JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Mene sa­ven­va­la­jan huo­nee­seen!

Päivämies
Matkaevääksi
5.8.2015 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:16
2020010123163520150805000000

Elä­mäm­me ei ai­na kul­je sil­lä ta­val­la kuin olem­me toi­vo­neet ja aja­tel­leet. Jou­dum­me koh­taa­maan myös pal­jon sel­lais­ta, mitä on vai­ke­aa ym­mär­tää ja hy­väk­syä.

Ru­nos­saan Ajat­te­len pien­tä poi­kaa­ni Pirk­ko Lii­sa Lin­ja­ma ku­vaa tun­to­jaan äi­ti­nä, joka on sai­ras­tu­nut va­ka­vas­ti ja kamp­pai­lee sai­raa­la­vuo­teel­la sai­rau­den, kär­si­myk­sen ja kuo­le­man kans­sa. Lap­set ko­to­na ovat vie­lä pie­niä ja tar­vit­se­vat äi­tiä – ja äi­ti hei­tä.

Olet eh­kä elä­mäs­sä­si jou­tu­nut ko­ke­maan jo­tain vas­taa­vaa. Olet voi­nut me­net­tää ter­vey­te­si, työ­paik­ka­si, elä­män­kump­pa­ni­si, lap­se­si tai muun lä­hei­se­si. Ken­ties koet hä­tää ja epä­var­muut­ta lä­heis­te­si puo­les­ta.

Van­han tes­ta­men­tin van­hurs­kas Job sai osak­seen sai­raut­ta, ki­pua ja kär­si­mys­tä. -Ko­et­te­le­mus­ten kes­kel­lä hän jou­tui mo-nien epäi­lys­ten ja ky­sy­mys­ten ää­rel­le. Ky­sy­jän osas­ta hän jou­tui yl­lät­tä­en vas­taa­jan pai­kal­le. Ju­ma­la sa­noi hä­nel­le: ”Minä ky­syn si­nul­ta, ope­ta mi­nua” (Job. 38:3). Ky­sy­myk­set oli­vat niin vai­kei­ta, et­tä Ju­ma­lan pal­ve­li­ja tun­nus­ti nöy­räs­ti pu­hu­neen­sa asi­oi­ta, joi­ta hän ei ol­lut kä­sit­tä­nyt. Hän ha­lu­si kuun­nel­la ja op­pia Ju­ma­laa.

Sa­ven­va­la­jan kä­sis­sä

Myös Je­re­mi­aa Ju­ma­la neu­voi: ”Nou­se ja mene alas sa­ven­va­la­jan huo­nee­seen. Siel­lä tah­don minä si­nun an­taa kuul­la mi­nun sa­na­ni.” Je­re­mia näki, mi­ten as­tia muo­tou­tui juu­ri sel­lai­sek­si kuin sa­ven­va­la­ja tah­toi. Pi­lal­le­kin men­nyt as­tia sai uu­den muo­don. ”En­kö minä myös tai­da teh­dä teil­le, Is­ra­e­lin kan­sa, kuin tämä sa­ven­va­la­ja”, ky­syi Ju­ma­la. (Jer. 18:1–6.) Ky­sy­mys so­pii pait­si ih­mi­se­lä­mään, myös ko­ko­nai­seen kan­saan.

Ny­ky­ään­kin mei­dän on jos­kus vai­kea tyy­tyä ja tur­va­ta Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja hä­nen ar­moon­sa kai­kis­sa elä­mäm­me vai­heis­sa. Se on kui­ten­kin tär­ke­ää, ja vain Ju­ma­la voi an­taa sii­hen voi­man. Sik­si Ju­ma­lan sana neu­voo vä­sy­nyt­tä, epäi­le­vää ja epä­on­nis­tu­nut­ta ih­mis­tä me­ne­mään ”sa­ven­va­la­jan huo­nee­seen” – Ju­ma­lan las­ten yh­tey­teen. Siel­lä tus­kan ja kär­si­mys­ten, epäi­lys­ten ja kiu­saus­ten al­la kul­ke­val­le Asa­fil­le­kin kir­kas­tui hä­nen elä­män­sä suu­rin on­ni: oma­koh­tai­nen us­ko ja Ju­ma­lan per­he­vä­en yh­teys. Sii­tä kiit­tä­en hän ru­koi­li: ”Vaik­ka mi­nun ruu­mii­ni ja sie­lu­ni vai­puis, niin sinä, Ju­ma­la, kui­ten­kin olet mi­nun sy­dä­me­ni us­kal­lus ja mi­nun osa­ni” (Ps. 73:26).

Saam­me tä­nään­kin nöy­räs­ti ja tur­val­li­ses­ti tun­nus­taa: ”Me olem­me savi, sinä olet va­la­jam­me, ja me olem­me kaik­ki si­nun kä­si­a­laas” (Jes. 64:8).

Jari Lat­va­la

Ajat­te­len pien­tä poi­kaa­ni

Aa­mul­la kel­lo kah­dek­san

ti­pat tip­pu­vat so­lis­las­ki­moon.

Vuo­de on siis­ti,

la­bo­ra­to­ri­o­hoi­ta­ja on käy­nyt,

voi­sin vaik­ka lu­kea Bo Car­pe­la­nin ru­no­ja.

Mut­ta ajat­te­len pien­tä poi­kaa,

joka juu­ri nyt

on läh­dös­sä kou­luun.

On­ko syö­nyt mi­tään,

löy­tää­kö vil­la­su­kat,

on­ko ne­nä­lii­na tas­kus­sa,

unoh­taa­ko luis­ti­met ta­hal­laan,

kun ei näin iso­na keh­taa

luis­te­le­maan ope­tel­la.

Hä­nen sil­män­sä ha­lu­ai­sin näh­dä

ja oven ra­os­ta

pi­me­ään aa­muun saa­tel­la

Pirk­ko Lii­sa Lin­ja­ma

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 5.8.2015.

28.5.2020

Kun To­tuu­den Hen­ki tu­lee, hän joh­taa tei­dät tun­te­maan koko to­tuu­den. Joh. 16:13

Viikon kysymys