Har­ri Hy­vä­ri

He­la­tors­tai­na Jee­sus as­tui ylös tai­vaa­seen, mut­ta on hen­ken­sä kaut­ta yhä kes­kel­läm­me. Hän an­toi ope­tus­lap­sil­le teh­tä­vän – ke­ho­tus pa­ran­nuk­seen ja us­ko­maan syn­nit an­teek­si jat­kuu tä­nä­kin päi­vä­nä.

Jee­suk­sen teh­tä­vä­nä oli lu­nas­taa ih­mi­set syn­nin ja kuo­le­man al­ta. Tä­män hän teki tu­le­mal­la maan pääl­le, elä­mäl­lä syn­nit­tö­män elä­män, kuo­le­mal­la pää­si­äi­se­nä mei­dän täh­tem­me ja nou­se­mal­la kol­man­te­na päi­vä­nä kuol­leis­ta.

Pää­si­äi­se­nä ta­pah­tu­neen ylös­nou­se­mi­sen jäl­keen Jee­sus il­mes­tyi vain omil­leen. En­sim­mäi­se­nä hän to­dis­ti ole­van­sa ylös­nous­sut Va­pah­ta­ja näyt­tä­mäl­lä kä­ten­sä ja kyl­ken­sä. Hän roh­kai­si pel­kää­viä ope­tus­lap­sia ja an­toi heil­le teh­tä­vän: “Jee­sus sa­noi uu­del­leen: ’Rau­ha teil­le! Niin kuin Isä on lä­het­tä­nyt mi­nut, niin lä­he­tän minä tei­dät.’ Sa­not­tu­aan tä­män hän pu­hal­si hei­tä koh­ti ja sa­noi: ’Ot­ta­kaa Pyhä Hen­ki. Jol­le te an­nat­te syn­nit an­teek­si, hä­nel­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut. Jol­ta te kiel­lät­te an­teek­si­an­non, hän ei saa syn­te­jään an­teek­si.’” (Joh. 20:21–23.)

Myös epäi­le­vää Tuo­mas­ta hän ke­hot­ti us­ko­maan: “Ojen­na sor­me­si: täs­sä ovat kä­te­ni. Ojen­na kä­te­si ja pis­tä se kyl­kee­ni. Älä ole epä­us­koi­nen, vaan us­ko!” (Joh. 20:27.)

Jee­sus esit­tää kut­sun

Jee­suk­sen ei ol­lut tar­koi­tus jää­dä maan pääl­le, vaan men­nä ta­kai­sin Ju­ma­lan luo tai­vaa­seen. Hän ker­toi täs­tä ope­tus­lap­sil­leen: ”Äl­köön sy­dä­men­ne ol­ko le­vo­ton. Us­ko­kaa Ju­ma­laan ja us­ko­kaa mi­nuun. Mi­nun Isä­ni ko­dis­sa on mon­ta huo­net­ta – en­hän minä muu­ten sa­noi­si, et­tä me­nen val­mis­ta­maan teil­le asuin­si­jan. Minä me­nen val­mis­ta­maan teil­le si­jaa mut­ta tu­len sit­ten ta­kai­sin ja nou­dan tei­dät luok­se­ni, jot­ta sai­sit­te ol­la siel­lä mis­sä minä olen.” (Joh. 14:1–3.)

Jee­suk­sen teh­tä­vä jat­kuu tai­vaan ko­dis­sa, hän on val­mis­ta­mas­sa si­jaa kai­kil­le us­ko­vai­sil­le. Us­kon­tun­nus­tuk­ses­sa lau­sum­me, et­tä Jee­sus on tu­le­va toi­sen ker­ran maan pääl­le, ja täl­löin hän tu­lee tuo­mit­se­maan elä­viä ja kuol­lei­ta. Hän esit­tää us­ko­vai­sil­le ih­mi­sil­le kut­sun: ”Tul­kaa, mi­nun Isä­ni siu­na­tut” (Matt. 25:34). Tätä kut­sua odo­tam­me ja tä­hän lu­pauk­seen luot­ta­en saam­me kil­voi­tel­la us­ko­mas­sa.

Pyhä Hen­ki op­paa­na

Jee­sus lu­pa­si, et­tei hän jätä omi­aan yk­sin kil­voit­te­le­maan sie­lun­vi­hol­lis­ta vas­taan. Jee­sus sa­noi ope­tus­lap­sil­leen: “Minä kään­nyn Isän puo­leen, ja hän an­taa teil­le toi­sen puo­lus­ta­jan, joka on kans­san­ne ikui­ses­ti” (Joh. 14:16). Tämä puo­lus­ta­ja on Pyhä Hen­ki.

Jee­sus sa­noi myös: “Sil­lä mis­sä kak­si tai kol­me on kool­la mi­nun ni­mes­sä­ni, siel­lä minä olen hei­dän kes­kel­lään” (Matt. 18:20). Apos­to­li Paa­va­li muis­tut­ti ko­rint­to­lai­sia: “Tut­ki­kaa it­se­än­ne, olet­te­ko us­kos­sa. Pan­kaa it­sen­ne ko­et­teel­le. Et­te­kö huo­maa, et­tä Jee­sus Kris­tus on tei­dän kes­kel­län­ne? El­lei niin ole, et­te sel­viy­dy ko­e­tuk­ses­ta.” (2. Kor. 13:5.) Jee­suk­sen lu­paus on voi­mas­sa tä­män­kin päi­vän us­ko­vai­sil­le. Hän on hen­ken­sä kaut­ta jo­kai­sen us­ko­vai­sen tu­ke­na tai­vaan tiel­lä.

Ope­tus­lap­set su­ri­vat aluk­si Jee­suk­sen tai­vaa­seen nou­se­mis­ta. He oli­vat me­net­tä­neet opet­ta­jan, lä­hei­sen, joka oli ol­lut use­an vuo­den ajan hei­dän kes­kel­lään. He kui­ten­kin sai­vat ko­kea, et­tä Pyhä Hen­ki vai­kut­ti heis­sä, ja he sai­vat ko­kea siu­naus­ta Jee­suk­sen an­ta­maa teh­tä­vää suo­rit­ta­es­saan.

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 24:46–53

Raa­mat­tu 1992: Hän sa­noi heil­le: ”Näin on kir­joi­tet­tu. Kris­tuk­sen tuli kär­siä kuo­le­ma ja kol­man­te­na päi­vä­nä nous­ta kuol­leis­ta, ja kai­kil­le kan­soil­le, Je­ru­sa­le­mis­ta al­ka­en, on hä­nen ni­mes­sään saar­nat­ta­va pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mis­ta. Te olet­te tä­män to­dis­ta­jat. Minä lä­he­tän teil­le sen, min­kä Isä­ni on lu­van­nut. Py­sy­kää täs­sä kau­pun­gis­sa, kun­nes saat­te va­rus­tuk­sek­sen­ne voi­man kor­keu­des­ta.” Jee­sus vei ope­tus­lap­set ulos kau­pun­gis­ta, lä­hel­le Be­ta­ni­aa, ja siel­lä hän ko­hot­ti kä­ten­sä ja siu­na­si hei­dät. Siu­na­tes­saan hän er­ka­ni heis­tä, ja hä­net otet­tiin ylös tai­vaa­seen. He ku­mar­tui­vat maa­han as­ti ja osoit­ti­vat hä­nel­le kun­ni­oi­tus­taan, ja sit­ten he rie­mua täyn­nä pa­la­si­vat Je­ru­sa­le­miin. He oli­vat ala­ti temp­pe­lis­sä ja ylis­ti­vät Ju­ma­laa.