JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Sola scrip­tu­ra – yk­sin kir­joi­tuk­set

Päivämies
Artikkelit
31.3.2017 6.23

Juttua muokattu:

1.1. 11:12
2020010111125620170331062300

Raa­mat­tuun kir­joi­tet­tu pyhä Ju­ma­lan sana on us­kon ylin oh­je. Se oh­jaa myös kris­ti­tyn elä­mää. Us­ko ei pe­rus­tu ih­mi­sen omaan ym­mär­ryk­seen, vaan sii­hen, et­tä Ju­ma­la avaa sa­naan­sa Py­hän Hen­gen kaut­ta.

Vii­si­sa­taa vuot­ta sit­ten us­kon­puh­dis­tuk­sen si­säl­tö ki­tey­tyi kah­teen pe­ri­aat­tee­seen: si­säl­tö­pe­ri­aat­tee­seen ja muo­to­pe­ri­aat­tee­seen. Si­säl­tö­pe­ri­aa­te sa­noit­ti sen, mi­ten Ju­ma­la van­hurs­kaut­taa ih­mi­sen: yk­sin us­kos­ta, yk­sin ar­mos­ta, yk­sin Kris­tuk­sen täh­den. Muo­to­pe­ri­aa­te puo­les­taan täs­men­si, mikä on tuon us­kon ylin oh­je: sola scrip­tu­ra eli yk­sin kir­joi­tuk­set – eli Raa­mat­tu.

Muo­to­pe­ri­aa­te tun­nus­tus­kir­jois­sa

Lu­te­ri­lai­ses­sa tun­nus­tuk­ses­sa muo­to­pe­ri­aa­te näh­dään vel­voit­ta­va­na. Evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­sen kir­kon kirk­ko­jär­jes­tyk­sen 1. py­kä­lä mää­rit­te­lee, et­tä ”kirk­ko tun­nus­taa sitä kris­til­lis­tä us­koa, joka pe­rus­tuu Ju­ma­lan py­hään sa­naan, Van­han ja Uu­den tes­ta­men­tin pro­fee­tal­li­siin ja apos­to­li­siin kir­joi­hin. – – Kirk­ko pi­tää kor­keim­pa­na oh­jee­naan sitä tun­nus­tus­kir­jo­jen pe­ri­aa­tet­ta, et­tä kaik­kea op­pia kir­kos­sa on tut­kit­ta­va ja ar­vi­oi­ta­va Ju­ma­lan py­hän sa­nan mu­kaan.”

Tun­nus­tus­kir­jois­sa Yk­si­mie­li­syy­den oh­jeen mu­kaan Py­hän Raa­ma­tun ja kaik­kien mui­den kir­joi­tus­ten vä­lil­lä on ero: ”Pyhä Raa­mat­tu on se, mikä säi­lyy ai­no­a­na tuo­ma­ri­na, sään­tö­nä ja oh­jee­na. Se on ai­noa ko­e­tin­ki­vi, jon­ka avul­la kaik­ki opit ja opet­ta­jat on tut­kit­ta­va ja ar­vi­oi­ta­va, se rat­kai­see ovat­ko ne hy­viä vai pa­ho­ja, oi­kei­ta vai vää­riä.”

Augs­bur­gin tun­nus­tuk­ses­sa ja Augs­bur­gin tun­nus­tuk­sen puo­lus­tuk­ses­sa Raa­ma­tun auk­to­ri­teet­tia ko­ros­te­taan muun mu­as­sa ar­tik­lois­sa, jois­sa pu­hu­taan kir­kol­li­ses­ta val­las­ta. Tun­nus­tus lai­naa kirk­koi­sä Au­gus­ti­nus­ta: ”Piis­poil­le ei pidä an­taa pe­rik­si, jos he ereh­ty­vät ja opet­ta­vat mie­li­pi­tei­tä, jot­ka ovat oh­jeel­li­sen Ju­ma­lan sa­nan vas­tai­sia.”

Tun­nus­tus­kir­jo­jen oh­jeet ovat yh­te­ne­väi­siä Raa­ma­tun it­sen­sä kans­sa. Pie­ta­ri ja muut apos­to­lit opet­ti­vat, et­tä ”en­nem­min tu­lee to­tel­la Ju­ma­laa kuin ih­mi­siä”

(Ap. t. 5:29). Jos joku ju­lis­taa evan­ke­liu­mia, joka on vas­toin hei­dän ju­lis­ta­maan­sa, vaik­ka­pa he it­se tai tai­vaan en­ke­li, ”hän ol­koon ki­rot­tu” (Gal. 1:7–10).

Raa­mat­tuun tal­len­net­tu il­moi­tus

Raa­ma­tun yli­ver­tai­nen ase­ma poh­jau­tuu sii­hen, et­tä Raa­mat­tuun on tal­len­net­tu Ju­ma­lan il­moi­tus. Vä­li­tön suo­ra il­moi­tus päät­tyi apos­to­lien ai­kaan, ei­kä uu­sia il­moi­tus­ta­pah­tu­mia tai uut­ta il­moi­tus­ta tule. Ju­ma­la ei puhu suo­raan meil­le, ku­ten hän teki pro­fee­toil­le ja apos­to­leil­le tai Poi­kan­sa kaut­ta.

Raa­mat­tuun on tal­len­net­tu it­se il­moi­tus eli il­moi­tuk­sen si­säl­tö, joka on jo ta­pah­tu­nut. Esi­mer­kik­si kä­si­tys lap­sen us­kos­ta, ylös­nou­se­muk­ses­ta, neit­sees­tä syn­ty­mi­ses­tä, luo­mi­ses­ta ja ope­tus­lap­sil­le an­ne­tus­ta teh­tä­väs­tä saar­na­ta syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta, ne kaik­ki ovat meil­le an­net­tua il­moi­tus­ta ja voim­me lu­kea ne sel­lai­se­naan Raa­ma­tus­ta.

Kir­joi­tuk­sis­ta joh­de­tut opit

Us­kom­me kui­ten­kin myös mo­niin sel­lai­siin us­kon to­tuuk­siin, joi­ta ei sa­no­ta suo­raan Raa­ma­tus­sa. Esi­mer­kik­si Kris­tuk­sen kak­si­luon­to-op­pia tai kä­si­tys­tä sii­tä, et­tä Ju­ma­lal­la on yk­si ole­mus mut­ta kol­me per­soo­naa, ei löy­dy sel­lai­se­naan Raa­ma­tus­ta. Kä­si­tyk­set kui­ten­kin nou­se­vat tii­viis­ti Raa­ma­tus­ta.

Täl­lais­ta Raa­ma­tun il­moi­tuk­seen pe­rus­tu­vaa ja sii­hen si­tou­tu­vaa opin­päät­te­lyä Lut­her puo­lus­ti Worm­sin val­ti­o­päi­vil­lä ke­vääl­lä 1521. Kun Lut­he­ril­ta ky­syt­tiin, ha­lu­si­ko hän pe­ruut­taa kir­jan­sa, vas­taus kuu­lui: ”Jos mi­nun ei osoi­te­ta ole­van vää­räs­sä Raa­ma­tun to­dis­tuk­sil­la tai il­mei­sil­lä jär­ki­syil­lä – sil­lä pel­käs­tään paa­via ja kir­kol­lis­ko­kouk­sia en us­ko, kos­ka on var­maa, et­tä ne ovat usein ereh­ty­neet ja teh­neet ris­ti­rii­tai­sia pää­tök­siä – pi­dän kiin­ni näis­tä kir­joi­tuk­sis­ta­ni ja oma­tun­to­ni on si­dot­tu Ju­ma­lan sa­naan. En voi en­kä tah­do pe­ruut­taa mi­tään, sil­lä ei ole tur­val­lis­ta ei­kä re­hel­lis­tä toi­mia vas­toin omaa­tun­to­aan.”

Lut­he­rin mai­nit­se­mat jär­ki­syyt tar­koit­ti­vat juu­ri Raa­ma­tun sa­nas­ta seu­raa­via joh­to­pää­tök­siä. Ne ei­vät mer­kin­neet sa­maa kuin mikä ih­mis­ten ylei­sen kä­si­tyk­sen mu­kaan tun­tui jär­ke­väl­tä. Oi­ke­aa op­pia sel­vi­tel­tä­es­sä tar­vit­tiin edel­lis­tä, mut­ta ei jäl­kim­mäis­tä.

Lut­he­ria syy­tet­tiin sii­tä, et­tä hän tul­kit­si Raa­mat­tua omien pää­hän­pis­to­jen­sa mu­kaan. Lut­he­ril­la oli kui­ten­kin mal­li, mi­ten tul­ki­ta Raa­mat­tua: Kris­tus on Raa­ma­tun kes­kus ja Raa­mat­tua tu­lee tul­ki­ta Kris­tuk­ses­ta kä­sin.

Us­ko avaa ym­mär­rys­tä

Lut­he­rin tar­koit­ta­mas­ta il­moi­tuk­seen pe­rus­tu­vas­ta päät­te­lys­tä on hyvä esi­merk­ki Raa­ma­tun ker­to­mus Ab­ra­ha­mis­ta. Ju­ma­la il­moit­ti Ab­ra­ha­mil­le, et­tä hän saa po­jan, jos­ta kas­vaa suu­ri kan­sa. Myö­hem­min Ju­ma­la il­moit­ti, et­tä poi­ka pi­tää uh­ra­ta. Ab­ra­ham sai siis kak­si il­moi­tus­ta, joi­den si­säl­löt oli­vat ris­ti­rii­das­sa kes­ke­nään.

Raa­mat­tu ker­too (Hepr. 11:19), et­tä Ab­ra­ham ”päät­te­li”, ”las­kes­ke­li” ja ”jär­kei­li” , et­tä Ju­ma­la ky­ke­nee jopa he­rät­tä­mään kuol­leen. Ab­ra­ham us­koi, et­tä Ju­ma­lan ole­muk­seen kuu­luu se, et­tä hän on hyvä. Ab­ra­ham us­koi, et­tä Ju­ma­la pi­tää lu­pauk­sen­sa suu­res­ta kan­sas­ta ta­val­la tai toi­sel­la, ja oli sik­si val­mis uh­raa­maan poi­kan­sa.

Ab­ra­ham siis päät­te­li, et­tä Ju­ma­la ei ole sel­lai­nen, joka en­sin an­taa lu­pauk­sen ja sit­ten käs­kee uh­raa­maan poi­kan­sa il­man, et­tä pi­tää en­sim­mäis­tä lu­paus­taan. Sel­lai­nen Ju­ma­la oli­si ol­lut jul­ma ja kie­rou­tu­nut, ih­mi­sel­lä lei­kit­te­le­vä Ju­ma­la ja näin ol­len to­del­li­suu­des­sa Ju­ma­lan vas­ta­koh­ta, it­se Paha.

Ker­to­mus Ab­ra­ha­mis­ta näyt­tää meil­le myös sen, et­tä us­ko on oleel­li­nen osa oi­ke­aa päät­te­lyä ja Raa­ma­tun tul­kin­taa. Ab­ra­ha­mil­la­kin joh­to­pää­tös sa­mois­ta pe­rus­teis­ta oli­si il­man us­koa ol­lut täy­sin toi­nen.

On loh­dul­lis­ta, et­tä us­ko ei pe­rus­tu ih­mi­sen oman ym­mär­ryk­sen va­raan, vaan sii­hen, et­tä Ju­ma­la avaa sa­nan­sa ja an­taa us­ko­nym­mär­ryk­sen. Sii­nä to­teu­tuu se, mitä Psal­mi lu­paa: ”Si­nun liit­to­si on ih­meel­li­nen, sik­si minä tah­don us­kol­li­ses­ti py­syä sii­nä. Kun si­nun sa­na­si avau­tuu, se va­lai­see, tyh­mä­kin saa sii­tä ym­mär­rys­tä.” (Ps. 119:129–130.)

Veli-Pek­ka Ot­t­man, pas­to­ri

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 29.3.2017

Ku­vi­tus­ku­va: Mer­vi Hy­vö­nen

5.7.2020

Jee­sus sa­noo: "Mene, älä­kä enää tee syn­tiä." Joh. 8:11

Viikon kysymys