Hannele Puhakka
Hannele Puhakka
Mikko Pisilä
”Kerro minulle, mitä pelkäät, niin minä kerron sinulle, kuka olet.” Sanonta osoittaa, miten paljon pelko ja pelottomuus määrittävät meitä ihmisinä. Niiden kautta voimme oppia tuntemaan itseämme ja toisiamme. Raamatun mukaan myös Jumalan tunteminen kytkeytyy pelkoon: ”Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta (Sananl. 9:10).
Jos oikea Herran pelko puuttuu, myös ihmisen ymmärrys hämärtyy. Jesajan kirjassa on Herran sana: ”Koska tämä kansa lähestyy minua vain suullaan ja kunnioittaa minua vain huulillaan, koska sen sydän on vetäytynyt minusta kauas ja koska sen kuuliaisuus minua kohtaan on vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista, niin minä teen tälle kansalle ihmeellisiä, hämmästyttäviä ihmetekoja, ja sen viisaiden viisaus häviää ja se ymmärtäväisten ymmärrys katoaa” (Jes. 29:13–14).
Profetian uusin raamatunkäännös kääntää kuuliaisuudeksi sanan, joka vanhemmissa käännöksissä tulkittiin sanatarkemmin pelkona.
Nämä sanat ovatkin ystäviä keskenään: Kuuliaisuus merkitsee samalla kunnioittamista. Kunnioitus on myös sana, joka kuvaa hyvin Raamatussa kuvattua turvallista pelkoa: ”Herran pelko turvaa elämäsi: nukut tyynesti, säikkymättä pahaa.” (Sananl. 19:23.)
Raamattu kuvaa monin tavoin eroa sydämellisen ja ulkokohtaisen Jumalan kunnioittamisen välillä. Jeesus opetti: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen isäni tahdon.” (Matt. 7:21.) Hän opetti omiaan toteuttamaan Jumalan tahtoa paremmin kuin lainoppineet ja fariseukset, jotka noudattivat opittuja ihmiskäskyjä (Matt. 5:20). Tämä parempi vanhurskaus on täydellistä rakkautta, joka etsii kaikessa lähimmäisen parasta ja Jumalan valtakuntaa (Matt. 5:48, 6:33, 7:12).
Lainoppineiden ja fariseusten kuuliaisuus oli kuuliaisuutta ihmisille. Johanneksen evankeliumi kertoo: ”Monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, ettei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.” (Joh. 12:42–43)
Paastonaika kutsuu ihmistä pohtimaan uskoaan ja elämäänsä. Ohjaavatko niitä ihmisten odotukset vai Herran tulemisen odotus?
Virrentekijä neuvoo ja lohduttaa: ”Pois ihmispelko heitä ja pelkää Jumalaa. Ken kulkee Herran teitä, häneltä avun saa. Maailman nytkin voittaa vain usko Kristukseen, hän antaa armon koittaa, tuo rauhan kansalleen.” (VK 176:2.)
Myös Jesaja näki, kuinka Messiaan valtakunnassa ja Herran vuorella on täydellinen rauha, eikä sen asukkaiden tarvitse pelätä toisiaan. Tuon vuoren hallitsija kutsuu luokseen kaikkia kansoja. (Jes. 11:9–10.) Hän on myös kuuliaisuuden esikuva: ”Hänen ilonsa on totella Herraa.” (Jes. 11:3) Kristuksen evankeliumi antaa tänäkin päivänä uskojalleen rauhan ja uuden kuuliaisuuden.
Jeesus opetti omiaan lähestymään Jumalaa hiljaisuudessa (Matt. 6:6). Iltavirressä yhdymme luomakunnan hiljaiseen lauluun: ”Maat, metsät hiljenneinä, ja meret tyyntyneinä kiittävät Jumalaa. On laannut voima tuulten. Vaikene, puhe huulten, vain sydän puhua nyt saa.” (VK 560:1.)
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys