JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Her­ral­le otol­li­nen pun­ta­ri

Päivämies
Matkaevääksi
28.9.2016 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:38
2020010123385920160928070000

Sa­nan­las­kut si­säl­tä­vät pal­jon vii­saut­ta niin elä­mään kuin us­koon. Ne so­pi­vat oh­jeik­si kai­ke­ni­käi­sil­le. Raa­ma­tun sa­na­las­kui­hin liit­tyy lä­hei­ses­ti ku­nin­gas Sa­lo­mo. Ju­ma­la an­toi hä­nel­le vii­saut­ta, joka on lu­et­ta­vis­sa Sa­lo­mon ni­mel­lä tun­net­ta­vis­sa py­hän Raa­ma­tun sa­nan­las­kuis­sa.

Ot­si­kon sa­nat ovat yh­teen­ve­to kä­si­tel­tä­vä­nä ole­vas­ta teks­tis­tä: ”Vää­rää vaa­kaa Her­ra vi­haa, oi­kea pun­nus on hä­nel­le mie­leen” (Sa­nanl. 11:1).

Ju­ma­lan sana on vaa­ka

Vaa­ka oli Sa­lo­mon ai­ka­na kaup­paa teh­tä­es­sä myy­jän käyt­tä­mä pun­ni­tus­vä­li­ne. Pun­nuk­si­na käy­tet­tiin eri­lai­sia pai­no­mit­to­ja. Pie­neh­kö­jä pun­ni­tuk­sia var­ten kan­net­tiin kuk­ka­ros­sa pun­nuk­sia. Tä­hän viit­ta­si Moo­sek­sen kir­jan oh­je: ”äl­kää pi­tä­kö kuk­ka­ros­san­ne eri­pai­noi­sia pun­nuk­sia” ( 5. Moos. 25:13).

Ju­ma­lan pyhä sana on vaa­ka, jol­la pun­ni­taan ih­mi­sen elä­mä. Pun­nuk­set ovat myös Ju­ma­lan sa­naa, joka osoit­taa ih­mi­sel­le Ju­ma­lan py­hän tah­don, oi­ke­an ja vää­rän. Py­hän tah­ton­sa Ju­ma­la on il­moit­ta­nut meil­le eri­tyi­ses­ti kym­me­nen käs­kyn lais­sa. Ju­ma­lan sa­nan vaa­ka ei näy­tä vää­rin, niin kuin luon­nol­li­nen vaa­ka voi jos­kus näyt­tää.

Raa­mat­tu ker­too ku­nin­gas Bel­sas­sa­ris­ta. Hän oli hä­väis­syt Ju­ma­laa juo­mal­la pi­dois­saan Je­ru­sa­le­min temp­pe­lin kul­tai­sis­ta ja ho­pei­sis­ta as­ti­ois­ta yh­des­sä juh­la­vie­rai­den­sa kans­sa. Sil­loin il­mes­tyi äk­kiä ih­mis­kä­si, joka al­koi kir­joit­taa kal­kit­tuun sei­nään.

Ju­ma­la an­toi Da­nie­lil­le vii­sau­den se­lit­tää nuo mer­kil­li­set sa­nat. Ne mer­kit­si­vät, et­tä Bel­sas­sar oli vaa'al­la pun­nit­tu ja ke­vy­ek­si ha­vait­tu. Syn­nin seu­raus oli hän­tä lä­hel­lä. Sa­ma­na yö­nä Bel­sas­sar, kal­de­a­lais­ten ku­nin­gas, sur­mat­tiin. (Ks. Dan. 5. luku.)

So­vi­tuk­ses­sa pe­las­tus

Ju­ma­lan sa­nan ”vaa­ka” il­moit­taa, mil­lai­sia kaik­ki ih­mi­set syn­ty­pe­rään kat­so­mat­ta ovat il­man Ju­ma­lan ar­moa. Apos­to­li kir­joit­taa: ”Kaik­ki ovat luo­pu­neet ja käy­neet kel­vot­to­mik­si. Ei ole ke­tään, joka te­kee hy­vää, ei ai­no­a­ta­kaan.” (Room. 2:12.)

Ju­ma­lal­le otol­li­nen, oi­kea pun­ta­ri (pun­nus) on Her­ran Jee­suk­sen so­vi­tus­työ: ”Ju­ma­la an­toi Kris­tuk­sen kuol­la mei­dän rik­ko­mus­tem­me täh­den ja he­rät­ti hä­net kuol­leis­ta mei­dän van­hurs­kaut­ta­mi­sem­me täh­den” (Room. 4:25). Ju­ma­la on sää­tä­nyt val­ta­kun­taan­sa so­vi­tuk­sen vi­ran (2. Kor. 5:18), jos­sa Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta ju­lis­te­taan pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta kai­kil­le ih­mi­sil­le. Joka evan­ke­liu­min us­koo, on pe­las­tu­va (Room. 1:16).

Sa­na­las­ku­jen kir­jan luku 11 roh­kai­see mei­tä us­kos­sa Ju­ma­lan tah­don mu­kai­seen elä­mään: ”Mis­sä on yl­peys, sin­ne tu­lee hä­peä, nöy­rien kump­pa­ni on vii­saus. Kun­non mies­tä oh­jaa re­hel­li­syys, omaan vilp­piin­sä ka­va­la kaa­tuu. Rik­kaus ei vi­han päi­vä­nä au­ta, mut­ta oi­ke­a­mie­li­syys pe­las­taa kuo­le­mas­ta. Nuh­teet­to­muus ta­soit­taa hurs­kai­den tien, ju­ma­la­ton sor­tuu pa­huu­teen­sa. Reh­ti elä­mä on re­hel­li­sen pe­las­tus, hi­mot ovat pet­tu­rin pau­la.” (Sa­nanl. 11:2–6.)

Us­kos­sa on lu­paus

Van­hurs­kaan ja ju­ma­lat­to­man tei­den ero pal­jas­tuu to­del­li­se­na kuo­le­mas­sa: ”Kuo­le­maan kat­ke­aa ju­ma­lat­to­man toi­vo, pa­han­te­ki­jän odo­tus rau­ke­aa tyh­jiin. Hurs­kas pe­las­tuu ah­din­gos­ta, ju­ma­la­ton jou­tuu hä­nen si­jaan­sa.” (Sa­nanl. 11:7–8.) Us­kol­la on sekä ajal­li­sen et­tä ian­kaik­ki­sen elä­män lu­paus. Epä­us­kos­sa ih­mi­nen elää joka het­ki pet­tä­väl­lä pe­rus­tuk­sel­la.

Ju­ma­lan sana roh­kai­see mei­tä ajat­te­le­maan sen paik­ka­kun­nan pa­ras­ta, mis­sä me eläm­me: ”Hurs­kaan on­ni on kau­pun­gin ilo, ju­ma­lat­to­man tuho on rie­mun ai­he. Vil­pit­tö­mien me­nes­tys ra­ken­taa kau­pun­gin, ju­ma­lat­to­mien pu­heet re­pi­vät sen maa­han.” (Sa­nanl. 11:10–11.)

Jaak­ko Kal­ta­ka­ri

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 28.9.2016

Ku­vi­tus­ku­va: H.H.

29.5.2020

Her­ra on mi­nun va­lo­ni ja apu­ni, ketä minä pel­käi­sin? Her­ra on mi­nun elä­mä­ni tur­va, ketä siis säik­kyi­sin? Ps. 27:1

Viikon kysymys