JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Ole mi­nul­le kal­lio

Matkaevääksi
10.2.2021 7.30

Juttua muokattu:

9.2. 16:49
2021020916494020210210073000

SRK:n arkisto

SRK:n arkisto

Han­nu In­ke­roi­nen

Mitä si­nul­le nou­see mie­leen, kun ajat­te­let kal­li­o­ta? Omis­sa mie­li­ku­vis­sa­ni kal­lio on jo­tain jär­käh­tä­mä­tön­tä ja py­sy­vää, luo­tet­ta­vaa.

Lap­suu­den­ko­ti­ni lä­hei­syy­des­sä oli ko­mei­ta kal­li­oi­ta, joil­la me po­jat usein lei­kim­me ja kii­pei­lim­me. Sil­loin ne oli­vat tosi laa­jat, mel­kein ää­ret­tö­mät kal­li­oa­lu­eet. Ny­kyi­sin ne ovat kui­ten­kin huo­mat­ta­vas­ti ku­tis­tu­neet ja tun­tu­vat jo mel­ko vaa­ti­mat­to­mil­ta. Kal­lio ei kui­ten­kaan ole muut­tu­nut, vaan oma pers­pek­tii­vi on laa­jen­tu­nut.

Psal­min 31 kir­joit­ta­ja pyy­tää: ”Ole mi­nul­le kal­lio.” Mo­nes­ti tänä ai­ka­na pe­rään­kuu­lu­te­taan peh­mei­tä ar­vo­ja, mu­ka­vuut­ta ja nau­tin­toa. Tämä ei lie­ne vie­ras­ta ke­nel­le­kään: peh­meä soh­va, peh­meä mu­ka­va au­to­kyy­ti, peh­me­ät läm­pi­mät toh­ve­lit ja niin edel­leen. Sil­loin kun elä­mäs­sä on kaik­ki hy­vin ei­kä ole eri­tyis­tä hä­tä­ti­laa tai suu­ria haas­tei­ta, ovat peh­me­ät asi­at mu­ka­via. Jos taas elä­mäs­sä on kol­hu­ja tai jopa krii­si­ti­lan­ne, sil­loin kai­va­taan pe­rik­si­an­ta­ma­ton­ta, jär­käh­tä­mä­tön­tä pe­rus­taa.

Eläm­me maa­il­man­laa­jui­ses­ti hy­vin eri­koi­sia ai­ko­ja. Kul­ku­tau­te­ja on ol­lut ai­kai­sem­min­kin, mut­ta nyt ti­lan­ne tun­tuu jär­kyt­tä­vän mo­nen ih­mi­sen elä­mää pe­rus­tuk­sia myö­ten. Hy­vi­nä ja help­poi­na ai­koi­na voi peh­me­äm­mäl­tä ja hei­kom­mal­ta­kin pe­rus­tuk­sel­ta pon­nis­taa ja pär­jä­tä ihan mu­ka­vas­ti, mut­ta vai­keuk­sien tul­les­sa myös vaa­ti­muk­set pe­rus­tus­ten suh­teen muut­tu­vat.

Moni pe­rus­taa elä­män­sä omaan jär­keen, ih­mi­sen vii­sau­teen, tie­teen saa­vu­tuk­siin, ra­haan tai kuka mi­hin­kin. Näil­lä­kin pe­rus­tuk­sil­la saat­taa tyy­nel­lä il­mal­la jol­lain lail­la pär­jä­tä. Luo­tet­ta­vin pe­rus­tus, jol­le elä­män voi pe­rus­taa, on kui­ten­kin kaik­ki­val­ti­as ja iki­ai­kai­nen Ju­ma­la. Tätä pe­rus­tus­ta kai­pa­si jo Daa­vid ai­ka­naan kir­joit­ta­es­saan psal­mi­aan. Hä­nel­lä oli kyl­lä val­taa ja mam­mo­naa, mut­ta ei sii­tä­kään ol­lut tur­vaa hä­dän het­kel­lä.

Mi­hin minä tur­vaan oman elä­mä­ni? Mi­ten oman elä­mä­ni tur­va ja pe­rus­tus nä­kyy elä­mäs­sä­ni?

Vaik­ka saan­kin ol­la tur­vaa­mas­sa omas­sa elä­mäs­sä­ni Ju­ma­laan ja hä­nen ar­mah­ta­vaan tah­toon­sa, se ei va­li­tet­ta­vas­ti tar­koi­ta sitä, et­tä ul­jaa­na pää pys­tys­sä sai­sin ol­la roh­ke­as­ti kul­ke­mas­sa voi­tos­ta voit­toon elä­mäs­sä­ni. Tämä ei joh­du pe­rus­tuk­sen heik­kou­des­ta, kal­li­on mu­re­ne­mi­ses­ta, vaan omas­ta heik­kou­des­ta­ni ja ereh­ty­väi­syy­des­tä­ni.

Vaik­ka pe­rus­tus on iki­ai­kai­nen, sil­ti sie­lun­vi­hol­li­nen saa usein epäi­le­mään ja pel­kää­mään. Ai­na ei näe Ju­ma­lan mah­dol­li­suuk­sia, vaan en­nem­min oman mah­dot­to­muu­ten­sa.

Jee­sus sa­noi omil­le ope­tus­lap­sil­leen: ”Jos teil­lä oli­si us­koa edes si­na­pin­sie­me­nen ver­ran, te voi­sit­te sa­noa täl­le vuo­rel­le: ’Siir­ry tääl­tä tuon­ne’, ja se siir­tyi­si. Mi­kään ei oli­si teil­le mah­do­ton­ta.” (Matt. 17:20.) Ai­na­kin minä jou­dun tur­vau­tu­maan maan­siir­to­töis­sä ko­nei­siin, sen ver­ran heik­ko olen omas­sa us­kos­sa­ni. Mut­ta pe­rus­tus on niin var­ma ja hyvä, et­tä vaik­ka ih­mi­nen it­ses­sään hor­juu, pe­rus­tus py­syy. Sil­le saa ai­na pa­la­ta.

Kun saa ol­la us­ko­mas­sa epäi­lyk­set ja syn­nit an­teek­si, huo­maa taas kuin­ka var­ma ja hyvä pe­rus­tus on. Pa­ras puo­li tu­lee esiin vii­mei­se­nä päi­vä­nä, sil­lä tä­män pe­rus­tuk­sen pääl­le ra­ken­tu­neel­la us­kol­la pää­see tai­vaa­seen.

8.3.2021

Mi­nun sil­mä­ni kat­so­vat ala­ti Her­raan, hän pääs­tää jal­ka­ni an­sas­ta. Ps. 25:15

Viikon kysymys