JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Ju­ma­lan ar­moa ja­ka­mas­sa

Matkaevääksi
17.9.2014 0.00

Työ voi he­rät­tää meis­sä mo­nen­lai­sia tun­tei­ta – näin voi ol­la myös Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työn koh­dal­la.

Työ­hön on suh­tau­dut­tu ja suh­tau­du­taan edel­leen mo­nel­la ta­val­la. Jos­kus se on näh­ty ran­gais­tuk­se­na, toi­si­naan siu­nauk­se­na. Raa­ma­tun al­ku­leh­dil­lä ker­ro­taan Ju­ma­lan luo­mis­työs­tä. Ju­ma­la­kin siis teki ja te­kee työ­tä.

Työ tuli myös ih­mi­sen osak­si, kun Ju­ma­la an­toi ih­mi­sen teh­tä­väk­si vil­jel­lä ja var­jel­la Ede­nin puu­tar­haa. Ju­ma­la aset­ti ih­mi­sen myös hal­lit­se­maan mui­ta luon­to­kap­pa­lei­ta. Työn vai­va tuli ih­mi­sen osak­si vas­ta syn­tiin­lan­kee­muk­sen myö-tä. -(1. Moos. 1–3.)

On­ko palk­ka oi­keu­den­mu­kai­nen?

Näi­nä ai­koi­na työ on ki­peä ai­he mo­nes­sa ko­dis­sa. Työt­tö­myys on tuo­nut huol­ta toi­meen­tu­los­ta. Toi­meen­tu­lo voi ol­la sil­loin­kin vaa­ka­lau­dal­la, jos työ­tä on enem­män kuin jak­saa teh­dä. Maa­il­ma ei ai­na koh­te­le mei­tä oi­keu­den­mu­kai­ses­ti sii­nä suh­tees­sa, kuin­ka pal­jon me pon­nis­te­lem­me. Epä­oi­keu­den­mu­kai­nen koh­te­lu voi he­rät­tää meis­sä kat­ke­ruut­ta.

Kat­ke­ruut­ta he­rät­ti myös Jee­suk­sen ker­to­muk­ses­sa esiin­ty­nyt vii­ni­tar­han isän­tä, joka mak­soi kai­kil­le työn­te­ki­jöil­le sa­man ver­ran palk­kaa, vaik­ka he oli­vat työs­ken­nel­leet eri­pi­tui­sen työ­päi­vän (Matt. 20:1–16). Pit­kän työ­päi­vän teh­neet sai­vat sa­man pal­kan kuin vii­mei­sen tun­nin työs­ken­nel­leet. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­sä palk­ka ei pe­rus­tu ih­mis­ten työn­te­koon tai an­si­oon.

Paa­va­li kir­joit­taa ko­rint­ti­lai­sil­le: ”Ku­kin an­ta­koon sen mu­kaan kuin on mie­les­sään päät­tä­nyt, ei vas­ta­ha­koi­ses­ti ei­kä pa­kos­ta, sil­lä ilois­ta an­ta­jaa Ju­ma­la ra­kas­taa” (2. Kor. 9:7). Tämä an­ta­mi­nen voi ol­la niin omai­suut­ta kuin työ­tä­kin. Ihan­tee­na on, et­tä jo­kai­nen voi teh­dä tai an­taa sen ver­ran kuin ko­kee omas­sa elä­män­ti­lan­tees­saan hy­väk­si ja mah­dol­li­sek­si.

Tar­vit­sem­me ar­vos­tus­ta

Rau­ha­nyh­dis­tys­ten teh­tä­vä­nä on pal­vel­la evan­ke­liu­min työ­tä. Eri työ­teh­tä­viin kut­su­taan hen­ki­löi­tä, ja työ poh­jau­tuu va­paa­eh­toi­seen toi­min­taan. Sil­ti työ­hön voi liit­tyä myös ikä­viä ky­sy­myk­siä. Nii­den kes­kel­lä on hyvä py­säh­tyä miet­ti­mään, mik­si koen näin. Ko­en­ko, et­tä jou­dun te­ke­mään lii­kaa vai en­kö saa työl­le­ni ar­vos­tus­ta? En­kö voi teh­dä sel­lais­ta työ­tä, mitä tah­don vai tun­tuu­ko työ lii­an vaa­ti­val­ta?

Voi py­säh­tyä miet­ti­mään, mi­ten asi­oi­ta voi­si muut­taa niin, et­tä omat teh­tä­vät tun­tui­si­vat mie­lek­kääm­mil­tä ja so­pi­vam­mil­ta. Ikä­vis­tä ko­ke­muk­sis­ta kan­nat­taa kes­kus­tel­la mat­ka­ys­tä­vien kans­sa ja rau­ha­nyh­dis­tyk­sil­lä. Kes­kus­te­lus­sa kan­nat­taa muis­taa, et­tä asi­oi­hin voi ol­la mon­ta nä­kö­kul­maa. Tois­ten mie­li­pi­tei­tä kan­nat­taa kuun­nel­la ja tois­ten te­ke­mää työ­tä ar­vos­taa.

Jos mi­kään työ ei tun­nu so­pi­van, voi py­säh­tyä miet­ti­mään, mik­si Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­tä teh­dään. Paa­va­li kir­joit­taa edel­leen ko­rint­ti­lai­sil­le, kuin­ka Ju­ma­la an­taa sie­me­nen kyl­vet­tä­väk­si ja kas­vat­taa sii­tä hy­vän sa­don (2. Kor. 9:10–12).

Kai­ken Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työn ta­voit­tee­na on pal­vel­la Kris­tuk­sen evan­ke­liu­mia, ilo­sa­no­maa syn­tien so­vi­tuk­ses­ta. Kun ih­mi­set saa­vat ko­kea Ju­ma­lan ar­mon, he tah­to­vat ja­kaa sitä myös muil­le, jot­ka sitä kai­paa­vat.

Lä­he­tys­teh­tä­vä on voi­mas­sa

Jo­kai­sel­la on het­kiä, jol­loin työ­hön ryh­ty­mi­nen ja sen te­ke­mi­nen­kin voi­vat tun­tua ras­kail­ta. On eri asia, jos asen­teem­me evan­ke­liu­min työ­tä koh­taan muut­tuu vas­ten­mie­li­sek­si. Sil­loin on hyvä py­säh­tyä ja tar­kis­taa sekä aja­tus­ten syi­tä et­tä oman elä­män ar­vo­ja.

Voim­me ru­koil­la Ju­ma­lal­ta voi­mia työ­hön. Jee­sus lä­het­ti ope­tus­lap­sen­sa vie­mään evan­ke­liu­mia kaik­ki­al­le maa­il­maan. Tuo teh­tä­vä on voi­mas­sa edel­leen.

Poh­jim­mil­taan Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa py­häs­sä hen­ges­sä (Room. 14:17). Evan­ke­liu­min työ tuo näi­tä asi­oi­ta ih­mi­sil­le, sekä ilo­sa­no­man kuu­li­joil­le et­tä pal­ve­lus­teh­tä­vien hoi­ta­jil­le.

Har­ri Iso­pah­ka­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 17.9.2014.