JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Us­koa vah­vis­ta­vat lau­lut

Matkaevääksi
8.8.2018 6.36

Lau­la­mi­nen ja soit­ta­mi­nen yh­des­sä on usein sekä hen­ki­ses­ti et­tä hen­gel­li­ses­ti voi­mia ja yh­teen­kuu­lu­vuut­ta li­sää­vää. Us­ko­vai­sil­le yh­des­sä lau­la­mi­nen tuo voi­maa us­koa, kuin­ka Ju­ma­la on aut­ta­nut ja lu­paa edel­leen aut­taa. Us­kos­ta saa iloi­ta.

Uu­si leh­ti kään­tyi

Omat ko­ke­muk­se­ni lau­la­mi­sen mer­ki­tyk­ses­tä al­ka­vat ke­vääs­tä 1968. Olim­me epä­us­koi­nen nuo­ri­pa­ri ja suun­nit­te­lim­me läh­töä elo­ku­viin. Hil­jat­tain pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­neet nuo­ret opis­ke­li­jat pyy­si­vät mei­tä mu­kaan­sa Ka­jaa­nin rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le. Siel­lä kuun­te­lim­me kak­si seu­ra­pu­het­ta, jois­ta eri­tyi­ses­ti toi­nen jäi mie­lee­ni.

Pu­heen jäl­keen nuo­ret ko­koon­tui­vat ta­pan­sa mu­kaan edes­sä ole­van har­mo­nin ym­pä­ril­le lau­la­maan ja kes­kus­te­le­maan. Lau­la­mi­sen ai­ka­na joku ky­syi mi­nul­ta, et­tä olet­ko us­ko­mas­sa. Olin epä­var­ma.

Nuo­ret ker­toi­vat, kuin­ka tär­ke­ää on teh­dä pa­ran­nus ja saa­da syn­tin­sä an­teek­si. Minä ja vai­mo­ni lu­pa­sim­me us­koa, jol­loin he saar­na­si­vat syn­nin­pääs­tön Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. ”Ovat syn­ti­ni an­teek­si suu­ret, koko vel­ka­ni mak­set­tu” kai­kui van­han pol­jet­ta­van har­mo­nin sä­es­tyk­sel­lä. Elä­mäs­sä avau­tui uu­si ih­meel­li­nen nä­kö­a­la eteem­me. Elä­män suun­ta ja tar­koi­tus nä­kyi­vät nyt us­kon kaut­ta.

Vah­vo­ja ko­ke­muk­sia

Pa­ran­nuk­sen jäl­keen olim­me en­sim­mäi­sis­sä Su­vi­seu­rois­sam­me Reis­jär­vel­lä vuon­na 1968. Seu­ra­tel­tas­sa ol­les­sam­me lau­let­tiin: ”Mat­kal­le läk­sin tai­vaa­seen, kun ar­pa lan­kes mul­le.” Lau­lu pu­hut­te­li mi­nua sy­väs­ti. Vie­lä­kin tuo lau­lu her­kis­tää, kun kuu­len sen.

Vah­va ko­ke­mus oli myös se, kun is­tuin en­sim­mäis­tä ker­taa pu­hu­jien ko­kouk­ses­sa vuon­na 1972. Siel­lä ka­jah­ti jy­ke­vä­nä mie­le­ni py­säyt­tä­vä vir­si: ”Sii­on, apus ai­no­as­taan on vain Her­ra Ju­ma­la.” Mi­nul­la vah­vis­tui tun­ne sii­tä, kuin­ka Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta elää ajas­sa ja koh­taa sen haas­teet. Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta on tais­te­le­va seu­ra­kun­ta, jon­ka aseet ovat hen­gel­li­set.

Lau­lut loh­dut­ta­vat

Tä­nä­kin ke­sä­nä olem­me saa­neet kuun­nel­la ja yh­tyä Ju­ma­lan kan­san vei­suu­seen mo­nis­sa isois­sa seu­rois­sa. Us­kon, et­tä Su­vi­seu­ro­jen eh­tool­lis­kir­kon ai­kai­nen yh­des­sä lau­la­mi­nen pu­hut­te­lee sekä mei­tä us­ko­vai­sia et­tä nii­tä seu­rois­sa kä­vi­jöi­tä, jot­ka ei­vät sa­mal­la ta­val­la us­ko. Eri­tyi­sen pu­hut­te­le­via ovat mie­les­tä­ni ol­leet las­ten lau­lu­het­ket.

Ke­sä­seu­ra­ra­di­on kaut­ta on ol­lut myös mah­dol­li­suus naut­tia Sii­o­nin lau­lu­jen ja seu­ra­pu­hei­den kuun­te­le­mi­ses­ta mis­sä vain. Elä­män ilo­jen, mur­hei­den ja vas­toin­käy­mis­ten kes­kel­lä Sii­o­nin lau­lut tuo­vat loh­tua ja tur­val­li­suu­den tun­net­ta: Ju­ma­la joh­taa elä­määm­me.

Raa­ma­tun kii­tos­lau­lut

Mir­ja­mi tun­ne­taan kii­tos­vir­res­tään, jon­ka hän se­pit­ti sen jäl­keen, kun is­ra­e­li­lai­sia ta­kaa aja­neet faa­ra­on so­ta­jou­kot oli­vat huk­ku­neet Pu­nai­sen me­ren yli­tyk­ses­sä: ”Vei­sat­kaa Her­ral­le, sil­lä hän on ylen kor­kea: he­vo­set ja mie­het hän me­reen syök­si” (2. Moos. 15:21).

Psal­min kir­joit­ta­ja lau­laa ku­vaan­nol­li­ses­ti tur­val­li­suu­des­ta, jon­ka Ju­ma­la an­taa val­ta­kun­nas­saan. ”Sil­lä lin­tu on huo­neen löy­tä­nyt, ja pääs­kyi­nen pe­sän­sä, jo­hon­ka he poi­kan­sa las­ke­vat: si­nun alt­ta­ris, Her­ra Ze­pa­ot, mi­nun ku­nin­kaa­ni ja mi­nun Ju­ma­la­ni” (Ps. 84:3).

Si­me­o­nin kii­tos­vir­si, jon­ka hän ”lau­loi” temp­pe­lis­sä Jee­sus-lap­si sy­lis­sään joh­taa mei­dät us­kom­me yti­meen: ”Her­ra, nyt sinä an­nat pal­ve­li­ja­si rau­has­sa läh­teä, niin kuin olet lu­van­nut. Mi­nun sil­mä­ni ovat näh­neet si­nun pe­las­tuk­se­si, jon­ka sinä olet kai­kil­le kan­soil­le val­mis­ta­nut: va­lon, joka koit­taa pa­ka­na­kan­soil­le, kirk­kau­den, joka lois­taa kan­sal­le­si Is­ra­e­lil­le.” (Luuk. 2:29–32.)

Ant­ti Kemp­pai­nen

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 8.8.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Art­tu Ala­saa­re­la

27.2.2020

Jee­sus sa­noo: "Kun paas­to­at­te, äl­kää ol­ko syn­kän nä­köi­siä niin kuin te­ko­py­hät. He muut­ta­vat muo­ton­sa sur­ke­ak­si, jot­ta kaik­ki var­mas­ti huo­mai­si­vat hei­dän paas­to­a­van." Matt. 6:16

Viikon kysymys