JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Jumalan hyvässä huolenpidossa

Päivämies
Matkaevääksi
15.4.2015 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:52
2020010123522720150415000000

Maa­pal­lon eri puo­lil­la mat­kus­ta­es­sa tu­lee poh­ti­neek­si ih­mis­ten eri­lais­ta elä­mää. Mik­si Ju­ma­la on näin jär­jes­tä­nyt tai sal­li­nut asi­oi­den men­nä?

Suu­ri eri­ar­voi­suus ja joi­den­kin yk­si­löi­den mah­dot­to­mil­ta tun­tu­vat elä­män­ti­lan­teet ei­vät ase­tu luon­te­vas­ti in­hi­mil­li­sen hy­vän kä­si­tyk­seen. Voi he­rä­tä ky­sy­myk­siä Ju­ma­lan hy­vyy­des­tä ja huo­len­pi­dos­ta. Muis­taa­ko hän jo­kais­ta ih­mis­tä? Mi­ten ete­län kau­ko­mail­la asu­vat ih­mi­set pär­jää­vät? Saa­vat­ko he Ju­ma­lan joh­da­tus­ta ajal­li­seen ja ian­kaik­ki­seen elä­mään? En­tä mi­ten me tääl­lä, ob­jek­tii­vi­seen jär­keen tur­vaa­vas­sa yh­teis­kun­nas­sa säi­lym­me Raa­ma­tun opet­ta­mas­sa yk­sin­ker­tai­ses­sa us­kos­sa?

Har­hai­le­va ih­mi­nen

Raa­mat­tu ker­too mo­nin ta­voin sii­tä, kuin­ka ih­mi­nen hel­pos­ti epäi­lee ja har­hau­tuu Ju­ma­lan huo­len­pi­dos­ta omil­le teil­leen, nis­ku­roi Luo­jaan­sa vas­taan. Pro­feet­ta He­se­kie­lin ai­ka­na Is­ra­e­lin kan­sa eli ha­jal­laan usei­den kan­so­jen kes­kuu­des­sa. Kan­san jä­se­net oli­vat al­ka­neet vä­syä us­kos­saan; moni oli kään­tä­nyt sel­kän­sä elä­väl­le Ju­ma­lal­le ja ot­ta­nut ti­lal­le mui­ta omas­ta mie­les­tään tär­ke­äm­piä ja kieh­to­vam­pia asi­oi­ta.

Ju­ma­la nuh­te­li kan­saa pro­fee­tan suul­la. He­se­kiel pu­huu vä­ri­käs­tä ku­va­kiel­tä ver­tauk­si­neen, en­nus­tuk­si­neen ja ar­voi­tuk­si­neen. Hän ku­vai­lee, kuin­ka il­jet­tä­väl­tä ih­mi­sen su­ru­ton syn­tie­lä­mä voi Ju­ma­lan sil­mis­sä näyt­tää. Puhe ei miel­lyt­tä­nyt ih­mi­siä, ei­kä pro­feet­taa ha­lut­tu kuul­la.

Ju­ma­la oli kär­si­väl­li­nen ai­kan­sa, kun­nes vi­has­tui ja ran­kai­si kan­saa, kos­ka se ei ha­lun­nut kuul­la hän­tä (Hes. 20–36). Lo­pul­ta Ju­ma­la ar­mah­ti Is­ra­e­lin kan­saa oman ni­men­sä kun­ni­an täh­den. Hän näyt­ti, et­tä kaik­ki voi­ma ja val­ta on yk­sin hä­nen (Hes. 36:18–36). Ju­ma­la oli täs­sä­kin ti­lan­tees­sa kär­si­väl­li­nen ja lau­pi­as syn­tis­tä ih­mis­tä koh­taan.

Hyvä Pai­men pi­tää huo­len

He­se­kie­lin ai­ka­na Is­ra­e­lin kan­sa sai Ju­ma­lan ar­mos­ta uu­den elä­män. Ju­ma­lan huo­len­pi­to oli kä­sit­tä­mät­tö­män ar­me­li­as­ta. Niil­le, jot­ka kuu­li­vat Ju­ma­lan kut­sun ja ot­ti­vat sen vas­taan, hän lah­joit­ti ar­mon­sa. Ju­ma­la ot­ti pois ki­vi­sen sy­dä­men ja aset­ti ti­lal­le elä­vän sy­dä­men sekä oman hen­ken­sä. Ju­ma­la lu­pa­si koo­ta lam­paan­sa ja huo­leh­tia heis­tä riip­pu­mat­ta sii­tä, mis­sä maas­sa he asu­vat.

Ju­ma­la kut­suu jo­kais­ta ih­mis­tä val­ta­kun­taan­sa. Hän myös pi­tää omis­taan hy­vää huol­ta niin myö­tä- kuin vas­toin­käy­mis­ten päi­vi­nä. He­se­kiel ku­vaa Ju­ma­lan huo­len­pi­toa run­saak­si ja vä­ke­väk­si, kuin veh­reim­mik­si nii­tyik­si. Huo­len­pi­to on myös oi­keu­den­mu­kais­ta. Her­ra kait­see lau­maan­sa niin, et­tä kaik­ki ovat ta­sa­ver­tai­sia ja saa­vat elää Hy­vän Pai­me­nen joh­dat­ta­mi­na. Min­kä Ju­ma­la on lu­van­nut, se ta­pah­tuu. (Hes. 34:11–22; 36:18–36.)

Yhä ajan­koh­tai­nen evan­ke­liu­mi

Nä­kyy­kö Ju­ma­lan huo­len­pi­to tä­nään? Kuun­nel­laan­ko sa­man Ju­ma­lan kut­sua yhä? Voi to­de­ta, et­tä ih­mi­nen ei ole muut­tu­nut; syn­tie­lä­män muo­dot ja epä­ju­ma­lien ni­met vain vaih­te­le­vat. Ih­mi­nen on ai­na pe­ri­syn­nin tah­raa­ma.

On­nel­lis­ta on se, et­tä Ju­ma­la on ai­na yk­si ja sama. Hyvä Pai­men huo­leh­tii omis­taan tä­nään yh­tä voi­mal­li­ses­ti kuin He­se­kie­lin ai­ka­na riip­pu­mat­ta sii­tä, mit­kä ovat epäi­lyk­sem­me ja tun­te­muk­sem­me. Ol­koon elä­män­ti­lan­teem­me mil­lai­nen ta­han­sa, Ju­ma­lan huo­len­pi­to on var­maa. Hän nä­kee ja kuu­lee kai­ken, ru­kous­tem­me huo­kauk­set­kin.

Kun ko­em­me elä­män­ti­lan­teem­me vai­ke­ak­si, tar­vit­sem­me pon­nis­te­lu­jem­me rin­nal­le nöy­ryyt­tä hy­väk­syä Ju­ma­lan tah­don. Evan­ke­liu­min ai­na uu­del­leen uu­dis­ta­mas­sa sy­dä­mes­sä vai­kut­taa Ju­ma­lan voi­ma. Roo­ma­lais­kir­jeen sa­noin saam­me luot­taa, et­tä kaik­ki koi­tuu nii­den par­haak­si, jot­ka Her­raa ra­kas­ta­vat (Room. 8:28).

Ju­ma­lan huo­len­pi­don mer­kit­tä­vin il­men­ty­mä on sa­no­ma Va­pah­ta­jas­tam­me Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta. Kris­tuk­sen kaut­ta saam­me us­kon ja ian­kaik­ki­sen elä­män lah­ja­na. Kaik­ki muu on ajal­lis­ta ja vä­li­ai­kais­ta. Us­ko­vai­set ovat Jee­suk­sen apu­lai­sia evan­ke­liu­min ja­ka­mi­ses­sa. Se on hy­vää sa­no­maa jär­keen no­jaa­van ja maal­lis­tu­van ajan kes­kel­lä, yh­tä ajan­koh­tais­ta tu­han­sia vuo­sia sit­ten kuin ny­ky­ään­kin. Me saam­me ru­koil­la Ju­ma­lal­ta voi­maa ja vii­saut­ta tuo­da esil­le Ju­ma­lan hy­viä te­ko­ja jo­kais­ta ih­mis­tä koh­taan.

T. K.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 15.4.2015.

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys