JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

On hyvä py­säh­tyä ja le­vä­tä

Matkaevääksi
2.12.2020 7.00

Juttua muokattu:

1.12. 10:53
2020120110533720201202070000

A.-L. S.

A.-L. S.

Tee­mu Kar­hu­maa

Lap­se­na saat­toi suo­ras­taan pe­lot­taa, kun ajat­te­li et­tä Tai­vaan Isä nä­kee kaik­ki­al­le, vaik­ka oli­sim­me pii­los­sa pi­me­äs­sä huo­nees­sa. Tuol­lai­seen pel­koon saat­taa vai­kut­taa se, jos ko­kee omas­sa­tun­nos­saan, et­tä on toi­mi­nut vää­rin ja oma­tun­to kol­kut­taa.

Uu­des­sa Tes­ta­men­tis­sa ole­vis­sa Paa­va­lin ja Pie­ta­rin kir­jeis­sä on oh­jei­ta us­ko­vai­sil­le kir­jei­den vas­taa­not­ta­jil­le. Nämä elä­mä­noh­jeet toi­mi­vat edel­leen hyvä pe­rus­ta us­ko­vai­sen ih­mi­sen elä­mään. ”Ju­ma­lan ar­mo on näet il­mes­ty­nyt pe­las­tuk­sek­si kai­kil­le ih­mi­sil­le, ja se kas­vat­taa mei­tä hyl­kää­mään ju­ma­lat­to­muu­den ja maa­il­mal­li­set hi­mot ja elä­mään hil­li­tys­ti, oi­ke­a­mie­li­ses­ti ja Ju­ma­laa kun­ni­oit­ta­en täs­sä maa­il­mas­sa” (Tit. 2: 11–12).

Us­ko syn­nyt­tää ha­lun elää Raa­ma­tun ja Py­hän Hen­gen oh­jei­den mu­kaan, mut­ta oma liha saa mei­dät usein lan­ke­a­maan syn­tiin. Sie­lun­vi­hol­li­nen hou­kut­te­lee syn­tiin sa­no­en, et­tä voit­han sinä sii­tä sit­ten teh­dä pa­ran­nuk­sen.

Ju­ma­lan lap­sen ei kui­ten­kaan tar­vit­se elää pe­los­sa sii­tä syys­tä, et­tä ei ky­ke­ne elä­mään jou­tu­mat­ta syn­tiin. Meil­lä on ar­mol­li­nen Isä tai­vaas­sa. Ju­ma­la an­taa voi­man ja ha­lun pyr­kiä elä­mään Ju­ma­lan sa­nan mu­kaan. ”Ju­ma­la saa teis­sä ai­kaan sen, et­tä tah­dot­te teh­dä ja myös teet­te niin kuin on hä­nen hyvä tar­koi­tuk­sen­sa” (Fil. 2:13).

Ko­ro­na-ai­ka on py­säyt­tä­nyt mo­net meis­tä ajat­te­le­maan, mikä on elä­mäs­sä tär­ke­ää. Osal­la on ol­lut kii­reis­tä elä­mää, mo­nel­la muul­la eh­kä enem­män ai­kaa lä­heis­ten kans­sa. Yh­teis­kun­tam­me on muut­tu­nut vii­me vuo­si­na koko ajan kii­rei­sem­mäk­si.

Raa­mat­tu opet­taa py­hit­tä­mään le­po­päi­vän. Ih­mi­nen tar­vit­see ajal­li­ses­sa­kin mie­les­sä le­poa ja rau­hoit­tu­mis­ta. En­nen kaik­kea tar­vit­sem­me Ju­ma­lan sa­nan ää­rel­le py­säh­ty­mis­tä. Sun­nun­tai le­po­päi­vä­nä an­taa meil­le sii­hen eri­no­mai­sen mah­dol­li­suu­den, jos em­me täy­tä sitä har­ras­tuk­sil­la ja muil­la me­noil­la.

Tänä ai­ka­na, kun kaik­ki on suh­teel­lis­ta ja mo­net van­hat hy­vä­nä pi­de­tyt ar­vot on unoh­det­tu, ih­mi­nen saat­taa ko­kea juu­ret­to­muut­ta ja tur­vat­to­muut­ta. Maa­il­ma muut­tuu no­pe­as­ti, ei­kä tie­dä, mi­hin voi us­koa ja luot­taa. Ju­ma­lan sana an­taa vah­van ja muut­tu­mat­to­man tur­van elä­mään.

Eläm­me­kö us­ko­vai­se­na si­ten, et­tä olem­me sil­män­pal­vo­jia, eli toi­mim­me eri ta­val­la us­ko­vais­ten seu­ras­sa kuin epä­us­kois­ten ih­mis­ten seu­ras­sa. Ar­mo ei ope­ta mei­tä vah­ti­maan syyl­lis­tä­en toi­nen tois­tem­me te­ke­mi­siä. Kui­ten­kin rak­kaus ajaa aut­ta­maan, jos nä­em­me, et­tä lä­hei­sel­lä on vai­ke­aa. ”Te, jot­ka olet­te Ju­ma­lan va­lit­tu­ja, py­hiä ja hä­nel­le rak­kai­ta, pu­keu­tu­kaa siis sy­dä­mel­li­seen ar­mah­ta­vai­suu­teen, ys­tä­väl­li­syy­teen, nöy­ryy­teen, lem­pey­teen ja kär­si­väl­li­syy­teen. Pi­tä­kää huol­ta, et­tä tu­let­te toi­meen kes­ke­nän­ne, an­ta­kaa an­teek­si toi­sil­len­ne, vaik­ka teil­lä oli­si­kin moit­ti­mi­sen ai­het­ta. Niin kuin Her­ra on an­ta­nut teil­le an­teek­si, niin an­ta­kaa te­kin. Mut­ta kai­ken kruu­nuk­si tul­koon rak­kaus, sil­lä se te­kee kai­ken täy­del­li­sek­si.” (Kol. 3: 12–14.)

Käy Her­ra it­se lei­pää mur­ta­maan, nä­em­me ve­ri­haa­vat kä­sis­sään. Hän siu­naa mei­tä val­ta­kun­nas­saan, se roh­kai­see ja aut­taa kes­tä­mään. Taas muis­tam­me: on ai­ka var­jo vain, ja tai­vas, mää­rän­pää, jo odot­taa. Ja pi­me­ne­vän ajan myrs­kyis­sä ikui­sen ke­vään voim­me aa­vis­taa. (SL 367:4–5.)

17.4.2021

Her­ra on oi­ke­a­mie­li­nen ja lau­pi­as, mei­dän Ju­ma­lam­me on ar­mol­li­nen. Her­ra on avut­to­mien suo­je­li­ja. Kun voi­ma­ni uu­pui­vat, hän tuli avuk­se­ni. Nyt olen saa­nut rau­han, Her­ra piti mi­nus­ta huo­len. Ps. 116:5–7

Viikon kysymys