JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Hil­jais­ta kuu­li­ai­suut­ta

Matkaevääksi
25.3.2020 6.40

Juttua muokattu:

24.3. 15:24
2020032415242520200325064000

Hannele Puhakka

Hannele Puhakka

Mik­ko Pi­si­lä

”Ker­ro mi­nul­le, mitä pel­käät, niin minä ker­ron si­nul­le, kuka olet.” Sa­non­ta osoit­taa, mi­ten pal­jon pel­ko ja pe­lot­to­muus mää­rit­tä­vät mei­tä ih­mi­si­nä. Nii­den kaut­ta voim­me op­pia tun­te­maan it­se­äm­me ja toi­si­am­me. Raa­ma­tun mu­kaan myös Ju­ma­lan tun­te­mi­nen kyt­key­tyy pel­koon: ”Her­ran pel­ko on vii­sau­den al­ku, Py­hän tun­te­mi­nen on ym­mär­ryk­sen pe­rus­ta (Sa­nanl. 9:10).

Jos oi­kea Her­ran pel­ko puut­tuu, myös ih­mi­sen ym­mär­rys hä­mär­tyy. Je­sa­jan kir­jas­sa on Her­ran sana: ”Kos­ka tämä kan­sa lä­hes­tyy mi­nua vain suul­laan ja kun­ni­oit­taa mi­nua vain huu­lil­laan, kos­ka sen sy­dän on ve­täy­ty­nyt mi­nus­ta kau­as ja kos­ka sen kuu­li­ai­suus mi­nua koh­taan on vain opit­tu­jen ih­mis­käs­ky­jen nou­dat­ta­mis­ta, niin minä teen täl­le kan­sal­le ih­meel­li­siä, häm­mäs­tyt­tä­viä ih­me­te­ko­ja, ja sen vii­sai­den vii­saus hä­vi­ää ja se ym­mär­tä­väis­ten ym­mär­rys ka­to­aa” (Jes. 29:13–14).

Pro­fe­ti­an uu­sin raa­ma­tun­kään­nös kään­tää kuu­li­ai­suu­dek­si sa­nan, joka van­hem­mis­sa kään­nök­sis­sä tul­kit­tiin sa­na­tar­kem­min pel­ko­na.

Nämä sa­nat ovat­kin ys­tä­viä kes­ke­nään: Kuu­li­ai­suus mer­kit­see sa­mal­la kun­ni­oit­ta­mis­ta. Kun­ni­oi­tus on myös sana, joka ku­vaa hy­vin Raa­ma­tus­sa ku­vat­tua tur­val­lis­ta pel­koa: ”Her­ran pel­ko tur­vaa elä­mä­si: nu­kut tyy­nes­ti, säik­ky­mät­tä pa­haa.” (Sa­nanl. 19:23.)

Raa­mat­tu ku­vaa mo­nin ta­voin eroa sy­dä­mel­li­sen ja ul­ko­koh­tai­sen Ju­ma­lan kun­ni­oit­ta­mi­sen vä­lil­lä. Jee­sus opet­ti: ”Ei jo­kai­nen, joka sa­noo mi­nul­le ’Her­ra, Her­ra’, pää­se tai­vas­ten val­ta­kun­taan. Sin­ne pää­see se, joka te­kee tai­vaal­li­sen isä­ni tah­don.” (Matt. 7:21.) Hän opet­ti omi­aan to­teut­ta­maan Ju­ma­lan tah­toa pa­rem­min kuin lai­nop­pi­neet ja fa­ri­seuk­set, jot­ka nou­dat­ti­vat opit­tu­ja ih­mis­käs­ky­jä (Matt. 5:20). Tämä pa­rem­pi van­hurs­kaus on täy­del­lis­tä rak­kaut­ta, joka et­sii kai­kes­sa lä­him­mäi­sen pa­ras­ta ja Ju­ma­lan val­ta­kun­taa (Matt. 5:48, 6:33, 7:12).

Lai­nop­pi­nei­den ja fa­ri­seus­ten kuu­li­ai­suus oli kuu­li­ai­suut­ta ih­mi­sil­le. Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mi ker­too: ”Mo­net hal­li­tus­mie­his­tä­kin us­koi­vat Jee­suk­seen. Fa­ri­seus­ten pe­los­sa he ei­vät kui­ten­kaan tun­nus­ta­neet sitä, et­tei hei­tä ero­tet­tai­si sy­na­go­gas­ta. Ih­mis­ten an­ta­ma kun­nia oli heil­le rak­kaam­pi kuin Ju­ma­lan an­ta­ma.” (Joh. 12:42–43)

Paas­to­nai­ka kut­suu ih­mis­tä poh­ti­maan us­ko­aan ja elä­mään­sä. Oh­jaa­vat­ko nii­tä ih­mis­ten odo­tuk­set vai Her­ran tu­le­mi­sen odo­tus?

Vir­ren­te­ki­jä neu­voo ja loh­dut­taa: ”Pois ih­mis­pel­ko hei­tä ja pel­kää Ju­ma­laa. Ken kul­kee Her­ran tei­tä, hä­nel­tä avun saa. Maa­il­man nyt­kin voit­taa vain us­ko Kris­tuk­seen, hän an­taa ar­mon koit­taa, tuo rau­han kan­sal­leen.” (VK 176:2.)

Myös Je­sa­ja näki, kuin­ka Mes­si­aan val­ta­kun­nas­sa ja Her­ran vuo­rel­la on täy­del­li­nen rau­ha, ei­kä sen asuk­kai­den tar­vit­se pe­lä­tä toi­si­aan. Tuon vuo­ren hal­lit­si­ja kut­suu luok­seen kaik­kia kan­so­ja. (Jes. 11:9–10.) Hän on myös kuu­li­ai­suu­den esi­ku­va: ”Hä­nen ilon­sa on to­tel­la Her­raa.” (Jes. 11:3) Kris­tuk­sen evan­ke­liu­mi an­taa tä­nä­kin päi­vä­nä us­ko­jal­leen rau­han ja uu­den kuu­li­ai­suu­den.

Jee­sus opet­ti omi­aan lä­hes­ty­mään Ju­ma­laa hil­jai­suu­des­sa (Matt. 6:6). Il­ta­vir­res­sä yh­dym­me luo­ma­kun­nan hil­jai­seen lau­luun: ”Maat, met­sät hil­jen­nei­nä, ja me­ret tyyn­ty­nei­nä kiit­tä­vät Ju­ma­laa. On laan­nut voi­ma tuul­ten. Vai­ke­ne, puhe huul­ten, vain sy­dän pu­hua nyt saa.” (VK 560:1.)

11.8.2020

Joka heik­koa sor­taa, her­jaa hä­nen Luo­jaan­sa, joka Luo­jaa kun­ni­oit­taa, ar­mah­taa köy­hää. Sa­nanl. 14:31

Viikon kysymys