punaisena lankana on ilmoitus, että Jumalan Israelille antamat lupaukset ovat toteutuneet Jeesuksessa, Daavidin perillisessä ja Israelin kuninkaassa. Jo Vanha testamentti tähtäsi vanhurskauden saavuttamiseen. Vain usko Jeesukseen pelastaa. Lain töitä tekemällä ei pelastuta. Paavalin puheen keskeinen aihe on sama kuin hänen kirjeissään: uskonvanhurskaus.
Puhuessaan Jeesuksen edelläkulkijasta, Johannes Kastajasta, Paavali käsittelee asioita, jotka ovat tuttuja Luukkaan ja Matteuksen evankeliumien alusta. Vielä enemmän hän käsittelee pelastushistorian vanhempia henkilöitä Vanhan testamentin valossa.
Tuomareista ja Samuelista hän siirtyy kuninkaisiin, varsinkin Daavidiin. Samuel on kuninkaiden edelläkävijä, kuten Johannes on Kristuksen edelläkävijä. Daavidista tulee saarnan avainhenkilö sen lupauksen vuoksi, jonka Jumala antoi hänen jälkeläisistään syntyvästä pelastajasta. Johannes Kastajassa päättyi lupauksen ajanjakso ja alkoi täyttymyksen aika.
Jeesuksen syntymää ihmiseksi Paavali ei kuvaa. Hän päättää ”joulusaarnansa” sanoihin: ”Veljet, Abrahamin jälkeläiset, ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa! Juuri meille on lähetetty sanoma tästä Pelastajasta.”
Kristuksessa lupaukset täyttyivät
Paavalin mukaan Jumala toimii historian tapahtumissa. Pelastus tulee saarnassa, jota Jumalan seurakunta julisti jo vanhan liiton ajalla. Meidän ei tarvitse etsiä Joulun lasta omista tunnelmistamme ja jouluvalmisteluistamme.
Paavalin saarnaa lukiessa tulee turvallinen olo. Hän ei kerro omista arveluistaan, vaan selittää Raamattua Raamatulla. Jumalan teko Jeesuksessa ei ole sattuma, vaan pitkän pelastushistorian täyttymys. Kaikki on jo sanottu Vanhassa testamentissa. Uusi testamentti kertoo siellä ilmoitetun lupauksen täyttymyksestä.
Myös Martti Luther piti Vanhaa testamenttia varsinaisena Raamattuna. Sen esipuheessa hän sanoo: ”Mikä Uusi testamentti on muu kuin julkinen saarna ja ilmoitus Kristuksesta, Vanhassa testamentissa annettu ja Kristuksen kautta täytetty.” Pietariin (1. Piet. 1:10–11) liittyen Luther katsoi, että Kristus toimi kautta koko Vanhan testamentin puhumalla profeettojen ja psalminlaulajien suulla.
Pelastushistoria avautuu uskolle
Pelastushistorialliselta kannalta Vanhan ja Uuden testamentin ilmoitus edellyttävät toisiaan. Testamenttien välille kaareutuu silta, jonka alkupäätä kantaa Vanha ja loppupäätä Uusi testamentti. Tämän ymmärtäminen on kuitenkin uskon asia. Raamatun kirjoitukset ovat syntyneet Pyhän Hengen vaikutuksesta. Myös niiden ymmärtämiseen ja selittämiseen pelastushistoriana tarvitaan Pyhän Hengen viisaus.
Jumalan seurakunnassa Pyhä Henki selittää edelleen Raamattua Raamatulla, tekee sanan eläväksi ja synnyttää uskon. Epäuskossaan pysyvä ihminen torjuu saarnan ja voi jopa kokea vihaa julistajaa kohtaan. Näin kävi Pisidian Antiokiassakin. Juuri siellä juutalaisuus hylkäsi ensimmäisen kerran selkeästi Paavalin ja hänen työtoverinsa Barnabaan sanoman.
Niiden, jotka uskoivat evankeliumin, oli irtaannuttava synagogasta. Kohtaamansa vastustuksen vuoksi Paavali ja Barnabas keskittyivät työhön pakanain keskuudessa. Vieläkin Jumalan valtakunnan saarna joko parantaa tai pahentaa ihmisen. Siellä, missä sanoma syntien anteeksiannosta kuullaan ja vastaanotetaan, syttyy joulun valo. Sydämen valtaa Betlehemin paimenten riemu.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Joulun sanomaa Vanhan testamentin lupauksesta Jeesuksen syntymään. Yksinlauluja ja duettoja kitaran, jousikvartetin ja basso continuon säestyksellä sekä lauluyhtye- ja soitinmusiikkia.
Tämänvuotisen joululehden teemana on lupaus. Lehdessä käydään läpi sekä Jumalan lupauksia ihmisille että ihmisten lupauksia Jumalalle ja toisilleen.