Mis­tä löy­dän ian­kaik­ki­sen elä­män sa­nat?

Olin mat­ka­to­ve­rie­ni kans­sa Ve­nä­jäl­lä paik­ka­kun­nal­la, jos­sa jär­jes­tet­tiin en­sim­mäis­tä ker­taa seu­ra­ti­lai­suus. Elä­vän evan­ke­liu­min vas­taa­not­ta­neet ja pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­neet tun­si­vat sy­dä­mes­sään suur­ta iloa. Ih­me­tel­len ja iloi­ten he ky­se­li­vät: On­ko Ju­ma­la to­del­la niin ar­mol­li­nen, et­tä saam­me us­koa kaik­ki syn­tim­me an­teek­si? Em­me ole ai­kai­sem­min kuul­leet näin ar­mol­li­ses­ta Ju­ma­las­ta. On­ko tot­ta, et­tä me­kin voim­me an­taa syn­te­jä an­teek­si toi­sil­lem­me?

Sy­dä­men us­ko tuo pe­las­tuk­sen

Jos­sain sy­dä­men seu­dul­la tun­nem­me ai­na­kin oman­tun­non ään­tä ja rak­kau­den tun­net­ta. Us­ko ei kui­ten­kaan ole tun­net­ta, jo­ten sitä ei voi sa­mal­la ta­val­la pai­kal­lis­taa.

Lem­peys ra­ken­taa

Kir­joi­tan tätä Mat­ka­e­väs­tä avi­o­puo­li­so­lei­ril­lä. On myö­häi­nen lau­an­tai-il­ta, ja toi­mi­tuk­ses­ta saa­ma­ni säh­kö­pos­ti ke­hot­ti pa­laut­ta­maan kir­joi­tuk­sen vii­meis­tään huo­men­na. Siis­pä jä­tin vel­jel­li­sen sau­na­seu­ran vä­liin ja ve­täy­dyin huo­nee­seem­me poh­ti­maan an­net­tua ai­het­ta. Ai­heek­si olen saa­nut Jaa­ko­bin kir­jeen 1. lu­vun ja­keet 17–21, jois­sa Jaa­kob ke­hot­taa sä­vyi­syy­teen. Jou­dun täs­sä kir­joi­tuk­ses­sa poh­ti­maan tee­maa, jos­sa koen it­se ole­va­ni op­pi­las, kuin esi­kou­lu­lai­nen.

Ju­ma­la an­taa avun

Ju­ma­la an­taa avun – vai an­taa­ko? Eri­tyi­ses­ti ko­et­te­le­mus­ten ai­koi­na voi ol­la vai­kea luot­taa Ju­ma­laan ja hä­nen apuun­sa. Mie­len täyt­tä­vät ky­sy­myk­set, joi­hin ei tun­nu löy­ty­vän vas­taus­ta: Mik­si näin? Mik­si mi­nul­le? Mi­ten sel­vi­än?

Ju­ma­la kut­sui työ­hön­sä – Moo­ses es­te­li

Olen kuul­lut ker­rot­ta­van, et­tä vuo­si­kym­me­niä sit­ten ky­lä­läi­set te­ki­vät usein yh­des­sä kyl­vö- ja sa­don­kor­juu­töi­tä. Vuo­ron pe­rään nii­tä teh­tiin eri ta­lo­jen ja eri isän­tien pel­loil­la. Yh­des­sä työt kä­vi­vät mu­ka­vam­min ja no­pe­am­min.

Hil­jai­sen vii­kon miet­tei­tä

Pää­si­äi­sen ai­ka on rau­hoit­tu­mi­sen ai­kaa. Jo pii­na­vii­kol­la saam­me hil­jen­tää elä­määm­me mah­dol­li­suuk­siem­me mu­kaan. Joku saat­taa men­nä kuun­te­le­maan ah­ti­saar­no­ja tai osal­lis­tua kii­ras­tors­tain eh­tool­li­sel­le. Sy­dä­men hil­jen­ty­mi­seen liit­tyy py­säh­ty­mi­nen Ju­ma­lan sa­nan ää­rel­le.

Ra­ken­ta­jan us­kol­la

Var­hai­nen ke­vät toi mu­ka­naan kii­reen ran­ta­sau­nan ra­ken­ta­jal­le. Mök­ki­ran­taan joh­ta­va tie kul­kee kos­te­an suon­lai­dan yli. Vä­lil­lä näyt­ti jo sil­tä, et­tä sora-au­toa kan­ta­va rou­ta su­laa tiel­tä en­nen ai­ko­jaan ja ra­ken­ta­mi­nen siir­tyy tu­le­vai­suu­teen.

Ju­ma­lan sa­nan var­ma pe­rus­tus

Elä­mäm­me pe­rus­tus­ta voi­daan tar­kas­tel­la eri­lai­sis­ta nä­kö­kul­mis­ta. Seu­ra­tes­sam­me päi­vit­täi­siä uu­ti­sia huo­maam­me, et­tä ym­pä­röi­vä yh­teis­kun­tam­me on mo­nen­lais­ten muu­tos­ten kou­ris­sa. Kaik­ki muu­tok­set ei­vät ra­ken­na us­ko­am­me tai tun­nu muu­ten­kaan toi­vo­tuil­ta. Uu­dis­tuk­sia saa­te­taan­kin jos­kus teh­dä ih­mis­ten het­kel­lis­ten tar­pei­den poh­jal­ta nä­ke­mät­tä pi­dem­mäl­le.

Päi­vän lap­sia

Huo­let­taa­ko si­nua jos­kus huo­mi­nen? Ky­se­let­kö toi­si­naan, mi­tä­hän tu­le­vai­suus tuo tul­les­saan? Eri­tyi­ses­ti ti­lan­teis­sa, jois­sa kaik­ki ei ole men­nyt omien suun­ni­tel­mien mu­kaan, saa­tam­me ah­dis­tu­nee­na ky­sel­lä, mi­ten­kö­hän täs­sä käy.

Et­tei yk­si­kään jou­tui­si ka­do­tuk­seen

Me me­nem­me usein kaup­paan eri­kois­tar­jous­ten pe­räs­sä. Ta­lou­del­li­nen ih­mi­nen nä­kee vai­vaa sääs­tääk­seen kas­va­vis­sa ko­ti­ta­lous­me­nois­sa. Ju­ma­la kut­suu ih­mis­tä pa­ran­nuk­seen an­ta­en jat­ku­via tar­jouk­sia ja kut­su­ja Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.