Lau­la­mi­nen ja soit­ta­mi­nen yh­des­sä on usein sekä hen­ki­ses­ti et­tä hen­gel­li­ses­ti voi­mia ja yh­teen­kuu­lu­vuut­ta li­sää­vää. Us­ko­vai­sil­le yh­des­sä lau­la­mi­nen tuo voi­maa us­koa, kuin­ka Ju­ma­la on aut­ta­nut ja lu­paa edel­leen aut­taa. Us­kos­ta saa iloi­ta.

Uu­si leh­ti kään­tyi

Omat ko­ke­muk­se­ni lau­la­mi­sen mer­ki­tyk­ses­tä al­ka­vat ke­vääs­tä 1968. Olim­me epä­us­koi­nen nuo­ri­pa­ri ja suun­nit­te­lim­me läh­töä elo­ku­viin. Hil­jat­tain pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­neet nuo­ret opis­ke­li­jat pyy­si­vät mei­tä mu­kaan­sa Ka­jaa­nin rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le. Siel­lä kuun­te­lim­me kak­si seu­ra­pu­het­ta, jois­ta eri­tyi­ses­ti toi­nen jäi mie­lee­ni.

Pu­heen jäl­keen nuo­ret ko­koon­tui­vat ta­pan­sa mu­kaan edes­sä ole­van har­mo­nin ym­pä­ril­le lau­la­maan ja kes­kus­te­le­maan. Lau­la­mi­sen ai­ka­na joku ky­syi mi­nul­ta, et­tä olet­ko us­ko­mas­sa. Olin epä­var­ma.

Nuo­ret ker­toi­vat, kuin­ka tär­ke­ää on teh­dä pa­ran­nus ja saa­da syn­tin­sä an­teek­si. Minä ja vai­mo­ni lu­pa­sim­me us­koa, jol­loin he saar­na­si­vat syn­nin­pääs­tön Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. ”Ovat syn­ti­ni an­teek­si suu­ret, koko vel­ka­ni mak­set­tu” kai­kui van­han pol­jet­ta­van har­mo­nin sä­es­tyk­sel­lä. Elä­mäs­sä avau­tui uu­si ih­meel­li­nen nä­kö­a­la eteem­me. Elä­män suun­ta ja tar­koi­tus nä­kyi­vät nyt us­kon kaut­ta.

Vah­vo­ja ko­ke­muk­sia

Pa­ran­nuk­sen jäl­keen olim­me en­sim­mäi­sis­sä Su­vi­seu­rois­sam­me Reis­jär­vel­lä vuon­na 1968. Seu­ra­tel­tas­sa ol­les­sam­me lau­let­tiin: ”Mat­kal­le läk­sin tai­vaa­seen, kun ar­pa lan­kes mul­le.” Lau­lu pu­hut­te­li mi­nua sy­väs­ti. Vie­lä­kin tuo lau­lu her­kis­tää, kun kuu­len sen.

Vah­va ko­ke­mus oli myös se, kun is­tuin en­sim­mäis­tä ker­taa pu­hu­jien ko­kouk­ses­sa vuon­na 1972. Siel­lä ka­jah­ti jy­ke­vä­nä mie­le­ni py­säyt­tä­vä vir­si: ”Sii­on, apus ai­no­as­taan on vain Her­ra Ju­ma­la.” Mi­nul­la vah­vis­tui tun­ne sii­tä, kuin­ka Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta elää ajas­sa ja koh­taa sen haas­teet. Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta on tais­te­le­va seu­ra­kun­ta, jon­ka aseet ovat hen­gel­li­set.

Lau­lut loh­dut­ta­vat

Tä­nä­kin ke­sä­nä olem­me saa­neet kuun­nel­la ja yh­tyä Ju­ma­lan kan­san vei­suu­seen mo­nis­sa isois­sa seu­rois­sa. Us­kon, et­tä Su­vi­seu­ro­jen eh­tool­lis­kir­kon ai­kai­nen yh­des­sä lau­la­mi­nen pu­hut­te­lee sekä mei­tä us­ko­vai­sia et­tä nii­tä seu­rois­sa kä­vi­jöi­tä, jot­ka ei­vät sa­mal­la ta­val­la us­ko. Eri­tyi­sen pu­hut­te­le­via ovat mie­les­tä­ni ol­leet las­ten lau­lu­het­ket.

Ke­sä­seu­ra­ra­di­on kaut­ta on ol­lut myös mah­dol­li­suus naut­tia Sii­o­nin lau­lu­jen ja seu­ra­pu­hei­den kuun­te­le­mi­ses­ta mis­sä vain. Elä­män ilo­jen, mur­hei­den ja vas­toin­käy­mis­ten kes­kel­lä Sii­o­nin lau­lut tuo­vat loh­tua ja tur­val­li­suu­den tun­net­ta: Ju­ma­la joh­taa elä­määm­me.

Raa­ma­tun kii­tos­lau­lut

Mir­ja­mi tun­ne­taan kii­tos­vir­res­tään, jon­ka hän se­pit­ti sen jäl­keen, kun is­ra­e­li­lai­sia ta­kaa aja­neet faa­ra­on so­ta­jou­kot oli­vat huk­ku­neet Pu­nai­sen me­ren yli­tyk­ses­sä: ”Vei­sat­kaa Her­ral­le, sil­lä hän on ylen kor­kea: he­vo­set ja mie­het hän me­reen syök­si” (2. Moos. 15:21).

Psal­min kir­joit­ta­ja lau­laa ku­vaan­nol­li­ses­ti tur­val­li­suu­des­ta, jon­ka Ju­ma­la an­taa val­ta­kun­nas­saan. ”Sil­lä lin­tu on huo­neen löy­tä­nyt, ja pääs­kyi­nen pe­sän­sä, jo­hon­ka he poi­kan­sa las­ke­vat: si­nun alt­ta­ris, Her­ra Ze­pa­ot, mi­nun ku­nin­kaa­ni ja mi­nun Ju­ma­la­ni” (Ps. 84:3).

Si­me­o­nin kii­tos­vir­si, jon­ka hän ”lau­loi” temp­pe­lis­sä Jee­sus-lap­si sy­lis­sään joh­taa mei­dät us­kom­me yti­meen: ”Her­ra, nyt sinä an­nat pal­ve­li­ja­si rau­has­sa läh­teä, niin kuin olet lu­van­nut. Mi­nun sil­mä­ni ovat näh­neet si­nun pe­las­tuk­se­si, jon­ka sinä olet kai­kil­le kan­soil­le val­mis­ta­nut: va­lon, joka koit­taa pa­ka­na­kan­soil­le, kirk­kau­den, joka lois­taa kan­sal­le­si Is­ra­e­lil­le.” (Luuk. 2:29–32.)

Ant­ti Kemp­pai­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 8.8.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Art­tu Ala­saa­re­la